# Oh god, i love America! -1

"Lopeta toi hössötys jo. Kyllä minä pärjään." Kiba sanoi ja yritti hätistellä siskoaan pois roikkumasta hänen kaulastaan. 18 vuotta täytettyään Kiba päätti lähteä Amerikkaan etsimään onneaan ja luultavasti töitä. Hän on säästänyt jo monta vuotta rahaa, että ne riittäisivät matkalippuun Sydneystä New yorkkiin ja mahdollisimman pieneen ja halpaan vuokra-asuntoon.

"Amerikka on kaukana täältä. Emme voi vierailla siellä ihan joka vuosi, joten ole hiljaa ja anna minun hyvästellä kunnolla." Kiban sisko sanoi kostein silmin ja kiskaisi tämän tiukempaan halaukseen. Kiban vanhemmat eivät olleet lentokentällä hyvästelemässä häntä, mutta hän ymmärsi sen, koska heidän perheensä omisti maatilan ja töitä riitti aina.

*Lento 352 New yorkkiin lähtee laiturilta 3 kymmenen minuutin päästä* kuuluutuksessa sanottiin. "Kai minun on päästettä sinut nyt menemään." 

Kiba näytti lippunsa ja asteli käytävää pitkin punainen vanha urheilulaukku otteessaan koneeseen. Oli hänen ensimmäinen kerta lentokoneessa, mutta Kiba tiesi ettei mitään jännitettävää ole. 

Lentoemäntä näytti Kiballe hänen paikkansa, tämän haahuiltua koneessa pitkän hetken. Punastuneena hän kiitteli nuorta naista ja istui ikkunan viereen. Lentokone oli melkein tyhjä, koska harva Australialainen matkustaa Amerikkaan saakka. Nuori brunette oli valmistunut ammatti valokuvaajaksi ja oli valmistanut kuvaus kansion, jonka voisi näyttää töitä hakiessa. Toiveessa oli ammatti valokuvaajana, mutta tarvitsisi kuitenkin mitä tahansa töitä mahdollisimman nopeasti.

Lentokone kohosi keveästi ilmaan Sydneyn aurinkoisessa säässä. Kiba laittoi kuulokkeet korviinsa ja alkoi kuunnella musiikkia.

Ennen New yorkkiin saapumista lentokone laskeutuu L.A.:ssa ja ottaa mukaan lisää matkustajia. Kiba katseli ikkunasta, kun Los Angelsin yön valot säihkyivät jo kaukaa. Hän ei voinut kuin kuvitella isompaa valomäärää, mikä "isossa omenassa" odotti.

Kone laskeutui ja pian uutta väkeä alkoi virrata koneeseen.
"A-anteeksi, mutta v-voisitteko siirtää laukkuanne?" Kiba kohotti katseensa luultavasti hänen ikäiseen tyttöön, joka osoitti varovaisesti hänen matkalaukkuaan. 
"Ai anteeksi. Tottakai." Kiba vastasi tytölle nolostuneena ja siirsi laukkunsa viereiseltä penkiltä jalkoihinsa.

Tyttö istui varovasti penkille ja kaivoi repustaan kirjan, jota alkoi lukea. Sillä aikaa Kiba tiiraili sivusilmällä tutun näköistä tummissa hiuksissa. Hän ei ollut täysin varma, mutta uskoi tietävänsä tytön jostain. Tai sitten hän oli julkkis.

Kiba kopautti tytön olkapäätä sormellaan ja kysyi tältä uteliaana: "Mikä sinun nimesi on?" Tyttö katsoi häntä ujosti. "H-hi-Hinata H-Hyuu..." Hän sai sanottua, mutta Kiban yllättyneeksi ja innostuneekai muuttunut ilme pysäytti hänet.
"Hinata? Oletko sinä Hinata Hyuuga?!" Hän melkeinpä huusi koneessa ja Hinata ei saanut vastaus mahdollisuutta, kun brunette kurottui halaamaan häntä.

"Voi Hinata siitä on ihan liian kauan aikaa, kun muutit pois Australiasta!" Kiba sanoi ja Hinatan ilme napsahti. 
"K-Kiba?" Hän kysyi, koska ei ollut selvästikkään tunnistanut nuorta brunettea ennen tätä. Kiba päästi hänestä irti ja hymyili leveästi ujolle tytölle, joka vastasi hymyyn.

He kummatkaan eivät huomanneet lentokoneen lähtöä, kun he keskustelivat toisilleen innokkaita tapaamisestaan. Hinata oli muuttanut perheensä kanssa Amerikkaan yhdentoista vuoden ikäisenä, kun hänen isänsä oli saanut vaikutusvaltaisen työ tarjouksen sieltä saakka. Nykyään tyttö oli töissä tarjoilijana luomu kahvilassa ja oli nyt matkalla sukulaisensa Nejin luokse, niin hän kertoi.

