# Oh god, i love America! -2

Kiba saapui ensimmäiseen osoitteeseen "vain" tunnin etsinnän jälkeen. Vähän vanhemman kerrostalon kolmannen kerroksen ovessa luki "Uzumaki" ja hän koputti siihen. Oven takaa kuului luultavasti tuolin kaatuminen ja oven avasi nuori blondi. 

"Ai moi kukas sinä olet?" Poika kysyi innokkaasti. 
"Hei olen Kiba ja siis tulin kysymään siitä vuokra-asunnosta..." Kiba vastasi katsoen vähän oudoksuvasti nuorukaista, joka näytti osittain "räjähtäneeltä". "Aivan totta! Ootas hetki." Hän sanoi ja juoksi asuntoonsa. "Olen muuten Naruto!" Hän huikkasi ja lopulta hän palasi avain kädessään. "minun isovanhempani jättivät asuntonsa minulle ja ei ole tällä hetkellä sille mitään käyttöä. Voit käydä katsomassa sitä kerrosta ylempänä." Blondi oli niin vikkelä suustaan, että Kiba ei ettinyt vastat mitään, mutta lopulta vain nyökkäsi sekavan näköisenä ja kiipesi rappusia ylöspäin.

Asunto oli yksinkertainen, mutta liian iso eikä sijaintikaan ollut paras mahdollinen. Katseltuaan hetken Kiba käveli takaisin alakertaan ja nykäisi Naruton ovesta, mikä sai aikaan sen, että nukkuva naruto kaatui oven avauduttua lattialle ja heräsi. "Ouh. Aivan mitäs sanot?" Blondi kysyi lattialla maatessaan. 
"Taidan jättää tällä kertaa väliin, mutta ilmoittelen, jos mieleni vaihtuu." Kiba kertoi virnistellen hauskalle näylle.  Blondi nuorukainen oli täynnä iloa ja se näkyi. Ehkä liikaa?  
  - "Et taida olla täältäpäin?"
  - "Saavuin eilen Australiasta."
  - "No sitä sinun aksenttisi kertoikin."
  - "Mutta pitää lähteä etsimään asuntoa, joten heihei."
  - "Hei ootas!"
  - "Niin?"
  - "Vaikutat kivalta tyypiltä. Lähetäänkö joskus juomaan? Tarttisitkin kaverin neuvomaan."   - "Säkin vaikutat ööh... jännältä. Soittele ihmeessä." Sen sanottuaan Kiba virnisti heittäen Numero lapun vielä Narutolle ja käveli pois kohti seuraavaa osoitetta lapussa.

-----

Kiba katsahti kännykkäänsä ja kello alkoi näyttää kahdeksaa. Koko päivän Kiba oli etsinyt asuntoa, mutta asunnot hänen etsimään hintaan olivat vait huonontuneet Naruton jälkeen. Toisen omistajaa ei saanut tavoitettua, kolmannen omistaja oli ilmiselvä pervo, joka ahmi Kibaa heti silmillään. Kiba epäili jo, että nukkuisi tämän yön jossain täysin muualla.

Porukka alkoi virrata kaduille auringon laskettua pilvenpiirtäjien taakse jättäen jälkeensä vaaleanpunaisen taivaan. Kiba jälleen kerran otti esiin kartan ja rupesi etsimään paikallista yömajaa. Lopulta hän alkoi eteensä katsomatta kävellä kartan mukaan oikeaan suuntaan.

"Outs!" kiba ähkäisi, kun hän käveli jotakuta päin ja kaatui maahan. Mutt ihmiset meinasivat kävellä hänen päältään, mutta henkilö johon hän törmäsi seisoi hänen edessään suojana.
"Tuossa voi käydä huonosti, jos et katso eteesi." Mies ääni sanoi. Kiba kohotti katseensa ylös ja näki häntä vanhemman bruneten miehen, jolla oli violetteja viivoja kasvoissaan. Luultavasti tatuointeja tai kasvomaalauksia. Mies pyöräytti silmiään ja ojensi kätensä nuoremmalle brunetelle. "Noniin nouse sieltä maasta tai jäät jonkun jalkoihin."

