# Oh god, i love America! -3

  -Perjantai

Kiba heräsi aamulla kuultuaan keittiöstä ääniä. Vierashuoneessakin oli iso ikkuna, josta aamun auringon paiste pääsi sisään. Huoneessa oli myös pieni pöytä ja nojatuoli. Nuori poika hyppäsi pois sängystä, venytteli hetken ja siirtyi äänien suuntaan keittiöön."Huomenta." Kankuro sanoi hymyillen juuri heränneelle pojalle. Kiba hieraisi silmiään ja katsoi hetken, ennen kuin ymmärsi ettei Kankurolla ollut violetteja viivoja kasvoissaan.

*Haukotus*"Mh... Huomenta Kankuro." Kiba sai sanottua vielä selvässä unessa. "Heh. Näytätpä söpöltä." Kankuro sanoi katseltuaan unista poikaa ja tajusi vähän liian myöhään, mitä sanoi. Kiba hieraisi uudestaan silmiään ja kysyi: "huooh...Niin mitä sanoit?" Kankuro naurahti huojentuneesti ja käski Kiban aamupalalle pöytään. Kiba huojui tuolille istumaan ja katseli, kun Kankuro asetteli hänen eteensä lautasen, jolla oli jonkinlainen täytetty letturulla. "Maista vain." Kankuro sanoi ja istahti pöytään itsekkin.

Kiba maistoi palasen kääryleen reunasta. Sisällä oli kasviksia, pekonia sekä joitakin mausteita. Ruoka oli yllättävän hyvää."Vau... En olekkaan syönyt mitään näin hyvää aikoihin." Hän sanoi jatkaessaan lautasen ja appelsiini mehulasillisen tyhjentämistä. Kankuro hymähti iloisesti. Oli mukava kuulla, että poika nautti hänen ruuastaan. 

He juttelivat ja söivät Kankuron valmistamat ruoat, Kunnes tämän piti lähteä. Ennen lähtöään hän oli ovella ja kääntyi ympäri Kibaa päin, joka istui sohvalla. "Ota tästä avaimet, jos lähdet etsimään sitä työpaikkaa. Siis mikäli haluat palata." Hän kopautti laatikoston ylimmäistä laatikkoa ja virnisti viimeiselle lauseelleen.Kiba nyökkäsi ja hymyili miehelle, joka pian lähti ovesta ulos. Hän otti kännykkänsä ja alkoi selata mahdollisia työpaikkoja.

Kiba kirjoitteli taas kerran lappuselle osoitteita ja kiinnitti lapun uudelle kartalle, minkä Kankuro oli antanut hänelle. Kartta oli selkeämpi ja pienennetty, mikä oli parempi. 

Ensimmäinen paikka oli vain kilometrin päässä. Kiba otti vain kansionsa sekä lompakon ja kipitteli ovelle. Ennen oven avausta hän muisti Kankuron kertoneen avaimesta. 'Minun pitäisi jakaa asunto toisen kanssa' hän ajatteli sormet vain muutaman sentin laatikon kahvasta. 
'Mutta mikäs siinä' ja hän avasi laatikon ja löysi avaimen sinisellä sydän avaimenperällä. Ensin pieni hymy ja sitten lähtö kohti ensimmäistä osoitetta.

Kankuro käveli matkalla työpaikalleen ohi eilisen baarin ja baarimikko oli juuri lähdössä paikasta pois. "Hei Kankuro!" Mustalasinen mies huusi Kankurolle joka nosti kätensä tervehdykseksi ja kä eli tämän luokse. 
"Miten eilinen meni?" Hän jatkoi, kun Kankuro oli tarpeeksi lähellä, joka vain virnisti viekkaasti. "Poika asuu nyt luonani. Älä ymmärrä väärin Shino. Hän on kämppikseni." Hän kertoi jo varmana siitä, että Kiba jäisi hänen luokseen. "Eikö muuta tapahtunut...?" Shino kysyi epäilevästi mieheltä, joka vain jatkoi hymyiliä. Kankuro käänsi katseensa pilvettömään taivaaseen ja sanoi: "Hänessä on sitä jotain, jos ymmärrät." Ja niiden sanojen jälkeen jatkoi matkaansa kohti ravintolaa. Shino jäi sanattomana katsomaan reippaasti kävelevää miestä. 
"Hmh... Arvelinkin jotain tällaista." hän sanoi itsekseen ja lähti itsekin kohti kotiaan.

