(Chikane)

”Sade näyttää lakanneen”, totesin itsekseni samalla, kun kävelin ulos luolasta, jossa olin pitänyt sadetta. Olin odotellessani sytyttänyt luolaan pienen nuotion, jonka olin sammuttanut vähän aikaa sitten. Sateensuojana toimineen luolan ympärillä olevat puut olivat suuria ja taivas oli alkanut pikku hiljaa kirkastua.

Hyppäsin lähimmän puun oksalle ja jatkoin matkaa sillä tavalla edetäkseni nopeammin. Näin saatoin tutkailla ympäristöä samalla, kun etenin nopeammin. Mieleeni palasivat Maronin palokkaat kasvot, kun olin ulkona ennen lähtöäni kääntänyt katseeni Mikan kartanon yhteen ikkunaan ja nähnyt siskoni katsovan minua. Olin suonut hänelle rohkaisevan hymyn, ennen kuin loin halveksivan katseen kunnioitusta herättävän kartanon siihen osaan, jossa tiesin Mikan yleensä oleskelevan. Mika oli suurin asia, jota vihasin kartanossa. Päätin kuitenkin nyt keskittyä tehtävään, joka minun täytyi suorittaa, jottei Mika satuttaisi siskoani.

”Miltähän Uchiha Itachi näyttää?” kysyin itseltäni ja yllätyin hieman, että olin tullut ajatelleeksi jotain tuollaista. ”Olen kuullut, että hän on tosi vahva ja että hän on myös varsin komea. Hän tuhosi yksin oman klaaninsa vuosia sitten, joten tuskin tehtäväni on helpoimmasta päästä. Mitä Mika oikein haluaa Itachista?”

Hyppäsin puun oksalta maahan ja katsoin vähän matkan päässä olevaa järveä, jonka kirkkaat aallot vyöryivät eteenpäin. Aallot eivät olleet kovin isoja, mutta niiden joukossa oli myös vaahtopäitä, jotka heittäytyivät hiekkarannalle pääsemättä kuitenkaan kovinkaan pitkälle. Aallot olivat ”tuoneet” rannalle myös oksia.

Menin hiljaisena rannalle ja laskeuduin polvilleni, ennen kuin laskin käteni veteen ja otin käsiini vettä, ennen kuin aloin pestä kasvojani. Oloni virkistyi hieman. Minua unetti aina sateen jälkeen ja olin myös hieman alakuloinen sateen jälkeen. Käänsin hitaasti kasvoni taivaalle ja suljin silmäni samalla, kun tuuli alkoi heilutella pitkiä hiuksiani. Rentouduin hieman ja pyyhkäisin vasemmalla kädelläni hiuksia otsaltani.

”No mutta katsopas, mitä aallot ovat rannalle heittäneet”, hieman huvittunut ääni sanoi takaani, jonka seurauksena avasin nopeasti silmäni ja nousin jaloilleni, minkä jälkeenkäännyin nopeasti ympäri nähdäkseni hieman haita muistuttavan, aika pitkän, sini-ihoisen miehen, joka kantoi selässään suurta miekkaa. Miehen siniset hiukset osoittivat myös hieman ylöspäin ja hänellä oli yllään musta kaapu, jossa oli punaisia, valkoreunaisia pilviä. Miehen otsalla oli myös Kirigakuren otsasuojus, jonka yli kulki kunailla tehty viilto.

”Tuohan on Akatsukin tunnus! Itachi, jota olen etsimässä, kuuluu myös Akatsukiin. Ehkä hän tietää Itachin olinpaikan, mutta onko minulla voinut käydä näin hyvä tuuri?” kysyin itseltäni samalla, kun katsoin edessäni olevaa miestä kylmän rauhallisella ilmeellä. Hän katsoi minua virnuillen, mutta näin hänen silmissään myös uteliaan pilkkeen.

”Kuinka kauan olit siinä?” sanoin oltuani hiljaa jonkin aikaa samalla, kun hivutin hitaasti vasenta kättäni lantiollani olevalle ruskeassa vyössä roikkuvalle varustepussille kaivaakseni sieltä kunain mahdollista taistelua varten.

”En kovin kauan. Tulin tänne aivan hiljattain. En olisi uskonut, että näkisin täällä jonkun sinunkaltaisesi”, mies sanoi virnuillen edelleen.

”Vai niin?” kysyin hiljaisena samalla, kun käteni lähestyi hitaasti varustepussiani. Yllättäen tunsin jonkun tarttuvan varustepussin lähellä olevaan käteeni varmalla, mutta kuitenkin hellällä otteella. Kohotin toista kulmaani ja vilkaisin edessäni olevaa miestä uteliaana, mutta hän ei ollut liikkunut lainkaan paikaltaan, niimpä käänsin hitaasti katseeni taakseni nähdäkseni komeimman miehen, jonka olin koskaan nähnyt. Hänellä oli mustat hiukset ja vähintään yhtä tummat silmät, sekä vaalea iho. Hän taisi olla myös pari senttiä minua pidempi ja myös ehkä jopa minun ikäiseni.

