(Chikane)

”Kaivoksen sisäänkäynti on siis tuolla. Vahdin vaihto on näemmä kymmenen minuutin välein. Sen pitäisi riittää siihen, että Kisame voi tehdä aloituksen hyökkäykselle, jotta voimme itse livahtaa kaivokseen, jollei sieltä ryntää ulos joitain rosvojoukon jäseniä”, Kuiskasin Itachille tarkkaillen kallioista maastoa, jolla kaivos oli vähän matkan päässä vasemmalla puolellaan virtaavasta joesta. Olin piiloutunut erään ison kiven taakse Itachin ja Kisamen tavoin nähdäkseni paremmin kaivoksen sisäänkäynnille, jonka edessä seisoi tummiin vaatteisiin pukeutuneita miehiä. En erottanut heidän piirteitään kovin hyvin, mutta huomasin, että kaivoksen sisäänkäynnin vasemmalla puolella seisova mies oli selvästi toista pidempi ja ehkä jopa hieman laihempi.

”Aivan. Toimimme sitten, kun on seuraava vahdin vaihto”, Itachi sanoi. Vilkaisin häntä nopeasti huomatakseni, että hän tarkkaili luolan sisäänkäyntiä tarkalla katseella. Olimme vähänaikaa sitten saapuneet alueelle joten ymmärsin varsin hyvin, että oli pysyttävä tarkkana. Tosin yön pimeyden ansiosta yllätys taisi olla meidän puolellamme. Mieleni olisi jo tehnyt mieli kaivaa kunai pakistani ja valmistautua taisteluun, vaikka olin itse ehdottanut, että Kisame aloittaisi hyökkäyksen. Todennäköisesti halusin vain nähdä, mihin Itachi pystyisi päästyään rosvojoukon johtajan luokse, jotta oppisin tuntemaan hänen taitonsa, ennen kuin voisin jotenkin houkutella hänet mukaani Mikan kartanoon, vaikken olisikaan halunnut viedä häntä sinne. En varmasti ollut koskaan tavannut ketään sietämättömämpää ihmistä kuin Mika.

”Vahdinvaihto tapahtui. Kisame, voit aloittaa”, Itachi kuiskasi, kun luolan suulle tuli kaksi muuta miestä edellisten vahtien mentyä sisälle. Vilkaisin Samehadan kantajaa huomatakseni, että hän oli alkanut tehdä käsimerkkejä. Vähän ajan kuluttua kaivoksen lähellä olevasta joesta nousi esiin jättimäinen vesilohikäärme, joka lähestyi miehiä uskomattoman nopeasti pakottaen nämä siirtymään sivuun kaivoksen sisäänkäynnin luota.

”Menen tästä vähän huvittelemaan vahtien kustannuksella”, Kisame totesi virnuillen, ennen kuin lähti juoksemaan miehiä ryhtyen taistelemaan heitä vastaan.

Minä ja Itachi käytimme tilaisuuden hyväksemme ja ryntäsimme melkein huomaamattomasti piilostamme kaivoksen sisäänkäynnille. Päästyämme kaivokseen näimme kaivoksessa olevasta pimeydestä huolimatta edessämme kaksi tunnelia, jotka haarautuivat oikealle ja vasemmalle. Nostin oikeaa kättäni ylemmäs, jonka seurauksena siihen ilmestyi liekkipallo, joka valaisi vähän ympärillämme olevaa kaivosta. Kaivoksen kiviseinämät oltiin tuettu puupilareilla ja oikeanpuoleisesta käytävästä tuli kiskot, joita pitkin kaivoskärryjä oltiin todennäköisesti työnnetty sisään ja ulos kaivoksesta.

”Geh! Täällä on näemmä myös hieman kosteaa”, totesin hiljaisena, kun vasempaan silmääni oli tippunut luolan katosta vesipisara. Hieroin vasemmalla kädellä silmääni, johon pisara oli pudonnut, koska silmääni kirveli hieman. Vähän ajan kuluttua lopetin silmäni hieromisen ja vilkaisin vasemmalla puolellani olevaa Itachia, joka tutkaili kumpaakin käytävää varautuneen näköisenä.