Kiba oli saavuttanut paikan hänelle ennätyksellisessä ajassa, mutta ihmispaljouteen oli vielä paljon totuttelemista. Ihmisiä ryntäili sinne ja tänne, kun nuorukainen änkesi ryhmän välistä paikan ovelle. Paikka oli paikallisen maisemalehden toimisto. Lehtiä lähetettiin sieltä ympäri maailmaa toivoen enemmän turisteja eli enemmän tuottoa.Ovet avautuivat Kiban edessä ja tämä käveli sisään info tiskille. Tiskin takana oleva nainen pitkine tekokynsineen, ohjasi hänet sanoin työhaastatteluun johtajan luokse. Ison työhuoneen päässä oli pitkä poikittain oleva pöytä jonka sivussa istui mukavan näköinen mies harmaa puku päällä ja mustat hiukset ponnarilla. Tämä mies ohjasi hänet istumaan tuolille pöydän toisella puolella ja näyttämään tuomaansa kansiota. Oli hiiren hiljaista aikana, jolla mies katseli kansiota.
  - "Eli olet Australiasta?"
  - "Kyllä."
  - "Olet varsin nuori, mutta kuvat ovat vaikuttavia ja tuovat kyllä maisemaa hyvin esiin. Siitä huolimatta täällä on paljon muutakin työtä, kuin vain valokuvaus ja uskon, että tarvitsisit enemmän kokemusta tätä varten."
Kiba nyökkäsi ymmäryksenä ja he jatkoivat keskustelua vielä tovin. Mies oli kovin mukava ja ehdotti Kiballe muutamaa paikkaa, joista etsiä töitä.

Lopulta Kiba kiitteli miestä ystävällisyydestään ja lähti pois rakennuksesta. Kaduille oli kerääntynyt paljon väkeä kulkemaan. Kiba tunsi ahdistusta seisoskellessaan ihmis massojen keskellä, joten siirtyi kulkemaan mahdollisimman lähelle rakennusten seinä. 'Tähän on totuteltavaa' hän ajatteli katsellessaan karttaa seuraavaan paikkaan.

   - Iltapäivä 

Sama, kuin ensimmäisessä paikassa oli jatkunut. Paikkoihin otettiin vain kokeneita ammattilaisia. Nuori brunette katseli osoite lappuaan. Yliviivaamattomia oli enää yksi, jota mukava mies ensimmäisestä paikasta oli ehdottanut. Sitä ennen hän kuitenkin hyppeli kadun yli pieneen kahvilaan syömään jotain. Oven yläpuolella oli pieni kello, joka soi pojan astuessa sisään. Paikka oli ranskalais tyylinen, jota takaseinän suuri maisema maalaus korosti. Pöydät olivat pieniä ja pyöreitä. Myös tiskin edessä oli korkeita tuoleja.

Kiba otti lautaselle pullan ja kupin kahvia ja maksoi kassalla pinkkihiuksiselle neidille.

Päivä oli ollut täysin pilvetön. Harmi, että nuorukainen ei ollut päässyt nauttimaan kauniista säästä. Hän alkoi ihastua suurkaupungin sykkeeseen, vaikka väenpaljouteen oli vielä tottumista. Suurin osa ihmisistäkin tuntuivat olevan mukavia ja ehkä hiukan omalaatuisia. Kiba naurahti itselleen muistellessaan Naruton tapaamista. Pian hän muisti myös Kankuron tapaamisen. Täkäläiset eivät paljoa ujostele.

