Aurinko paistoi huoneeseen lämpimänä ja kirkkaana, paljastaen ilmassa leijuvat pienet pölyhiukkaset. Ne leijailivat ylös ja alas rauhallisen hengityksen tahtiin, kertoen että sotkuinen mytty keskellä sänkyä oli nukkuva ninja.

Deidara raotti silmiään. Häntä ei enää väsyttänyt, mutta hän halusi jäädä vielä sänkyyyn lepäilemään. Kissan tavoin nautinnollisesti venytellen hän käpertyi paremmin auringonvalon lämpöön ja veti peiton korviin.

Deidara heräsi uudestaan, tällä kertaa suihkun lotinaan. Unenpöppöröisenä hän kuunteli hetken suihkun ääniä, kunnes tajusi katsoa viereistä sänkyä. Se oli tyhjä! Ainoastaan nurkkaan nurkkan mytätty peitto oli enää pedissä, danna oli hävinnyt. Harmistuen blondi nousi ja laski jalkansa tavaroiden peittämälle lattialle, hän ei ollut koskaan ollut kovin innokas siivoaja.

Punainen yöasu päällään Deidara astui huoneesta ulos ja hiipi kylpyhuoneen ovelle, hän halusi tietää kuka siellä oli. Hiirenhiljaa hän raotti ovea. Tosiaan, hiljaa hyräilevä hahmo suihkun nurkassa oli Sasori. Jos mahdollista, vieläkin hiljempaa Deidara meni sisän ja laittoi oven kiinni. Äänettömästi hän hivutti vaatteensa pois ja avasi hiuksensa.

"Pöö!!"

Sasori älähti kovaäänisesti säikähdyksestä. Ihailtavan nopeasti hän hypähti taisteluasentoon tuima ilme kasvoillaan, mutta vaikutelman pilasi aseeksi tarkoitetun saippuan luiskahtaminen Sasorin kädestä lattialle.

"Deidara!" Sasori sanoi äkäisenä, hän ei pitänyt siitä että häntä säikyteltiin. Valitettavasti hän kuitenkin tajusi varsin pian blondin olevan alasti, ja veri alkoi hiljalleen valua tämän nenästä. Nolostuneena punapää peitti kasvonsa kädellään ja käänsi selkänsä Deidaralle.  "Mene pois..." hän sai vaivoin mutistua.

Mutta Deidara ei välittänyt poikystävänsä haluttomuudesta, vaan änkesi myös saman suihkun alle. Tympeän uken märkä, hoikka ja vähän lihaksikas vartalo houkutti blondia, mutta tämä tyytyi vain hieromaan saippuaa toisen selkään ja rintakehään.



"Mmh... Deidara... meidän ei, -AH... ehkä pitäisi täällä..." punapää huokaili, kun viaton suihku oli muutaman kiihkeän suudelman jälkeen muuttunut joksikin aivan muuksi, blondin huulien etsiessä tietään kaulalta alas rintakehälle ja vähän muuallekkin. "Mitä jos joku tulee..."
"Ei tule."
"Sanoit noin... eilenkin... Ja Konan sanoi ettei enää pysy hiljaa jos ylättää meidät toisen kerran itse teosta."
"Tuskin sieltä ketään tulee."

Muutaman hetken päästä he olivat jo päätyneet lattialle, Sasori kun ei tykännyt tehdä sitä seisten.
"Mmh... ahh..."
"Älä pidä noin kovaa ääntä, joku vielä kuulee.." Juuri kun Deidara sai sen sanottua, käytävältä kuului kovaa töminää, ilmiselvästi juoksuaskelia. Molemmat jähmettyivät liikkumattomammaksi kuin kivipatsaat, ja rukoilivat mielessään askelten kulkevan lukitsemattoman oven ohi.

Mutta toivo oli turha. Ovi tempaistiin vauhdilla auki, ja sisään kurkisti Tobi.
"Yyyyääää, Hidan voi Tobin karkit, Tobi tahtoo.. Mitä te teette?" Sekava itku vaihtui uteliaisuudeksi.

"Tuota..."
"TOBI TAHTOO MUKAAN!!!"

-----------------------------------------------------
A/N Sorry... tiedän että monet inhoaa kun Tobi laitetaan tyhmäksi, mutta en voinut itselleni mitään... Älkää vihatko. Kommentoikaa!!!