Kiba tarttui nolostuneena hänen käteensä ja mies nykäisi hänet ylös maasta. Hän noukki myös pojan kartan maasta ja tutkaili sitä. 
"A-anteeksi en katsonut eteeni." Kiba yritti selittää jotain, mutta mies vain hymähti ja katsoi häntä.
   - "Et taida olla täältä päin."
   - "Saavuin tänne eilen."
   - "Taidat olla vähän eksyksissä."
   - "No yritän etsiä nukkuma paikkaa ainakin täksi yöksi."
   - "Arvaas, kun olen yrittänyt etsiä kämppistä. Tai voisin tarjota sinulle suojan ainakin yhdeksi yöksi."
   - "Voisimmeko mennä juttelemaan jonnekkin muualle. En oikean kuule tässä hälinässä."
   - "Oh, tietenkin."Mies ojensi kartan Kiballe ja vinkkaisi sormellaan seuraamaan häntä. He kulkivat väen keskellä kunnes mies ohjasi hänet baariin ja sieltä tiskille.
"Kai voin tarjota sinulle juoman?" vanhempi brunette kysyi virnistäen. Kiba punastui pahasti eikä saanut sanaa suustaan, koska tuntematon mies tarjosi hänelle juoman, mutta nyökkäsi pienesti. 

"Ja mitäs saisi olla?" Baarimikko mustissa laseissa kysyi ja otettuaan tilauksen ylös alkoi tuijottaa Kibaa vianosti hymyillen. Tämä yritti epätoivoisesti paeta katsetta toisen miehen selän taakse. "Olet napannut oikean söpöläisen." Kiba punastui vielä pahemmin, mutta samassa alkoi katsella ympärilleen. Kaikki kävijät olivat miehiä. Mies oli tuonut hänet homobaariin. Tämä mies vain nyökkäisi hymyillen ja baarimikko vinkkasi hänelle ja työnsi lasit hänelle ilman laskua.

Lopulta he istuivat kahden hengen pöytään ja Kiba tuijotti hermostuneena polviaan. Hän tuntui olevan väärässä paikassa. Mies työnsi lasin hänen eteensä ja kysyi: "Mikä mahtaa olla nimesi?" Kiban oli pakko katsoa häntä silmiin, kun hän vastaisi. 
"Olen Kiba Inuzuka." Hän esitteli itsensä ja muuan mies teki samoin: "Minun nimeni on Sabaku no Kankuro ja toivottavasti tämä paikka ei pelästyttänyt sinua." Kakuro katsoi hieman huolestuneena Punastunutta Kibaa, joka oli uskaltautunut ottamaan hörpyn juomastaan ja vastasi sitten: "Ei se mitään. Vähän uutta vain minulle."
   - "Mistä päin tulet? Sinulla on hiano aksentti."
   - "Arvaa." *virnistys*
   - "Englanti?"
   - "Ei."
   - "Saksa?"
   - "Ei"
   - "Tässä menee ikuisuus maita on liikaa!"
   - "Australiasta."
   - "Yksinkö?"
   - "Kyllä vain."
   - "Oho." Kiba tunsi heti olonsa paremmaksi tunnettuaan Kankuron nimen, mutta häntä häiritsi ympärillä olevien miesten katseet, jotka himoitsivat häntä.

   - "Miksi kaikki katsovat minua...?"
   - "Heh. Kai kuulit baarimikkoa?"
   - "Eh" *ja kysyvä ilme*
   - *virnistys* "Olet söpö."Kiba ei voinut olla taaskaan punastumatta. Kankuro katsoi vihaisesti tuijottajia ja kaikki heistä käänsit katseensa pois nuorukaisesta, joka oli haudannut kasvonsa paidansa hihoihin. Kankuron huokaisi ja tarttui Kiban ranteesta, jottai hän sai katseensa häneen.

