(Itachi)

”Kisame, Chikane. Keskustelin juuri johtajan kanssa Akatsukin yhteydenotto-tekniikan avulla ja hän antoi suostumuksen sille, että Chikane voi tehdä yhteistyötä kanssamme. Saimme myös uuden tehtävän”, sanoin käveltyäni ulos luolasta, jossa olin ottanut yhteyden Akatsukin johtajaan ja kertonut hänelle Chikanesta ja hänen kyvystään. Mietittyään vähän aikaa johtaja päätti antaa Chikanelle luvan liittyä Akatsukiin. Hän tosin sanoi minulle, että minun kannattaisi pitää kyseistä naista silmällä sen varalta, että hänellä saattaisi olla muitakin taitoja.

Tuleva tehtävä olisi johtajan puheiden mukaan sen verran haastava, että voisin hyvin tarkkailla vähän aikaa sitten tapaamani kunoichin taitoja. Tulevan tehtävän tarkoituksena oli varastaa eräs tärkeä käärö ja tuoda se Painille. Kääröä vartioitiin kuulemma huolella, joten olisi pysyttävä tarkkana. Se olisi tosin myös hyvää harjoitusta taitojen ylläpitoa varten.

”Millaisesta tehtävästä on kysymys?” Chikane kysyi kääntäen katseensa minun puoleeni katsottuaan vähän aikaa öistä taivasta valaisevaa kuun sirppiä, ennen kuin nojasi hiljaisena takanaan olevaan puuhun.

”Johtaja haluaa, että tuomme hänelle erään tärkeän käärön. Se on Huurteenmaassa erään rosvojoukon hallinnassa. Muuten Chikane, puhut hieman Metsämaan murteella. Oletko syntynyt Metsämaassa?” kysyin sinihiuksiselta kunoichilta.

”Miksi minusta tuntuu, että olen kuullut ennenkin jonkun puhuvan tuollaisella murteella kuin Chikane? En ole muistaakseni ennen taistellut Metsämaan ninjoja vastaan. Kuka Chikane oikein on? Miksi minusta tuntuu, että olen tavannut hänet joskus? Hänessä on jotain tuttua”, ajattelin silmäillen sinihiuksista naista, jonka silmissä oli hieman poissaoleva katse. Aivan kuin hän olisi ollut samaan aikaan sekä seurassani, että jossain hyvin kaukana, mikä saattoi tosin johtua siitä, että hän näytti uppoutuneen ajatuksiinsa.

”Sinulla on tarkat korvat. Lähdin Metsämaasta lapsena vuosia sitten, kun Kolmas Suuri Ninjasota oli loppunut. Jouduin lähtemään Metsämaasta siellä alkaneen sisällis-sodan takia. Taisin olla silloin 13 tai 14-vuotias”, Chikane melkein kuiskasi.

”Anteeksi että keskeytän keskustelunne, mutta mainitsiko johtaja mitään siitä, että joku rosvojoukon jäsenistä olisi jätettävä henkiin?” Kisame kysyi.

”Johtaja sanoi, että rosvojoukon johtajasta on luvattu pimeillä markkinoilla 40 00000 ryuun palkkio. Rosvojen johtaja täytyy viedä rahanvaihtopaikkaan, koska Akatsukin päämäärän toteutuminen vaatii valtavasti rahaa. Rosvojoukon johtajan alaisilla ei kuulemma ole niin väliä”, vastasin harkitusti. En olisi halunnut tällaistä tehtävää, mutta minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin totella Akatsukin johtajan antamia käskyjä, kunnes joskus ajautuisin taistelemaan pikkuveljeäni vastaan.

”Saan siis mellastaa sydämeni kyllyydestä”, Kisame totesi virnuillen tavanomaiseen tapaansa.

”Kunhan et vuodata kovin paljon verta ympäriinsä, jottei Zetsulla kestä kovin kauan jälkien siivoamisessa. Meidän ei myöskään kannata herättää liikaa huomiota toimiemme turvaamiseksi siltä varalta, jos viiden suuren ninjakylän ninjoja liikkuisi lähettyvillä, jotteivät he mahdollisesti saisi vihiä puuhistamme. Johtaja on maininnut usein, ettei kannata herättää liikaa huomiota ja kannattaisi välillä toimia melkeinpä huomaamattomasti”, muistutin partneriani. Tiesin kyllä, että hän nautti vastustajien kärsimyksen seuraamisesta ja jouduin joskus jopa puuttumaan tilanteeseen, jottei hän innostuisi liikaa.

”Tiedän kyllä johtajan mielipiteen tehtävien suorittamisesta ja siitä, ettei kannata herättää liikaa huomiota. Mutta tiedätte kuitenkin varsin hyvin, että kun innostun taistelemaan, pystyn hillitsemään itseni vain juuri ja juuri. En minä mahda luonteelleni mitään, Itachi-san”, Kisame sanoi minulle.

”Nautitko vastustajiesi kiduttamisesta ja oletko sitä tyyppiä, jolla on taipumusta innostua taistelussa, jos vastustaja osoittautuu vahvemmaksi kuin luulet hänen olevan?” Chikane kysyi.

”Kyllä. Olen entinen jäsen Kirigakuren Seitsemästä Suuresta Ninja-miekkamiehestä ja Tobi, Akatsukin vitsiniekka sanoo joskus, että innostun helposti taistelussa ja menetän malttini helposti”, Kisame vastasi Chikanen esittämään kysymykseen.