”Minä menen oikealle, niin sinä voit vaikka mennä vasemmalle”, sanoin rikkoakseni kiusallisen hiljaisuuden, joka oli ympäröinyt meitä.

”Oleko varma?” Itachi kysyi ja harmistuin hänen kysymyksensä suhteen.

”Epäiletkö taitojani?” kysyin hilliten samalla ärtymykseni.

”En. Halusin vain tietää, että oletko varma päätöksesi suhteen”, Itachi sanoi.

”Kuulehan Itachi, niin sanottu heikompi sukupuoli on yhtä hyvä tekemään miestentöitä kuin te miehetkin”, sanoin Uchihalle, ennen kuin suuntasin kulkuni kohti kaivoksen oikeapuolista käytävää liekkipallon valaistessa tietäni. Vähän ennen kuin jatkoin matkaani, vilkaisin vasenta käytävää kohti kävelevää Itachia nopeasti vasemman olkapääni yli ja näin hänen kasvoillaan pienen, hieman huvittuneen tapaisen virneen. Tunnistin sen virneeksi, sillä olin nähnyt monia ilmeitä kunoichin urani aikana ja olin oppinut erottamaan virneen hymystä. Tiesin myös kuulemani perusteella, etteivät Uchihat hymyilleet. He virnuilivat.

”Pilailitko kenties kustannuksellani?” ajattelin jatkaen hiljaisena matkaani. Käveltyäni käytävällä vähän aikaa näin vasemmalla puolellani olevilla kiskoilla ruosteisen kaivoskärryn. Vilkaisin kärryyn ihan vain huvikseni nähdäkseni siellä joitain kaivostyökaluja, kuten hakkuja ja muuta vastaavaa. Siellä oli myös ruosteinen lyhty, jonka lasi, jonka sisällä oli arvatenkin joskus loistanut vahakynttilä oli rikki

”Kuinkakohan kauan tuokin on tuossa ”seisonut”? Varmaan niistä ajoista lähtien, kun kaivos hylättiin”, ajattelin hiljaisena vastaten omaan kysymykseeni, ennen kuin jatkoin matkaani.

”Geh!” tuhahdin harmistuneena, kun pysähdyin saatuani jotain kasvoilleni. Pyyhin vasemmalla kädelläni kasvojani peittävän, hieman tahmean, mutta ohuen langantapaisen verkon pois kasvoiltani ja valaisin sitä liekkipallollani huomatakseni, että se oli hämähäkin seittiä. Heitin seitin hieman turhautuneena maahan ja jatkoin matkaani.

”Hm risteys. Minne seuraavaksi?” ajattelin saavuttuani käytävän päähän, jossa oli kolme sisäänkäyntiä eri suuntiin. Luolan lattialla olevat kiskot, joita olin tähän asti seurannut, johtivat keskimmäiseen tunneliin, joka veisi suoraan eteenpäin. Vasemmanpuoleisesta käytävästä tuuli sisälle kaivokseen, joten siellä oli todennäköisesti toinen sisäänkäynti. Oikeanpuoleinen käytävä näytti autiolta.

Krak!

”Kuulosti askeleelta! Taisi tulla oikeanpuoleiselta käytävältä”, ajattelin kuultuani oikeanpuoleiselta käytävältä äänen, joka kuulosti siltä, kuin pieni kivi olisi vierähtänyt paikaltaan. Oikeanpuoleiselta käytävältä kuului myös askelia.

”Kuka siellä?” kuiskasin hiljaisena ja hetken mielessäni kävi ajatus siitä, että Itachi olisi aiheuttanut äänen, mutta koska kukaan ei vastannut tai tullut käytävästä, josta ääni oli tullut, suuntasin kulkuni sinne.

