A/N: Pahoittelen, tämän kanssa on kestänyt. Valitettavasti minulla on ollut niin paljon tekemistä, ettei aikani tämän kirjoittamiselle ole riittänyt. Positiivisella puolella päätin tehdä siitä lämminhenkisen ja jollette hymyile viimeisen lauseen kohdalla, olen epäonnistunut tehtävässäni. ^^ Nauttikaa.

Tenken

Perheen isä, Aigo, rotevaharteinen, ruskeasilmäinen ja ruskeahiuksinen, päivänpaahtama mies, jolla oli rauhallinen olemus ja juuri tällä hetkellä asteli vakain askelin kohti Naran suvun tilaa. Hän kantoi mukanaan kiitoslahjaa kutsuneelle perheelle. Perheen äidillä, Tsukilla, oli pitkät punertavankeltaiset hiukset ja sinisenharmaat silmät ja sylissään koristeellinen kukka. Hän oli sorja varreltaan ja oli pukeutunut vihreänsiniseen kimonoon. Heidän jaloissaan pyöri Shiia, joka oli hermostuneempi illasta kuin mistään muusta moneen vuoteen.

Syy tähän juontui Shikoron välittämästä kutsusta liittyä nauttimaan illallista yhdessä suvun pääperheen kanssa, mikä tarkoitti sitä että Naruto tulisi todennäköisesti kohtaamaan pitkään välttelemänsä Shikamarun. Sen ainoan henkilön Tsunaden lisäksi Konohalaisista, joka voisi todellakin tunnistaa Naruton. Naruto ei tiennyt mitä hänen tulisi odottaa illalta, ja mahdollisesti paljastumisestaan ja Shikamarun reaktiosta, mutta jo pelkkä ajatus sai hänen vatsanpohjansa kiertämään.

Naruto oli laittanut jokaiselle chacralimittäjät - varmuuden vuoksi - jotka saivat heidän chackratasonsa näyttämään siltä, miltä he halusivat. Naruto oli myös laittanut heille niin vahvat genjutsut, että byakugankaan ei näkisi sitä, saati sitten sharingan. Zabuzalle hän asetti chacrarajaksi keskitasoisen chuuninin, Hakulle vahvan geninin ja itselleen normaalin, kouluikäisen, joka menestyi varsin hyvin opinnoissaan.Hitaasti mutta varmasti, he lähestyivät ehkä tähänastisista tilanteistaan haastavinta; Naran klaanin tilaa.

Etuovilla Shiia veti syvään henkeä ja koputti oveen. Pian oven tulikin avaamaan hymyilevä Shikoron äiti: "Tulittekin täysin ajallaan. Tervetuloa! Voitte jättää kenkänne eteiseen ja liittyä seuraamme isommassa olohuoneessamme. Siirrymme sieltä pian nauttimaan illallista ruokailuhuoneessa. Toivottavasti pidätte kalasta.", nainen totesi samalla kumarrellen Shiian 'vanhemmille' kohteliaasti. Haku ja Zabuza eivät tunteneet oloaan erityisen kotoisaksi, eikä Zabuza oikein tiennyt mitä muuta tehdä kuin nyökätä jäyhästi ja ojentaa tuomiset.

"Oi! Te toitte meille Nakasawojen riisiviiniä! Kuinka huomaavaista! Tulkaa, tulkaa" Shikoron äiti kehotti perhettä ja alkoi rauhallisesti liikkua kohti talon sisäosia.

Paikalla heitä vastassa oli itse pääperhe, Nara Shikaku yhdessä vaimonsa ja poikansa kanssa, Shikoron perhe kokonaisuudessaan ja muutama alempi klaanin hierarkiassa toimimassa illan tarjoilijoina, jotta illastajat saisivat keskittyä kaikessa rauhassa jutusteluun ja illasta nauttimiseen.

Ilta kului rattoisasti keskustelun, ruuan ja Shikamarun epäluuloisen silmäilyn säestämänä. Shiian pyytäessä poistumislupaa vessassakäynniksi, hän huomasi silmäkulmastaan Shikamarun lähtevän huomaamattomasti seuraamaan, veti syvän, vahvistavan henkäyksen ja odotti siten väistämätöntä.Shikamarun silmät kapenivat viiruiksi, ja hän lausui ääneen mielessään painavana olleen kysymyksen: "Kuka sinä oikein olet?"

Shiian katsoi Shikamarua vakavin silmin ja nyökkäsi kohti Shikamarun omaa huonetta. Parivaljakko asteli kohti huonetta hiljaisuuden vallitessa, ja huoneeseen saavuttua Naruto päätti hypätä kaiken epäilyksen ja kääntyi Shikamarua kohti.

Shiia veti syvään henkeä, ja levitti kädet sivuilleen. Chackra alkoi purkatua hänestä ensin hitaasti, ja sitten kiihtyen. Pian chachrarihmat kiersivät häntä ympäri ja pieni tytönruumis alkoi kasvaa ja vaihtaa muotoa, hiukset vaalenivat oljenvärisiksi, ja silmät tummenivat tavalliseen safiiriseen väriinsä. Kädet ja jalat kasvoivat normaaliin mittaansa ja saivat elämää nähneen ihon. Ja se yksi asia joka vahvisti tiedon hänen identiteetistää, olivat kasvoille hitaasti piirtyvät kolme pitkittäistä arpea molemmilla poskilla.

Shikamaru veti syvään henkeä ja päästi suustaan huokauksen: "Naruto, sinä olet elossa.."

Naruto ei pysähtynyt vielä tässä vaiheessa, vaan nosti käden ylös hillitäkseen kysymysten tulvan. Muutos oli vielä vaiheessa ja pian paljastuivat Tenkenille tyypilliset vaatteet ja erityistä huomiota herättävät tunnetut aseet.

Shikamaru vastasi tähän kaikkeen hämmentyneellä hiljaisuudella. Hän tiesi että sinisilmäisellä blondilla oli uskomaton kapasiteetti kehittyä ninjana, mutta edes villeimmissä unissaan hän ei osannut uneksia, että Naruto - se sama toheltaja ja ikuinen optimisti Naruto - oli jo legendaksi kohonnyt Tenken. Shikamarun aivot pyörähtivät kunnolla käyntiin, ja vähä vähältä todellisuus alkoi tulla järkeenkäyväksi. Kenellä muulla olisi ollut se yksimielinen keskittyminen tulla alansa parhaaksi ja silti pitää kiinni inhimillisyydestään, kuin Narutolla

"Sinä se sitten osaat yllättää..." Shikamaru huokaisi ja hymyili vinosti. "Vaivalloista."

Ja tuo yksi pieni hymy, ja se yksi tietty sana, olivat juuri se mitä Naruto oli koko ajan toivonut. Nyt hänellä oli edes yksi ystävä takaisin.