# Oh god, i love America! -4

He siirtyivät Kankuron johdolla baarin tiskille, jossa sama baarimikko odotti. Kiba siirtyi lähes itsestään vanhemman bruneten taakse piiloon hänen katseeltaan. "Iltaa viettämässä vai mitä Kankuro?" Shino kysyi häneltä ja yritti saada katseellaan kiinni nuorempaa hänen takanaan.
"Mutta tällä kertaa minä maksan." Kankuro sanoi naurahtaen ja Shino tarjosi coktail juomat heille. Heidän lähtiessään Shino nosti mustia lasejaan ja iski silmää Kiballe. Kankuro kyllä huomasi tämän, mutta päätti jättää kommentoinnin seuraavaan kertaan.

Sama pöytä suorastaan odotti tyhjyyttään paikan kulmassa. Heidän istuttuaan Kankuro kiinnitti katseensa nuoren pojan hieman järkyttyneeseen ilmeeseen. "Älä välitä Shinosta. Hän on joskus idiootti, mutta yleensä hyvä tyyppi." Hän sanoi ja nuorempi hymähti siemaillessaan juomaansa.

He viettivät iltaa nauraen ja tilaten muutaman juoman lisää, mutta kumpikaan ei ollut (onneksi) humalassa. Baariin oli tulvinut lisää väkeä ja osoittautui, että sinä iltana oli "suuri" tanssi ilta. Baari oli auki pidempään yli yön ja musiikkia soitettiin koko ajan tanssimista varten. Muutama bändi ja artistikin oli saatu paikalle, mutta nyt alkoi soida "this is nightlife." Kävijät menivät yksin, kumppanin tai kaveriporukan kanssa hopean väriselle lattialle tanssimaan. Kiba katseli hymyillen muiden iloa. 

"Noniin eiköhän mennä mukaan!" Kankuro sanoi ja vetäisi Kiban ylös tuolista. "M-mutta en minä osaa tanssia." Nuorempi kertoi yrittäen vastustella lattialle menoa. "Kaikki osaavat tanssia. Se on eri asia miten osaa tanssia." Ja Kankuro jatkoi Kiban taluttamista muiden keskelle.

Tunnelma kasvoi villimmäksi, kun musiikin voimakkuus lisääntyi. Enää harva istui pöydissä, vaan olivat paikan keskellä olevalla lattialla. Kankuro seuloi tiensä läpi ihmis massojen lähes keskelle varmistaakseen, ettei Kiba pakenisi paikalta ihan heti. 

Hän päästi nuoremmasta irti ja sai heti vastaukseksi hieman ärtyneen ilmeen. Kiba katseli ympärilleen. Miehet tanssivat ja heiluttivat käsiään ylhäällä. Muutaman miehen tönäisy Kibaan sai tämän tarttumaan kaksin käsin vanhemman bruneten vasempaan käteen. Hänen ilmeensä kertoi, että hän oli ilmiselvästi paniikissa. "Oletko kunnossa?" Kankuro kysyi huolestuneella katseella. Kiba käänsi katseensa hänee ja pudisti heikosti päätään.
"L-liikaa v-väkeä." Hän tunsi kurkkunsa ahdistavan häntä ja hengittäminen oli vaikeaa ja tuskaliasta. Kankuron käsi alkoi vaihtaa väriä siniseksi Kiban puristuksen otteessa.

Vanhenpi brunette nopein ottein tarttui kiinni nuoremman lantiosta ja käänsi tämän itseään päin. "M-mitä?" Kiba kysyi hermostuneesti tuntemattomassa otteessa. "Tanssitaan nyt vain." Kankuro sanoi ja alkoi tanssia musiikin tahdissa. Vaikka se olikin vain lähinnä pieniä askelia sivuille ja taakse, niin Kibasta tuntui oudolta olla liikkumatta ja alkoi liikkua musiikin mukana edelleen toisen otteessa. Kankuro hymähti itselleen, kun tunsi nuoremman pienen lantion liikettä.

Lopulta Kankuro päästi nuoremman otteestaan huomattuaan tämän olon helponnuttua huomattavasti. Hän nosti kätensä päänsä yläpuolelle ja liikkui vapaammin. Vieressä olevat miehet käänsivät hiukan katsettaan, mutta Kankuron tiukka vastaus ilmeellään sai heidät kääntymään takaisin omaan suuntaansa. 

Kiba hymyili ja katsoi Kankuroa katseella, mitä tämä ei ollut ennen nähnyt. Ilme ei ollut vain iloa. Myös jotain muuta, mutta Kankuro ei halunnut arvailla uhkana se, että hän arvaisi väärin. 

Nuorempi otti askeleen lähemmäksi ja kietaisi kätensä tämän kaulan ympärille. Kankuron pieni epäilys osui paikkaansa. Hän virnisti toiselle ja siirsi kätensä uudestaan Kiban lantiolle. He tanssivat eivätkä irrottaneet katsettaan toisistaan missään vaiheessa. Mutta lopulta kappaleenkin piti loppua ja lyhyiden aplodien jälkeen Kankuro siirtyi Kiban korvan juurelle, että tämä kuulisi hänen sanansa:"Mitä jos suuntaisimme kotiin?"

