Naruto hätkähti hereille. Hän oli nukahtanut meneisyyden muistelun jälkeen. Herra nousi ylös ja raahautui syömään ruokaa. "Vaikka olisi kuinka surullinen, Ramen parantaa aina!" keltatukka mutisi syödessään. Kun viides kuppi oli syöty, hän nousi ja lähti pukeutumaan. Oranssit housut, mustahihaton, jonka päälle tuli mustaoranssi huppari. Naruto näki Konohan otasuojuksen pöydällä. Keltatukka puri huultaan. Konoha on hänen kotinsa aina. Herra otti otasuojuksen ja kietaisi sen otsalleen. Tsunadelta saatu korukin päätyi kaulaan. Naruto pakkaili tarpeeliset tavarat. Konohan jooninin mieli oli maassa. Viimeisiä hetkiä... viimeisiä hetkiä. Naruto sai viimein pakattua. Hän heitti repun selkäänsä ja kääntyi katsomaan kotiaan. Katse kiersi asunnossa, missä Naruto oli asunut koko ikänsä. Yksin ja Sasuken kanssa. Sinisten silmien katse pysähtyi tyhjään kehykseen. Naruto oli pakannut kuvan mukaan. Nyt kehys näytti orvolta tyhjällä pöydällä. Herra kääntyi kannoillaan ja laittoi kengät jalkaansa. Ovi avattin ja Naruto astui ulos. "Kiitos, että olen saanut asua täällä!" 

Naruto käveli Konohan katuja katse maassa. Kello ei ollut paljoa, ehkä 8 joten kaikki nukkuivat, ninjoja lukuunottamatta. Naruto käveli tuttujen talojen ja Ichiraku Ramen-paikan ohi, jonka myyjä katsoi oudosti keltatukkaa."Yleensä Naruto tulee aina ottamaan yhdet... mikäköhän tuolla pojalla on?"   Naruto nosti katseensa suuren rakennuksen edessä. Hänen oli pakko mennä Konohan Hogaken puheille. Naruto käveli sisään ja rappuset ylös. Hän tarttui oven kahvaan, mutta pysähtyi äkkiä. Kun tuonne astun, en voi pitää enää turpaani kiinni, Naruto muistutti itseään ja avasi oven.

Konohan viides Hogake, Tsunade nukkui työpöydällään röhnöttäen. Oven kolahtaessa nainen kuitenkin heräsi ja katsoi kummissaan sisään astunutta. "Naruto? Et sinä yleensä näin aikaiessa ole... No minä voinkin antaa sinulle S-tason tehtävän." Tsunade sanoi ja ojensi paperia Narutolle. Keltatukkainen pyöritti päätään. "En aijo ottaa vastaan yhtäkään tehtävää." Nainen mulkaisi erittäin pahasti herraa. "Niskoitteletko sinä? Konohan jooninina sinulla on vastuu teh..." mutta Tsunade keskeytettiin kun Naruto huudahti: "Minä en ole enää Konohan joonin!" Tsunaden silmissä paistoi selvä ihmetys. Naruto nosti kätensä ja vetäisi Konohan otsasuojuksen pois päästään. "Minä eroan Konohasta." Naruto sanoi päättäväisena ja asetti otsasuojuksensa Tsunaden työpöydälle. Hogake katsoi ihmeissään otsasuojusta ja sitten Narutoa. "Tiedätkö sinä senkin idiootti, mitä olet juuri tekemässä?" Keltatukka nyökkäsi. Tsunade paiskasi kätensä sellaisella voimalla pöytään, että puu petti ja pöytään jäi iso lommo. "Kuvitteletko, että paha olosi katoaa sillä, että lähdet täältä? Hylkäätkö itsekyyksissäsi kotisi, kun sinut on jätetty? Kuvitteletko löytäväsi Sasuken? Se mies on lähtenyt!" tsunade huusi. Naruto ärtyi itsekkin. "En sanoisi etten muka olisi itsekäs, mutta tämä on minun valintani. Ja jos todella luulet että lähden Sasuken perään, olet väärässä. Minä menen sinne missä minua joku kaipaa. Sinne missä on joku jota rakastan!" Tsunaden silmät salamoivat ja katsoi puhtaan murhaavasti Narutoon. "Enhän minä voi teitä, kylänsä hylkääjiä estää! Voit painua vaikka Hiekkaan jos tahdot!" Naruto virnisti ilkeästi. "Sinnehän minä aijonkin!" Tsunade ei enää tahtonut kuunnella tuon hullun puhumisia. Hän syventyi lukemaan lääketieteestä kertovaa kirjaa, vaikka itse kirja ei kiinnostanut. Naruto seisoi hetken. Katsoi entistä Hogakeaan. Hän nosti Tsunaden antaman korun kaulastaan ja asetti sen pöydälle. "Kiitos kaisesta, Tsunade-sama." Sen sanottuaan Naruto lähti. Viimeisen kerran Tsunaden luota. Konohan Hogaken katse kohdistui koruun. Kyyneleet nousivat ja hän itki. "Kiitos, Naruto..."

Konohan entinen joonin käveli pois päin kylästä. Viimeinen taival. Kyllä hän varmasti tulisi käymään, mutta hän olisi toisen kylän ninja. "Naruto!" kuului huuto, joka käänsi keltatukan pään. "Sai.." Naruto tervehti ryhmäläistään. "Minne menet?" herra kysyi hymyillen. "Anteeksi, Sai. Minö erosin juuri Konohasta." Tummatukkaisen silmät levisivät. Hän käveli aivan ystävänsä eteen ja tarttui tätä olkapäästä. "Naruto, mitä ihmettä olet mennyt tekemään? Erosit? Miksi?" Samassa sain päähän tuli sama ajatus kuin Tsunadella. "Et kai mene Sasuken perään?" Naruto vastasi päätään pyörittämällä. "Lähden Hiekan-kylään. Me varmasti tapaamme taas. Mutta en lähde etsimään Sasukea. Hän on historiaa." Sai ei päästänyt irti ystävänsä olkapäästä, vaikka syyn olisikin saanut tietää. "Aijoit lähteä ilman kertomista. Miten voit jättää ystäväsi tänne, tietämättä minne menet? Shikamaru? Kiba? Sakura?" Sai luetteli. Naruton mieli kiusasi poikaa, ja näytti nyt kuvia ystävistä. Rakkaista Konohalaisista ystävistä. "Sinä voit kertoa heille. Minä lähden nyt. Kiitos kaikesta, Sai!" Ja Naruto irroitti Sain käden itsestään ja pyrähti juoksuun. Hän ei voinut näyttää Saille että itki. Hän ei voinut enää kääntyä. Ainoa paikka mihin hän voisi nyt paeta, oli Hiekka-kylä. Hän näki sielunsa silmin, kuinka Gaara olisi yllättynyt hänen tulostaan, kuinka Naruto voisi halata ystäväänsä ja kertoa että hänkin rakastaa Gaaraa. Hän voisi suudella Hiekan Kazekagea ja kertoa monta kertaa että rakastaa tätä.
Mutta siltikään Hiekkä ei ole Konoha.