Keltatukkainen vaaleaan kaapuun sonnustautunut herrä käveli aavikolla. Tuuli puhalsi ilkeästi eikä huppu tahtonut pysyä päässä. Miten vihaankaan Hiekka kylään menemistä, Naruto ajatteli kun huppu uudelleen lensi päästä. "Minähän jo mietin että kuka keskellä aavikkoa tekee?" kuului edestäpäin ääni. Keltatukkainen nosti siniset silmänsä hopeaiuksiseen herraan, jolla oli ANBUN maski päällä. "Sanoo herra joka itsekkin on keskellä aavikkoa." Naruto murahti miehelle joka otti ANBUN kissa maskin päästään. "Minne matka, Naruto?" Kakashi kysyi entiselta oppilaaltaan. naruto laski päänsä. "Minusta tuntuue että tiedät mitä on tapahtunut..." tämä sopersi. Kakashi nyökkäsi. Vaikka hän oli ollut viikon tehtävissä, hänellä oli ANBUN tietolähteet itsellään. Hän tiesi kaiken mitä Konohassa oli tapahtunut. "Minä en ole enää senseisi, joten saat tehdä mitä tahdot." Naruto hymyili hiukan. Hän tiesi että Kakashi jos kuka ymmärtäisi häntä. Vanhempi herra nosti käden Naruton olkapäälle saaden tämän nostaa katseensa. "Mutta jos ikinä tahdot pois hiekasta, tule takaisin Konohaan. Minä sitten vaikka pakotan Tsunade-saman laittamaan sinut takaisin Konohan ninjaksi." Naruto nauroi. "Me nähdään varmaan joskus, Kakashi-sensei." Naruto sanoi ja virnisti. "Mitä sinua ja Sakuraa vaivaa? Miksi kutsutte minua senseiksi?" Kakashi kysyi ja samassa hän oli poissa. Ja taas Naruto itki. "Minä olen mies. Ei ne itke." Naruto muistutti itselleen. Hän kääntyi ja jatkoi matkaansa. "Olen jo nyt hiekan mailla. Hyvästi Konoha!"

Aavikon Gaara haukotteli tuolissaan. Päivä oli ollut Hiekan kylän Kazekagelle rankka. Paperien pyöritystä ja turhia puhumisia. Gaara venytteli käsiään ja katsoi ulos ikkunasta. Aurinko laski illan merkiksi ja värjäsi hiekan kirkaan keltaiseksi. Väristä tuli Gaaralle mieleen Naruton hiukset. Ne hiukset mitä Gaara kaipasi. "Gaaraa!" kuului oven takaa ja se paiskattiin auki. Gaara katsoi isoveljeään ilmeettömästi. Tämä paiskoi ovea aina mitätöimistäkin syistä. "Kankuro, ei tarvi huutaa. Mikä on?" Kazekage kysyi. Kankuro virnisti. Hänen ei olisi tarvinnut paiskata ovea mutta nukkemestarille oli tullut selllainen fiilis. (ottakaa selvää Kankuroon fiiliksista) "Se sun kaveris tuli käymään!" Kankuro sanoi Gaaralle ja päästi uupuneen keltatukan sisään. Gaaran vihreät silmät laajenivat. "Hei Gaara." Naruto sanoi hymyillen. "Na-ru-to." Gaara mutisi. Naruto virnisti ja käveli ystävänsä luokse. "Onko Kazekagella ollut niin paljon hommia että meikän oot unohtanut?" gaara hymyili Narutolle ja nousi ylös. "Iloinen yllätys." Aavikon Gaara sanoi. Naruto virnisti ja halasi yllättäen Gaaraa. Gaaran silmät levisivät vielä suuremmasta ihmetyksestä. Kankuro lähti päätään pudistellen pois, oven sulkien.
"Anteeksi Gaara. Olen tuottanut sinulle vaivaa. Nyt hyvitän sen sinulle." Naruto mutisi Gaaran korvaan. Gaara katsoi Narutoon joka päästi tuon punpään irti. "Kuinka kauan ajattelit olla täällä?" Gaara kysyi hämmennytsä peitellen. Keltatukka virnisti leveästi. "Minä en ole enää Konohasta. Minä olen tästä lähtien sinun alaisesi täällä Hiekassa. " Gaara lysähti tuolille uskomatta korviaan. "Sä et ole tosissasi! " Naruto nauroi ja nosti kätensä Gaaran olkapäälle. "Sä vähättelet itseäsi Gaara. Jos mä en voi elää Konohassa, totta kai minä tulen sinun luoksesi." Gaara katsoi vihreillä silmillä Naruton sinisiin. "Entä Sasuke? Hän ei löydä sinua jos et ole Konohassa." 
Vaikka kuinka Gaara rakasti Narutoa, hän tahtoi Narutolle vain hyvää. Ja jos Sasuke tekee Naruton onnelliseksi, hän olisi valmis etsimään sen Uchihan vaikka itse. naruto kuitenkin pyöritti päätään. "Sasuke on kaukana menneisyydessä. Nyt minulla on toinen joka on ollut minun tukenani Sasuken lailla." Sen sanottuaan Gaara tunsi Naruton huulet omillaan. Gaaran sydämmen täytti ilo ja hän halusi nyt vain ja ainoastaan Narutoa. Hän kietoi kätensä entisen Konohalaisen ympärille ja suuteli tätä takaisin. Naruto istahti jalat haarallaan Gaaran syliin ja hän tunsi Gaaran kädet selässään. Hiekan Kazekage ymmärsi kuitenkin asemansa. Jos joku nyt pärähtäisi sisään, ties mitä Narutolle kävisi. Gaara liikutti hiukan työhuoneensa lattialla lojuvaa hiekkaa ja sen avulla kiersi oven lukkoon. Nyt hän vain anatutuisi tunteileen, eikä tarvisi ajatella mitään muuta kuin Narutoa.

"Gaa-raa." Naruto voihkaisi. Hän oli mahallaan Kazekagen työpöydällä. Kyuubi oli tullut hiukan ulos ja Naruton siniset silmät olivat punaiset. Hänen kyntensä naarmuttivat työpöytää. "Gaara, se sattuu.." Naruto voihkaisi punaisena. "itsehän halusit tätä." Gaara vastasi hengästyneeksi. Naruto nyökkäsi ja puhahti. "Mutta se sattuu aina." Gaara ei voinut katsoa kun Narutoon sattui joten tuli ulos. Kazekage istahti tuolilleen ja löysi nopeasti Naruton sylistään. "mutta vaikka se sattuikin, tiedät että pidin siitä." Naruto sanoi hymyillen ja suuteli Gaaraa. Punapää punehtui pikkaisen. "ja taidan olla ainoa joka saa synkän kazekagen punaiseksi." Naruto jatkoi ilkikurisesti pyörittäen sormiaan Gaaran rintakehällä. "Sanoo herra joka tekee puolilaittomuuksia. Kazekage on johtajasi ei poikakaverisi." Gaara muistutti virnistäen. Naruto nauroi. "En minä ole käskenyt kazekagea rakastumaan minuun." 

Siitä lähti Naruton eläminen Hiekankylässä, Aavikon Gaaran kanssa. Rauhassa, ja sopusointuisessa ninjamaailmassa. Tosin kukaan ei tiennyt, mitä he joutuisivat kokemaan 2 vuoden päästä....