”Siinä tapauksessa olisi järkevintä, jos sinä hoidat aluksi rosvojoukon tukikohdan vartijat, sitten keskitymme muihin rosvoihin. Itachi voisi vaikka hoidella rosvojoukon johtajan, koska johtajasta luvatuille palkintorahoille on hyötyä. Ensin johtajan voisi vaikka langettaa genjutsuun ja hoidella sitten, koska ninjan on joissain tilanteissa hyvä toimia salassa ja melkeinpä varjoista käsin huomion herättämisen sijaan. Ei teidän toki tarvitse kuunnella minua. Sanoin vain oman mielipiteeni siitä, miten tehtävä saattaisi onnistua ilman huomion herättämistä”, Chikane selitti.

”Minun puolestani voimme toimia niin, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan, Kisame?” kysyin entiseltä Kirigakuren ninjalta.

”Kuulostaa hyvältä. Eipähän ainakaan tarvitsisi säästellä iskuissa, jos Itachi-san hoitelee rosvojen johtajan. Hänen Tsukuyomi-genjutsunsa on tosi tehokas ja sopii varsin hyvin tähän tarkoitukseen”, Kisame sanoi.

”Montako rosvoja on yhteensä siinä joukossa, joka on kohteemme?” Chikane kysyi ja minusta tuntui siltä, että hän suunnitteli jotain. Päätin kuitenkin antaa hänelle luvan toteuttaa suunnitelmansa siltä varalta, että se koski rosvojoukon jäseniä.

”Heitä on johtajan kertoman mukaan 30, johtaja mukaanlukien. 29 muuta rosvojoukon jäsentä ovat alaisia. He piileskelevät Huurteenmaassa olevassa hylätyssä kaivoksessa. Aloitamme tehtävän suorituksen yöllä. Mitä nopeammin lähdemme Huurteenmaahan, sen nopeammin voimme aloittaa tehtävän suorittamisen”, sanoin ja lähdin siihen suuntaan, jossa Huurteenmaa oli.

Käveltyäni vähän aikaa hyppäsin lähimmän puun oksalle ja lähdin hyppelemään oksia pitkin nopeuttaakseni matkan tekoa. Vähän ajan kuluttua vilkaisin taakseni nähdäkseni Kisamen ja Chikanen seuraavan minua. Kisamen kasvoilla oli tuttu virne, joka kieli siitä, että hän tuskin malttoi odottaa taistelun aloittamista. Hän oli hieman kärsimätöntä tyyppiä.

Chikanen kasvot taas olivat ilmeettömät, enkä voinut olla huomaamatta, miten taiteellisilta ne näyttivät. Hän tosin vaikutti uppoutuneen ajatuksiinsa. Hänen silmissään oli nimittäin sellainen pilke. Hän kuitenkin pysytteli tarkasti suunnilleen samassa vauhdissa kuin minä ja Kisame. Vaikka minä olin selvästi nopeampi, Chikane pysyi hieman paremmin vaihdissani kuin Kisame. En kuitenkaan ollut yllättynyt seurassamme olevan kunoichin katseesta vaan siitä, miten hän oli keksinyt varsin toimivan oloisen suunnitelman, vaikka hän tuntui myös ajattelevan omia asioitaan. Äitini tosin oli sanonut minulle joskus kauan sitten, että naiset kykenivät ajattelemaan kerrallaan monta eri asiaa, ja tässä tapauksessa se taisi pitää paikkansa. Naiset taisivat olla täynnä mysteerejä, joita jotkut miehet eivät varmaan ymmärtäisi. Sitä en tosin osannut varmasti sanoa, koska en ollut vähään aikaan kunnolla keskustellut naisten kanssa ja tulkinnut heidän reaktioitaan joihinkin asioihin.

(Chikane)

Seurasin Itachia hiljaisuuden vallassa Kisamen seurassa. Yritin aijemmin selvittää, mitä mieltä hän olisi suunnitelmastani, jonka olin kehitellyt tulevaa tehtävää varten, mutta hän kätki ajatuksensa hyvin. Hän oli selvästi ninja. Vaikka minun olikin jossain määrin vaikea myöntää sitä itselleni en voinut olla huomaamatta, miten komealta Itachi näytti ajatellessaan jotain, vaikka saattoikin näyttää siltä, ettei hän ajattelisi mitään.

Samalla toivoin, että keksisin mahdollisimman pian toimivan suunnitelman siihen, miten saisin houkuteltua Itachin tulemaan mukaani Mikan katranoon, jottei Mika satuttaisi pikkusiskoani Maronia. Kisamen läsnäollessa se ei varmaan onnistuisi kovin helposti. Kun minä ja siskoni olimme menettäneet vanhempamme jossain sisällis-sodan taistelussa, jonka vuoksi olimme joutuneet lähtemään Metsämaasta Maronin ollessa vasta 6-vuotias.

Päätin kuitenkin keskittyä nyt tähän hetkeen ja yrittää myöhemmin kesiä, miten saisin Itachin tulemaan Mikan kartanoon. Minun olisi myöskätkettävä ajatukseni, jotten herättäisi epäilyksiä. Itachin katseesta saattoi helposti huomata, että hän saattaisi helposti huomata, jos joku salaisi jotain. Tsin se, ettei vastustaja tai kohde olisi helpoimmasta päästä nostaisi taistelun tai tehtävän haastetta entisestään.