"Mutta Kiba miksi sinä olet täällä?" Hinata lopulta kysyi ei enää niin ujostuneesti. Kiba virnisti nopeasti."Olen päättänyt muuttaa New Yorkkiin ja etsiä töitä valokuvaajana." Hän kertoi leveä hymy huulillaan ja Hinatakin hymyili, mutta lopulta kysyi vähän huolestuneena: "Oletko ihan yksin? Tai siis tunnetko sieltä ketään?" Kiba mietti hetken, mutta lopulta pudisti päätään.
"Mutta uskon, että tutustun uusiin ihmisiin nopeasti. Ei huolta." Hinata hymyili, mutta oli selvästi hieman huolissaan pärjäisikö Kiba ainakin näin aluksi yksin niin suuressa paikassa verrattuna Sydneyyn.

Lopulta lento laskeutui New Yorkkiin ja Kiba oli nukahtanut matkalla ja vieläkin unessa. Hinata ravisti pojan olkapäätä varovasti ja kertoi koneen saapuneen määränpäähän. He kummatkin pääsivät pois koneesta ja kävelivät lentokentän ulko-ovelle. Jo pelkästään lentokenttä oli Kiban mielestä valtava. "Toivottavasti törmätään taas joskus!" Hän sanoi ja halasi Hinataa vielä ennen, kuin tämä asteli Nejin kyytiin, joka hänkin vilkutti Kiballe ja he lähtivät. 

Kiba vetäisi syvään henkeä,kiskaisi punaista lippistään syvemmälle ja lähti hymyillen kävelemään kohti hotellia, jonne hän oli saanut alennuksen varaukseen lentolipun yhteydessä. Oli melkein aamu, mutta tiet olivat täynnä autoja ja aamuruuhkan alku kuului tieltä päin. Aurinko ei ollut vielä noussut, joten hän sai nähdä nopeasti vilauksen kaupungin valoista. Kiba ei voinut pidätellä virnettään nähtyään tuon näyn. Mitä erinäköiset ihmiset vaeltelivat kaduilla nauraen ja suurin osa pienessä hiprakassa, kun taas jotkut vähän enemmän. Erilaisten baarien nimikyltit hohtivat neonväreissä. Jossain kuului kahakan ääniä, kun vartija heitti humalaista miestä ulos. Oma viehätyksensä paikassa oli.

Ihailtuaan tarpeeksi Kiba kaivoi lopulta taskustaan kartan, jonka yläkulmassa oli teipillä kiinni pieni lappu osoitteineen. Toinen osoite oli hotellille ja toinen mahdollisen työpaikan osoite. Hän lähti kohti hotellia, mutta joutui matkalla kysymään opastus apua useammalta, kuin muutamalta henkilöltä. Yksi miehistä oli iskenyt Kiballe silmää, mitä hän oli hieman pelästynyt. 
Kiba oli seurustellut vain 2 kertaa ja kumpanakin kertana tytön kanssa, mutta hän oli avoin mielinen. Miksei vaikka miehenkin kanssa? Mutta ei ollut kuitenkaan valmis kertomaan niin kenellekkään.

Aurinko oli jo noussut aikaa sitten ja lopulta Kiba löysi tiensä hotellille ja saatuaan aulasta avaimen, hän käveli huoneeseensa. Huone oli pieni, mutta sieltä oli näppärä näköala kaduille. Olihan huone viidennessä kerroksessa. Katsellessaan pitkään huoneen ruudukasta kattoa, hän nukahti.

      -    Torstai

Liian pian kadun melut eli lähinnä autojen tööttäilut ja ihmisten huudot. Herättivät Kiban reilujen 6 tunnin unien jälkeen. Kello oli 12 ja hän kaivoi lentokoneestaan saadun sämpylän laukustaan. Syödessään sitä hän samalla selaili kännykällään mahdollisimman halpoja vuokraus ilmoituksia. Hän kirjoitti erilliselle lapulle muutaman osoitteen ja puhelin numeron. 

Lentokoneen ateriat eivät olleet maistuneet Kiballe, mutta ruoka sai nyt odottaa hetken, sillä hän tarvitsisi asuinpaikan nopeasti. Viimeisteltyään sämpylänsä hän nappasi laukkunsa olalleen ja käveli hotellista kadulle. Kartta taas kerran kädessä hän lähti suunnistamaan New Yorkin vilkkailla kaduilla kohti ensimmäistä keräämään osoitetta.