Kuka minä olen? Tätä kysymystä mietin illat, yöt, päivät ja aamut. En tiedä kuka minä olen. Olenko kostaja? Se kuulostaa oikealta... Olenko vain niin epäonnistunut luuseri, ettei minulla ole edes paikkaa veljeni silmissä? Ei, en ole! Olenko turha tavara jonka voi heittää pois silloin, kun minua ei enää tarvita? Hetkellinen ystävä? Tukija? Henkilö, jolla voi purkaa kaiken? Olenko Naruton ystävä, kuten hän sanoo? Olenko rikkaruoho, jonka voi talloa jaloillaan paskaksi? Olenko tuoksuton kukka, jonka kukintaa ei huomata, lakastuneena se vain revitään irti ja tapetaan? Olenko ruusu? Kaunis kukka, joka silti pettää piikeillään? Olenko mätä omena, jota ei haluta joukkoon? Valehtelija? Olenko angstaaja? Olenko masentunut? Olenko kenties yksinäinen?

Kuka minä olen? Tahdon vastauksen?

Olenko se korppihiuksinen poika? Vai olenko se kyläni pettänyt mies, jolla ei ole enää mitään arvoa Konohassa tai muuallakaan maailmassa?  Olenko ryhmäni johtaja? Olenko yksinäinen tallaaja, joka ei tarvitse muita ihmisiä? Olenko kenties vihaaja? Tarvitseeko kukaan minua? Haluaako kukaan minua takaisin? Naruto... Sakura... Jopa Kakashi... He ovat valehtelijoita. Olenko ihailun kohde, tai siis... Idoli? Kuten Karinille. Olenko rakas kellekään, olenko tarpeellinen? En saa vastausta keltään, en itseltäni, en keltään.

Mikä minä olen?

Olenko vain turhanpäiväinen kuori, johon on kiinnittynyt angstinen sielu? Onko ruumini oikeasti olemassa? Onko ketään oikeasti olemassa? Onko maailmankaikkeutta olemassa? Jos on, mikä minä olen siellä? Pölyhiukkanen muiden joukossa, turhempi kuin muut? Olenko vesi vai tuli vai ilma vai maa? Vai olenko tyhjyys? Olenko kukaan? Mikä minä tässä maailmassa olen? Olenko metsästettävä lintu, korppi, joka halutaan tappaa haaskalintuna? Olisinko taivas? Pilvi, vapaa valkoinen pyörylä taivaalla, joka katoaa lopulta. Ei, sitä en ole. En ole vapaa, olen vangittu. Olen vangittu ruumiiseeni, kylääni, veljeeni, olen vangittu elämään.

Paine helpottaa veden alla mul on helpompaa
Menee vaan hermot taas kun katon ulos mun maailmaan
Ja tiedät etten voi kertookaan veden alla on helpompaa
Sit vedän eteen nää verhot taas et muute nää mun maailmaan
 
Missä on minun maailmani? Omassa mielessäni? Onko se Konohassa vai jossain muussa maassa? Onko maailmani täällä? Olisiko maailmani tuonpuoleisessa, rauhassa tästä maailmassa. En tahdo nähdä enää muita ihmisiä, haluan Itachin.  Minun maailmani, se on kostamisessa, se on minussa itsessäni. En päästä ketään minun maailmaani, se on minun. Suljen silmäni, näen vain Itachin. Minun maailmani, minun oman paikkani. Mutta kykenenkö olemaan siellä onnellinen? Olenko maailmassani onnellinen? Ei, en. Onko missään paikkaa minulle? Jossa voisin hymyillä uudestaan. Onko täällä sellaista maailmaa? Olenko vain tuomittu yksinäisyyteen? Kuka minua suojelee? Jumala? Minä itse? Joku ihminen? Vastatkaa minulle! Haluan kuulla vastauksen. Vastatkaa minulle.
 
Ei. Älkää vastatko. En tahdo kuulla sitä. En halua tietää. En kestä kuulla sitä.  En kaipaa ketään enkä mitään. En halua muita kuin Itachin pään, ja sen jälkeen olen vapaa. Olen vapaa olemaan minä, mutta missä? Minulla ei ole paikkaa mihin mennä, ei ole ystäviä. En voi palata kotiin. En koskaan enää. Minulla ei ole kotia.  Olen veden alla, lopulta hukun. Kuolen ja pääsen vapaaksi ruumiillisesta tuskasta, pääsen vapaksii ajatuksista. Kaikesta.
 
"Sasuke. On aamu, lähdetään!" Suigetsu sanoo pojan vierestä.
Sasuke nousee, katsoo auringonnousuun ja kuiskaa:
"Kuka minä olen?
Minä olen minä. Omistan itse itseni. Elän vain kostaakseni ja kuollakseni. Minä. Olen. Minä."