He kävelit matkalla käsikädessä. Nuorempi selvästi punasteli ja huomasi toisen hymyilevän katseen häntä kohtaan. Matka oli pitkä ja hiljainen, mutta ennen kerrostaloa Kiba kuuli sivukujalta pientä heikkoa vininää. "Mitä tuo on?" Hän kysyi Kankurolta ja he pysähtyivät kuuntelemaan. "Koira?" Kankuro sanoi arvaten ja ennen kuin huomasi, Kiba oli juossut kujalle pienen pahvilaatikon luo. Hän seurasi nuorempaa, joka oli kyykistynyt avaamaan teipattua laatikkoa.

Kankuro katsoi, kun nuorempi nosti innostuneella ja huolestuneella ilmeellä laatikosta pienen valkoisen koiranpennun. "Voinko pitää sen?" Kiba kysyi katsoen Kankuroa koiranpentu ilmeellä. Eihän Kankuro voinut muutakuin hymyillä suloiselle pojalle ja huokaisten nyökkäisi hänelle. He lähtivät kujalta ja siirtyivät kerrostalon hissiin. Tuttu ovi oli pian taas heidän edessään.

Kiba kipitteli oven avauduttua tärisevä koira sylissään asunnon päällä olevan takan eteen ensin heitettyään pyyhkeen lattialle. Koira lopetti tärisemisen tunnettuaan takan lämmön edessään. Kiba uskoi, että ruokkiminen olisi parasta jättää aamulle ja silitti pientä koiraa hellästi. Kankuro käveli hitaasti tämän viereen ja istahti lattialle katsellen koiraa."Se on söpö." Kiba sanoi virnistäen Kankurolle, joka katsoi nyt koiran sijaan häntä. 

"Mutta ei yhtä söpö kuin sinä." Kankuro sanoi ja siirty lähemmäs punastunutta Kibaa, joka ei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin hän siirtyi suutelemaan nuorempaa. Vaikka Kiba oli tavallaan halunnutkin tätä, hän ei pystynyt vastaamaan suudelmaan. Kankuro vetäytyi pois katsoen häntä kysyvällä ilmeellä. Kiba vain punasteli ja katsoi käsiinsä.

"Anteeksi jos..." Kankuro yritti sanoa, mutta Kiba keskeytti hänet hyppäämällä hänen syliinsä ja kaatamalla hänet maahan. Kankuron ilme ei muuttunut kysyvästä.miksikään, kunnes Kiba painoi huulensa varovasti toisia vasten. Kankuron ilme muuttui huojentuneeksi ja tämä siirsi kätensä päällään istuvan nuorukaisen selän taakse ja veti tätä lähemmksi.

Useaa hetkeä myöhemmin he vetäytyivät pois toisiataan haukkaamaan happea. Kummatkin hymyilivät ja Kiba laski päänsä vanhemman rintakehää vasten. "Mitäs huomenna?" Hän kysyi.
"Sen näkee sitten." Kankuro vastasi kääntäen päätänsä kelloa kohti, jonka viisarit osoittivat jo yli kahta keskiyöllä. 

Kiba saapui kylpyhuoneesta shortsit jalassaan. Hän ruokki valkoisen koiranpennun miettien sille nimeä. Hän on aina pitänyt koirista, mutta ei ole koskaa virallisesti saanut sellaista lemmikiksi. 
Kiba avasi huoneensa oven ja kuuli Kankuron kävelevän takanaan. Hän meni oman ovensa luokse. "Et nukkuisi minun kanssani?" Kankuro kysyi ja tietenkin Kiba punastui. "Muutan joskus myöhemmin huoneeseesi." Hän lopulta sanoi hymyillen ja sai vastaukseksi hymyn. Hän käveli huoneeseensa ja sulki oven perässään. 

Tämä mies teki hänet iloiseksi. Kiban pitäisi kirjoittaa kirje, postikortti tai sähköposti perheelleen ja hän voi lyödä vetoa, että hänen siskonsa Hana on heti kyselemässä. Valkoinen koira hyppäsi Hänen vatsansa päälle ja Kiba silitti koiraa ja lopulta nukahti koira mahalleen.

  - Lauantai aamu 

Kiba istui sohvalla koira sylissään, kun vastaherännyt Kankuro kömpi ulos huoneestaan. Oreganon saattoi vieläkin haistaa, mikä sai Kiban hymyilemään. Kankuro istahti hänen viereensä ja silitti koiraa. "Saat luvan opettaa sen sisäsiistiksi." Hän vanhempi brunette sanoi.
   - "Hah. Meidän onneksemme akamaru osaa sen jo."
   - "Akamaru?"
   - "Sopiiko se?"
   - "Tietenkin."Kiba antoi nopean suukon toisen poskelle ja nojautui hänen kainaloonsa. Kankuro vain hymyili söpölle poikaystävälleen.