Kiba viimeisteli kahvinsa ja lähti hurmaavasta pikku kahvilasta. Viimeinen vaihtoehto oli pieni valokuvaamo, joka näytti ulkoapäin suositulta paikalta. Väkeä lappasi ovista edestakaisin. 
Brunette asteli lasiovesta sisälle huoneeseen, jossa oli vastaanotto tiski ja valokuvia seinillä. Tiskin takana oleva nuorukainen ohjasi hänet johtajan huoneeseen, joka ei paljoa eronnut muista huoneista. Iso työpöytä ja tuoli sekä kulmassa kahvikone.

Ei paljoa puhuttu ennen kuin, johtaja (joka esitteli itsensä Kakashiksi) selaili kuvakansion sivuja Kiban istuen hermostuneena pöydän toisella puolella. "Kuvat ovat oikein kauniita Ja kannatamme kaltaisiasi nuoria ammattilaisia. Saat paikan jos läpäiset testin." huivi suunsa edessä oleva mies sanoi katsellen tarkasti Kibaa, joka hämmästyi, mutta vastasi kysymyksellä: "mikä testi?"
Kakashi hymähti huivinsa alta ja nosti hitaasti toisen kätensä ylös ja avasi sormet erilleen.

"Montako sormea näet?" 

Kiba katsoi miestä "*Oletko tosissasi*" ilmeellä ja hän hymyili nuorukaiselle mustan huivinsa alta. Kiba pyöräytti silmiään ja vastasi säväyksellä sarkastisuutta: "Viisi." Kakashi siirsi kättään ja taputti hänen päätään, mikä hämmästytti tätä entisestään. "Maanantaina yhdeksältä täällä siis." Mies mustissa sanoi ja kieräytti tuoliaan "*dramaattisesti*" ympäri niin, että selkänoja oli Kibaa kohti, joka ei tuhlannut tähän enempää aikaa vaan lähti pois. Kakashi kuuli oven paukahduksen ja kurkkasi olkansa yli varmistaaksen Kiban lähdön. 
"Hän on söpö." Hän kertoi itselleen naurahtaen omille sanoilleen.

Nuori brunetti käveli auringon laskiessa katua pitkin kohti asuntoa, mutta säikähti, kun tunsi jonkun kädet hartioillaan. Varovainen katsahdus taaksepäin ja sitten huojentunut huokaus. Kankuro katseli virnistäen pojalle, joka kääntyi nopeasti ympäri häntä kohti hymyillen. "Taisit saada työn vai mitä?" Pidempi brunette kysyi arvailevasti. Kiba nyökäytti innokkasti, eikä voinut estää itseään halaamasta Kankuroa, joka yllättyi lyhyemmän käyttäytymisestä. Kiba oli sen verran lyhyempi, että hänen naamansa oli Kankuron kaulan kohdalla. Kankuro risti kätensä hänen selkänsä taakse ja puristi hiukan lujempaa. 'Kumpa hän olisi aina näin iloinen!' hänen ajatuksensa huusivat, mutta se ajatus keskeytyi, kun hän kuuli nuoremman naurahtavan hänen kaulaansa vasten. Kiba käänsi katseensa ylös Kankuroon, joka nosti kulmaansa kysyvästi. 

"Tuoksut oreganolta." Hän sanoi ja ja he kummatkin puhkesivat nauramaan välittämättä vierestä kävelevistä ihmisitä. Kankuro irrotti ootteensa nuoremmasta ja siirsi kätensä niskansa taakse osittain ihmetellen tämän hyvää hajuaistia. "Perjantaisin tilataan paljon pizaa." Hän kertoi edelleen nauraen. 
Pian he lähtivät kävelemään kohti asuntoa, mutta Kankuro pysäytti hänet samaisen baarin kohdalla missä he olivatkin jo kerran käyneet. "Mutta ilta on vasta nuori. Mitä jos juhlisimme työpaikkaasi?"