Kävelin hiljaisena käytävää pitkin pälyillen varovaisesti ympärilleni siltä varalta, että vihollinen olisi piiloutunut jonnekin ja odottaisi tilaisuutta hyökätä. Mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan ilmestynyt näköpiiriini. Edessäni levittäytyvä pimeä tunneli näytti ruokaa odottavalta kidalta ja luolan katossa olevat tippukivet muistuttivat jonkin petoeläimen teräviä hampaita.　

”Kuvittelinko kaiken? Tuohan on kunai!” ajattelin nähdennäni lattialla olevan kunaivetsen, jonka terä oli katkennut. Käytävällä oli siis todennäköisesti liikkunut ninja ja koska kunain päällä ei ollut pölyä, kunai ei ollut todennäköisesti ollut kovin kauan luolan lattialla. Kumarruin alemmas poimiakseni kunain tutkiakseni sitä tarkemmin, mutta juuri kun toisen käteni etusormi kosketti kunain kahvaa, maa petti jalkojeni alta ja putosin neliönmuotoiseen onkaloon oikean käteni päällä leijuneen liekkipallon sammuessa. Kovan, alhaalta puhaltavan ilmavirran takia olin vähällä huutaa, mutta hillitsin itseni samalla, ja kaivoin pakistani kunain valmistautuen taisteluun.

”Tosi noloa! Miten saatoin langeta moiseen ansaan?!” toruin itseäni samalla, kun jalkani osuivat kivisen luolan lattialle. ”Jos tuo oli jonkun mielestä hauskaa, niin ei juuri naurata”.

Katselin ympärilleni huomatakseni, että olin pudonnut luolaan, jonka käytävä jatkui eteenpäin. Koska minulla ei ollut vaihtoehtoja, päätin mennä siihen suuntaan, mihin tunneli johti. 　

Kun olin kävellyt vähän aikaa saavuin saavuin huoneeseen, jossa oli lyhdyillä luotu himmeä valaistus, mutta saatoin nähdä helposti, että siellä oli suuri joukko miehiä, jotka todennäköisesti kuuluivat siihen rosvojoukkoon, jonka perään Akatsukin johtaja oli lähettänyt minut Itachin ja Kisamen kanssa.

"Kuka tuo nainen on?" yksi miehistä sanoi huomattuaan minut. Vaikka huone olikin valaistu lyhdyillä, jotka roikkuivat luolan seinistä, en erottanut miehen piirteitä kovin hyvin.

"Sanotaan vaikka, että olen ninja. Nimelläni ei ole väliä", sanoin ja ympärilleni ilmestyi monia liekkipalloja, minkä jälkeen hyppäsin kohti paria miestä, jotka olivat lähellä tunnelin sisäänkäyntiä, josta olin hetki sitten tullut. Kaksi miestä, jotka olivat lähempänä, vetivät vöihinsä kiinnitetyistä tupeistaan miekat ja lähtivät juoksemaan minua kohti.

"Shakuton: Kajōsatsu!" huusin samalla, kun kumarruin nopeasti alas väistääkseni pidemmän, mutahiuksisen miehen miekan, minkä jälkeen painoin kunain miekkan terää vasten samalla, kun potkaisin vasemmalle puolelleni juosseen miehen kauemmas itsestäni. Miehen leukaan jäi tumma jälki siihen kohtaan, johon olin potkaissut häntä. Juuri ennen kuin mies osui vähän matkan päässä olevaan tukipilariin, yksi ympärilläni leijuneistä liekkipalloista iskeytyi miehen vatsaan, jonka seurauksena hän vaalea ihonsa kuivui ja muuttui mustaksi, ennen kuin hän kaatui maahan.

"Hän muumioitui! Kirottu naikkonen!" huusi mies, jonka miekka painoi kunaitani alas.
 
"Sinuna varoisin sanojani!" sanoi niin hyytävällä äänensävyllä samalla, kun yksi liekkipalloista osui edessäni olevaan mieheen hänen selkänsä takaa. Vähän ajan kulutta hän koki saman kohtalon kuin toverinsa.