"Ovatko nuo tatuoinnit?" Hän kysyi ja koski varovasti Kiban toisessa poskessa väärinpäin olevaa punaista kolmiota. "Oh, kyllä. Entä omasi?" Kiba osoitti miehen kasvoja. "Tämä on vain kasvomaalia." Hän sanoi ja joi hiukan juomastaan. "Tuota... Siitä nukkuma paikasta." Kiba sanoi katsellen miestä kysyvästi. 

"Aivan! Eli voin tarjota sinulle yösijan ja jos pidät paikasta voisit ryhtyä kämppiksekseni. Miltäs kuulostaa?" Kankuro sanoi. Hän oli unohtanut aiheen kokonaan. He keskustelivat aiheesta jonkin aikaa ja Kiba uskaltautui puhumaan koko ajan enemmän Kankurolle, joka vaikutti varsin mukavalta mieheltä. He eksyivät lopulta puhumaan muista aiheista. Kankuron sisko asuu myöskin New yorkissa, mutta hänen pikkuveljensä asuu jossain päin eurooppaa. Kukaan perheestä ei ole oikein varma missä päin. Kankuro itse oli ammatiltaan kokki ja työskenteli huippu ravintolassa, mikä oli Kiban mielestä vaikuttavaa.

"Anteeksi, että toin sinut tänne." Kankuro lopulta sanoi katsoen Kibaa suoraan silmiin. "Ei se oikeasti haittaa. Ei mulla ole mitää ketään vastaan... Tai siis en..." Nuorukainen yritti änkyttää jotain syytä, mutta vanhempi vain naurahti ja jatkoi asiaa: "No mutta yö saapuu. Jos me sitten lähtisimme kämpälleni?" Kiba nyökäytti ja sipaisi loput juomastaan ja he lähtivät baarista. Kankuroa harmitti, ettei ollut saanut tietää pojan suuntautumista, mutta ei halunnut vain kysyä sitä häneltä.

Kiba ihasteli kerrostalon sijaintia, johon he kääntyivät sisälle. Talo sijaitsi melkein keskustassa, eikä ollut kovinkaan vanha rakennus. He astuivat hissiin ja Kankuro painoi nappia ylimpään kerrokseen. "Onko sinulla vielä työtä?" Kankuro kysyi hissin hiljaisuudessa. Kiba ravisti päätään ja sanoi: "Mutta aion mennä huomenna etsimään." Mies hymyili ja nyökähti, kunnea hissi pysähtyi. Suoraan hissin edessä oli ovi. 

"Ole kuin kotonasi." Kankuro sanoi ja avasi oven. Oven takana näkyi heti suuri olohuone, jossa oli musta sohva, lasinen pöytä ja koko takaseinä oli yksi suuri ikkuna ulos kauniiseen maisemaan. Olohuoneesta oikealla oli moderni keittiö ja vasemmalla oli muutama valkoinen ovi. Asunto ei ollut suurinta luokkaa, mutta kaunis ja moderni kuin mikä. 
"Kuinka vanha sinä olet?" Kiba kysyi ihailtuaan asuntoa suu auki. Kankuro antoi pienen kysyvän ilmeen, mutta vastasi sitten: "22" 
"Palkkasi taitaa olla huippuluokkaa." Kiba sanoi virneellä ja Kankuro naurahti myöntävästi ja pörrötti kädellään lyhyemmän pojan paksuja hiuksia. Hän ohjasi pojan vierashuoneeseen ja lähti itse keittiöön valmistamaan jotain pientä iltapalaa. Jääkaappi oli täynnä tuoretta ruokaa. Hän otti sieltä salaatti ja muita aineksia voileipään.

"Kiba haluatko vielä jotain sy..." Kankuro oli kysymässä, mutta avattuaan oven näky nukkuvasta pojasta pysäytti hänet. 'Hän on aika kauniskin' hän ajatteli ja silitti selällään nukkuvan pojan hiuksia.