Leikittäiskö prinsessaa 


Takaovelta kuului ryminää ja Temari pisti päänsä ulos keittiöstä nähdäkseen, mitä tapahtui. Naruto ja Gaara makasivat molemmat pitkin pituuttaan olohuoneen matolla huohottamassa. Molemmilla oli kengät jalassa.
Temari oli juuri aikeissa avata suunsa ja ruveta motkottamaan, mutta Gaara oli lukenut siskonsa ilmeestä tämän aikeet ja lopetti Temarin saarnan heti alkuunsa.
”Kengät –!”
”Scar ajoi meitä takaa”, punapää sanoi vakavana ja Naruto nyökytti ponnekkaasti. ”Ei leijona voi juosta kunnolla, jos siltä otetaan polkuanturat ja kynnet pois”, Naruto viittoili heidän kenkiinsä.
Temari yritti kovasti pitää kasvonsa peruslukemilla. Hän oli kokonaan unohtanut saarnausaikeensa, tämä oli käymässä aivan liian hauskaksi. Temari rykäisi.
”Hyvä on, mutta nyt ette enää ole savannilla juoksemassa, vaan vieraina minun linnassani, ja siksi teidän pitää ottaa kengät pois”, hän mulkaisi poikia käskevästi ja pienen jupinan jälkeen nämä riisuivat kenkänsä.
”Pitihän se arvata, että jouduttiin ojasta allikkoon, tämä on kai sitten Pahattaren linna…” Naruto jupisi haroen hiuksiaan ja Gaara nyökkäsi synkkänä.
”Kohta on parasta olla toinen ääni kellossa, jos haluat päivällistä, Naruto!” Temari huikkasi loittonevan kaksikon perään.
”Ai, se olikin paha äitipuoli…” Naruton toteamus sai Temarin nojaamaan tiskipenkkiin ja nauramaan tukahtuneesti kämmeneensä. Mitähän ilkeä sisarpuoli tästä pitäisi?
 
* * *
 
Kankurolla oli vasara kädessään. Se ei ollut mitenkään harvinaista, mutta se, mihin hän oli vasarallaan iskemässä, ei ollut ihan jokapäiväinen esine. Tai oli, mutta yleensä sitä ei isketty vasaralla.
Videokasetti, jonka kannessa komeili kiekuraisin kultakirjaimin Tuhkimo, yritti näyttää mahdollisimman pieneltä ja viattomalta ja Kankuro saattoi melkein nähdä pelon kannen prinsessan silmissä.
”Hyvästi, Tuhkimo”, Kankuro irvisti vielä imelälle prinssille, jolla oli kädessään lasikenkä. Täyttä soopaa. Disneyn sadut olivat suurimmaksi osaksi vain tehokas tapa aivopestä lapset leikkimään typeriä leikkejä, joissa syötiin vaikkapa raamenia samasta kulhosta.
Kaunotar ja Kulkuri olisi seuraava, heti Prinsessa Ruususen jälkeen.
 
Kankuro kohotti voitonriemuisena vasaraansa ja oli juuri iskemässä Tuhkimon tuusan nuuskaksi, kun hänen huoneensa ovi leväytettiin auki.
”Kuningaskunnasta on tulossa ilmoitus, että jokaisen sopivassa iässä olevan neidon – ” Naruto vinkaisi, kun Gaara tallasi hänen jalalleen. ”Ei kun siis ninjan – tulee sovittaa tätä… aamutohvelia, ja se, jonka jalkaan tohveli sopii, pääsee kulmakunnan kovimman ninjan puolisoksi”, Naruto oli niin keskittynyt saarnaansa ja Gaara luomaan jossain määrin tyytymättömiä katseita toveriinsa, että Kankuro ennätti äkkiä potkaista Tuhkimo-kasetin piiloon sänkynsä alle.
”Mitä helvettiä?” kuului Kankuron ärtynyt vastaus Naruton mahtipontiseen puheeseen.
”Kiroilevien yksilöiden tuskin edes tarvitsee sovittaa tossua”, Gaara kuiskasi Naruton korvaan ja mulkaisi veljeään halveksivasti. Gaaraa harmitti, että Kankuro oli edes pitänyt raahata leikkiin mukaan. Naruton kanssa heillä olisi ollut paljon hauskempaa kahdestaan.
Naruto pudisti kuitenkin päätään ja vakuutti Gaaran suureksi harmiksi, että kaikkien oli sovitettava tossua. Muuten Gaara olisi heittäytynyt murjottamaan, mutta Naruto hymyili niin aurinkoisesti, ettei sellainen vaihtoehto yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Gaara tyytyi tuhahtamaan.
”Jalka tänne!” Naruto täräytti Kankurolle erittäin hienovaraisesti ja oli aivan vähällä, ettei Naruto ollut se, jota täräytettiin. Kankuron teki vietävästi mieli hujauttaa blondia nyrkillä päähän, mutta Gaara olisi tappanut hänet siihen paikkaan. Kankuro hillitsi itsensä pitkin hampain, ja tyrkkäsi jalkansa Naruton kasvojen eteen.
”Haju täsmää”, Naruton silmät vuotivat vettä, kun hän nuuhkaisi ensin Kankuron hikistä jalkaa ja sen jälkeen tohvelia. Kankuro huomasi jotenkin kummasti pahan tuulensa muuttuneen astetta lievemmäksi. Hajutujaus oli Narutolle ihan oikein, mitäs tunki Gaaran kanssa hänen riesakseen juuri, kun hänellä oli salamurhaus-operaatio kesken.
”Olen eri mieltä”, Gaaran vastaus Naruton kommenttiin tuli ulos terävänä ja kireänä. Kankuro muljautti silmiään, Gaara ei ollut haistanut sen paremmin tohvelia kuin hänen jalkaansakaan.