"Noin käy, kun aliarvioi vastustajansa", sanoin samalla, kun vilkaisin muita huoneessa olijoita.

"Älkää vain seisoko siinä, vaan napatkaa hänet!" yksi miehistä huusi, jonka seurauksena muut huoneessa olijat lähtivät juoksemaan minua kohti miekkojen ja kunaiden kanssa. Vaikka heistä näki selvästi, että he olivat vihaisia, saatoin huomata heidän silmissään myös pientä järkytystä, mikä tosin saattoi johtua siitä kun he näkivät Shakutonin toiminnassa.

Kun miehet olivat vähän matkan päässä minusta, nostin molemmat käteni korkealle ilmaan, jonka seurauksena ympärilläni pyörineet liekkipallot yhdistyivät muodostaen yläpuolelleni yhden, ison liekkipallon. Tein nopeasti tiikerin käsimerkin, jonka seurauksena liekkipallo levitti ympärilleen kuumaa ilmaa, ennen kuin räjähti. Vähän ajan kuluttua ilmaan nousi höyryä, jonka seassa näin luikuisia maasa makaavia, muumioituneita ihmisiä.

"Oletkin yllättävän kova", huoneen perällä seisova mies sanoi. "Hoidit näin monta alaistani yhdellä iskulla".

"Sinä siis olet joukon johtaja, josta on luvattu melkoinen palkkio. Taitoni eivät lopu tähän", sanoin ja tein hevosen käsimerkin. "Futton: Komulainen No Jutsu!"  Avasin nopeasti suuni ja puhalsin ulos sumua, joka livittäytyi nopeasti huoneeseen.

"Geh! Polttaa!" mies valitti, kun hänen ihoaan paloi sieltä täältä.

Suljin suuni ja katsoin miestä niin kylmästi, kuin osasin. Vaikka olinkin ehdottanut aiemmin, että Itachi hoitelisi rosvojen johtajan halusin myös nähdä, oliko hän päästään luvatun palkkion arvoinen.

"Hallitsen veden, tuulen ja tulen elementit. Minulla on siis kaksi kekkei genkaita. Katsotaampa, miten kestät syövyttävän sumun vaikutuksen", sanoin ja ojensin oikean käteni kohti miestä, jonka seurauksena huoneessa oleva sumu tihentyi entistä paksummaksi. Sumussa olevan hapon ansiosta miehen ihoon tuli palovammoja.

"Luuletko tämän tehoavan minuun?" mies sanoi ja oli vetämässä miekkansa vyöllään roikkuvasta tuppesta, kunnes hänen rintaansa ilmestyi yllättäen mustia liekkejä, jotka estivät häntä toteuttamasta aikeitaan.

"Aaaarg! Polttaa!" mies huusi kaatuen lattialle vääntelehtien kivusta.

"Mustia liekkejä?" sanoin hieman yllättyneenä samalla, kun selässäni juoksi kylmiä väreitä.

"Se on Amaterasu. Toinen Mangekyoun voimista", tuttu ääni sanoi selkäni takaa, jonka seurauksena käännyin ympäri nähdäkseni Itachin seisovan sisäänkäynnin edessä. Hänen kasvoillaan oli nyt kaikki tunteet peittävä naamio, mutta hänen oikeasta silmästään vuoti verta ja huomasin, että kyseisen Sharingan-silmän tomoet olivat yhdistyneet.

"Tuo siis on Mangekyou Sharingan. Ei vaikuttaisi helpolta vastukselta. Olen kuullut, että Itachi kykenee langettamaan genjutsuja pelkillä sormen liikkeillä. Hän on näköjään maineensa veroinen", ajattelin hiljaisena samalla, kun annoin huoneessa olevan sumun hälvetä ja lopulta haihtua.

"Kuinka kauan olit siinä?" kysyin hiljaisena, kun sumu oli hälvennyt.