Tunsin sydämeni lyövän hieman tavallista nopeammin, mutta pidin katseeni edelleen kylmän rauhallisena samalla, kun tummahiuksinen mies piti edelleen kädestäni kiinni.

”Kuka sinä olet?”mies kysyi lopulta keskeyttäen ympärillämme vallinneen täydellisen hiljaisuuden.

”Entä itse?” heitin takaisin samalla, kun yritin arvioida tilannetta.

”Kaavun tunnuksesta päätellen hänkin on Akatsukista. Hän on todennäköisesti tuota miekkaa kantavan miehen partneri, sillä Akatsukin jäsenet liikkuvat aina pareittain. Voisinkohan saada heiltä vihjeitä Itachista? Miksi minusta tuntuu, että tämä tummahiuksinen mies muistuttaa jotakuta? Otsasuojuksen symbolista päätellen hän on entinen Konohan ninja”, ajattelin tarkastellessani miehen ulkonäköä tarkemmin ja huomattuani otsasuojuksen tunnuksen yli kulkevan viillon, joka oli selvästi tehty kunailla.

”Olen Uchiha Itachi. Jospa nyt vastaisit minun kysymykseeni?” mies kehotti ja tuntui siltä, kuin olisin saanut iskun palleaani. Oliko minulla tosiaan käynyt näin hyvä tuuri? Päätin kuitenkin vastata hänen kysymykseensä, jotta saisin tilanteen ainakin joten kuten hallintaani. Vaikka olinkin löytänyt Itachin, en voinut vielä viedä häntä Mikan luokse, koska en tuntenut hänen vahvuuksiaan. Minun olisi kaiketi tarkkailtava häntä vähän aikaa, ennen kuin voisin jotenkin saada hänet tulemaan mukaani.

”Chikane Kagami”, melkein kuiskasin nimeni.

”Mitä teet täällä, Chikane?” Itachi kysyi.

”Minut lähetettiin tehtävälle”, vastasin lopulta.

”Olet siis kunoichi. Mitä teemme, Itachi-san?” Itachin partneri kysyi.

”Testataampa taitojasi”, Itachi sanoi ja irrotti otteensa kädestäni, minkä jälkeen hän hyppäsi nopeasti vähän matkan päähän minusta. Hän jäi seisomaan järven pinnalle, jonka seurauksena hänen alleen ilmestyi pieniä laineita. Itachi nosti vasenta kättään, jonka seurauksena hänen kaapunsa hiha laskeutui alemmas paljastaen hänen kädessään pitelemät kolme kunaita.

Itachi heitti nopeasti kunait minua kohti, jonka seurauksena nostin nopeati oikeaa kättäni kunaita kohti, jonka seurauksena eteeni ilmestyi kolme liekki-palloa, joissa oli valkoinen keskusta. Tiesin, että liike oli ennemminkin refleksi kuin tarkoin harkittu, mutta oli hyvä kannaltani, sillä kun liekkipallot osuivat kunaihin, ne hajosivat pirstaleiksi.

”Tuohan oli Shakuton, eli paahde-elementti. Olet siis verirajoite-ninja. Myös Sunagakuresta kotoisin oleva kunoichi nimeltä Pakura, pystyi käyttämään Shakutonia. Oletkohan jotain sukua hänelle?” haita muistuttava mies kysyi katsoen samalla liekki-pallojani. Kun vilkaisin häntä, huomasin hänen olevan hieman vaikuttuneen näköinen. Olin itsekin kuullut Sunagakuren tunnetusta Paahde-elementin käyttäjästä, joten tiesin varsin hyvin, ketä haita muistuttava mies tarkoitti, vaikka Pakuran kuolemasta olikin jo aikaa.

”En ole varma. Pystyn vain käyttämään Shakutonia”, vastasin neutraalilla äänellä.

”Hänen voimansa on vaikuttava, vai mitä Itachi-san? Mitä teemme?” hain näköinen mies kysyi vähän matkan päässä olevalta partneriltaan.

”Akatsukin jäsenmäärä on pienentynyt, joten voisimme ehkä suostutella johtajan antamaan hänelle luvan liittyä Akatsukiin, Kisame”, Itachi sanoi katsoen minua tarkkailevasti. Vähän ajan kuluttua hänen silmänsä muuttuivat punaisiksi ja niissä oli kammassakin kolme tomoeta. Silloin sain vahvistuksen sille, että hän tosiaan oli Itachi.

”Mitä mieltä olet, Chikane-san?” Kisameksi kutsuttu mies kysyi minulta.

”Hyvä on. Suostun”, sanoin lopulta. Näin pääsisin paremmin perille Itachin taidoista ja keksisin ehkä suunnitelman, jonka avulla voisin houkutella hänet mukaani, jotta voisin estää Mikaa satuttamasta sisartani.