”Sovita nyt vaan sitä pirun tossua”, Gaara äyskähti ja alkoi pikkuhiljaa katua, että oli suostunut ollenkaan koko Tuhkimo-leikkiin.  Kankuro virnisti hänelle ärsyttävästi ja Gaaran kädet puristuivat nyrkkiin.
Kankuro luuli oikeasti voivansa ärsyttää häntä!
Gaara vilkaisi Narutoa ja hänen sisällään kuohahti. Naruto laittoi tohvelia Kankuron jalkaan niin ällöttävän… hellästi? Kankuron hymy sai Gaaran napsauttamaan lattialta löytämänsä kynän poikki.
”Ei se sovi”, Naruton pahoitteleva ääni keskeytti veljesten sotaa enteilevät katseet ja Gaara huomasi huokaisevansa helpotuksesta.
”Olen kovin pahoillani, me siirrymme nyt seuraavaan taloon, kiitoksia ajastanne”, Naruto loruili ja näytti sitten muistavan jotain. ”Ai niin, ja jos minä olisin sinä, niin pesisin jalkani, löyhkä on kamala.”
Kankuro totesi mielessään, että blondi oli vinoillut hänelle riittävästi, tässä oli nyt rangaistuksen paikka, Gaarasta viis.
”Naruto, turpa kiinni”, Kankuro tuhahti ja otti vaivattomasti pienikokoisemman pojan pään kainaloonsa ja pörrötti tämän jo ennestään takkuista tukkaa entistä pahempaan sotkuun. Gaaran silmät levisivät. Miten Kankuro uskalsikin koskea Narutoon?
Pian Kankuro ulvoi kivusta, kun Gaaran hampaat pureutuivat hänen käsivarteensa hihan läpi. Naruto oli hetkessä vapaa ja Kankuron toinen käsi oli puristunut Gaaran hiustukon ympärille.
”Gaara, irti!”
Naruto päätti liittyä kamppailuun mukaan ja heitti tappelevaa kaksikkoa tohvelilla. Juuri silloin Kankuron onnistui kellistää Gaara lattialle ja painaa nuoremman kurkkua niin, että Gaaran oli pakko irrottaa otteensa.
”Hei!” Naruton yllättynyt huudahdus keskeytti veljesten jälkinahistelun ja kaikki jähmettyivät. Gaaran jalassa kiikkuva tohveli oli sen verran yllättävä näky.
”Se sopii!” Naruto huudahti, eikä selvästi voinut uskoa silmiään. Kankuro tuijotti. Kaikkein pisimpään tuijotti kuitenkin Gaara, jonka poskille alkoi nopeasti kerääntyä punaista väriä. Ei voinut olla totta.
 
”Ajatella, että minulla oli prinsessa koko ajan mukanani, mutta olin niin sokea, etten huomannut!” Naruto riemuitsi ja häneltä meni kokonaan Gaaran ”jos sanot vielä kerrankin prinsessa, niin…”-mulkaisu ohi.  Kankuro jätti Gaaran makaamaan lattialle ja heittäytyi itse sängylleen.
Loistavaa, kerrassaan loistavaa, Kankuro ajatteli puolivillaisesti, eikä jostain syystä tuntenut tippaakaan tyytyväisyyttä, vaikka olikin juuri pääsemässä kahdesta maanvaivasta eroon.
”Minulla ei ole sanoja kuvailla tätä onnea”, Naruto satuili auttaessaan Gaaran ylös lattialta ja suuteli tämän kättä. Gaara punastui kuin kunnon prinsessa ainakin ja loi kainon katseen lattiaan.
Kankuroa yökötti, hän tunsi veljensä sen verran hyvin, ettei tuo katse voinut mitenkään olla näytelty. Eihän se hänelle kuulunut, Gaara ja Naruto saivat leikkiä ihan mitä tahansa. Mutta miksi tämä sitten ärsytti häntä näin kovasti?
”Häipykää jo, ja vähän äkkiä sittenkin”, Kankuro ärähti, kun nuorempien leikki alkoi tosissaan käydä hänen hermoilleen.
”Koko valtakunta on kutsuttu häihin”, Naruto ennätti sanoa ennen kuin Kankuro pamautti oven kiinni blondin naaman edestä.
”Mikä tuolle nyt tuli?” Naruto kysyi Gaaralta hiukan loukkaantuneeseen sävyyn. Hänen mielestään ei ollut kivaa olla huonoissa väleissä ystävänsä isoveljen kanssa, Kankuro oli niin cool.
”Ei mikään, älä siitä välitä”, Gaara tuhahti, mutta koko ajan pieni, pirullisen tyytyväinen hymy venytti punapään suupieliä.
Siitäs sait, Kankuro. Uskalsitkin mennä koskemaan minun Narutooni.