"Riittävän kauan, että kuulin kaiken. Taistelusi oli kyllä katsomisen arvoinen", Itachi sanoi virnistäen pienesti, ennen kuin käveli ohitseni kohti lattialla kierivää miestä, jonka ihoa Amaterasun liekit nuolivat ahneesti. En tiennyt miksi, mutta minusta tuntui siltä, että olisin saattanut punastua Itachin sanojen takia. En voinut kieltää itseltäni sitä ajatusta, että Itachi oli komea.

Itachi katsoi lattialla kierivää miestä, kunnes tämä lakkasi kierimästä. Vähän ajan kuluttua Amaterasun liekit sammuivat ja Itachi kumartui alas. Vähän ajan kuluttua hän irrotti miehen selästä mustan, metrin kokoisen käärön, joka oli todennäköisesti etsimämme käärö. Laskettuaan käärön maahan, Itachi kaivoi taskustaan valkoisen käärön, jonka hän avasi ja levitti miehen päälle, minkä jälkeen hän painoi erästä käärön sinettikuviota. Vähän ajan kuluttua mies katosi valkoisessa savussa, mikä oli merkkisiitä, että Itachi oli sinetöinyt hänet kääröön. Itachi sulki käärön, minkä jälkeen kävelin hänen luokseen ja kaivoin housujeni oikeasta taskusta valkoisen nenäliinan.

"Onko silmäsi kunnossa?" kysyin samalla, kun Uchiha nousi jaloilleen ja kääntyi minun puoleeni.

"Kyllä", hän vastasi hiljaisena samalla, kun pyyhin kevyesti nenäliinalla hänen vasemmasta silmästään valuneen verivanan pois. "Kaikki ei mennyt aivan suunnitelman mukaan".

"Ei niin, mutta saimme kohteen. Sumu-elementtisi kyllä oli yllätys", Itachi sanoi Sharinganin sammuessa hänen silmistään.

"Salaisuudet tekevät naisen", hymähdin suoden Uchihalle pienen virneen.

"Ehkä, mutta kannattaako sinun pukeutua tuolla tavalla? Jos käytät noin paljastavaa toppia, vedät puoleesi sellaisten miesten huomion, joihin et halua tutustua", Itachi sanoi silmäillen toppianiarvioiva katse silmissään.

"Hmph! Usko pois. Haluaisin kyllä pukeutua peittelevämmin, mutta henkilö, joka antoi minulle tehtäväni ei katso hyvällä silmällä, jos joku hänen alaisistaan pukeutuu peittelevästi", sanoin ja ilmeeni kiristyi heti, kun ajattelin Mikaa.

"Vai niin. Ehkä sinun kannattaisi sitten lakata työskentelemästä hänelle ja toimia itsenäisemmin", Itachi sanoi.

"Kumpa se olisikin noin yksinkertaista. Meidänhän täytyy viedä tämä käärö Akatsukin johtajalle. Toivottavasti hän ei ole kärsimätönsä tyyppiä", sanoin vaihtaen taidokaasti puheenaihetta sammalla, kun ptin itachin vasemman käden omaani ja laskin kädessäni olevan nenäliinan hänen kämmenelleen, ennen kuin kumarruin alas ja poimin käärön syliini.

"Hän on hieman kärsimätön", Itachi sanoi samalla, kun käänsi katseensa huoneen sisäänkäynnille. Minäkin käänsin katseeni kyseiseen suuntaan ja vähän ajan kuluttua Kisame tuli huoneeseen.

"Olette näemmä huvitelleet oikein kunnolla. No minullakin oli hauskaa", Kisame sanoi silmäillen maassa makaavia miehiä.

"Niimpä. No tehtävä taitaa olla suoritettu", totesin Itachin nyökätessä myöntävästi. Vaikka tehtävä olikin onnistunut, niin en voinut silti vielä panna suunnitelmaani käytäntöön. Minun olisi tarkkailtava itachia vielä jonkin aikaa, ennen kuin voisin toimia.