Maanantai-aamuna Noun lähestulkoon juoksi koulurakennuksen läpi rehtorin kansliaan. Hän ei ollut pystynyt rentoutumaan koko viikonloppuna, Tobin tilanne liian painavana mielessään. Nyt hänellä oli mahdollisuus tehdä asialle jotain, eikä hän malttanut odottaa enää minuuttiakaan. Hän koputti toimiston oveen ja odotti vastausta noin viiden sekunnin ajan, kunnes rehtorin tiukka ääni kehotti häntä astumaan sisään.

"Huomenta", Noun sanoi katsellen vaaleaa naista, jonka poskessa oli selkeitä mustepainaumia. Hänen silmänsä olivat hieman liian keskittyneet ja nuorempi tyttö mutristi huuliaan tajutessaa, että rehtori oli mitä todennäköisimmin nukkunut papereidensa päällä.
"Huomenta, Touketsu", Tsunade vastasi ja nojasi kyynärpäänsä pöytäänsä. "Istu. Voinko auttaa?"
Noun istui pöydän toiselle puolelle, risti jalkansa ja huokaisi. Siitä tulisi hankala keskustelu... Mutta samaan aikaan hän oli varma, että saisi puhuttua Tsunaden puolelleen. Mistä hän aloittaisi?

"Noh... Mä puhuin lauantaina Sannin-sensein kanssa jaaa... Ilmeisesti Tobi alottaa nyt psykologian opiskelut hänen kanssaan?" hän päätti aloittaa diplomaattisesti, tunnustellen Tsunaden näkemystä asiaan. Rehtori rypisti kulmiaan ja kallisti päätään miettiväisenä.
"Orochimaru kyllä kävi kyselemässä saisiko tehdä ryhmärakenteeseensa muutaman muutoksen, koskien erityisryhmäläisiä", nainen vastasi, "en nähnyt syytä kieltäytyä. Orochimaru on kokenut opettaja."
"No, mä en epäile, etteikö se osaisi opettaa tavallista luokkaa ihan huipputasokkaasti", Noun jatkoi, "mutta mä en missään nimessä pidä järkevänä laittaa Tobia sen yksityisopetukseen. Niin kuin se on nyt suunnitellut..."
Noun piti pienen tauon pohtiakseen sanamuotojaan ja Tsunade odotti kärsivällisesti. Noun pelkäsi, että liian suorat ilmaisut saattaisivat johtaa siihen, että Tobin pelkoa alettaisi käsitellä vain yhtenä oireena ja jollain lailla hoitaa, kun tyttö halusi vain siirtää Uchihan takaisin ryhmäänsä. Yksinkertaista...

"Suoraan sanoen, Sannin-sensei on aika uhkaava hahmo. Varsinkin niin yksinkertaiselle pojalle, kuin Tobi Uchiha", Noun muotoili. "Pojat eivät varsinaisesti pidä hänestä. Ja mun mielestä se haittaa Tobin oppimista valtavasti. Ja Zetsun läsnäolo on sille tosi tärkeetä."
"Zetsu ei voi olla hänen kanssaan koko aikaa", Tsunade totesi tyynesti ja täysin järkevästi, juuri niin kuin Noun oli pelännyt. Tyttö tukahdutti kuitenkin huokauksensa ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. "Se on ihan totta, mut mä oon silti sitä mieltä, ettei niitä voi tosta vaan erottaa toisistaan. Ja vielä heittää suoraan suden suuhun", hän sanoi. Sitten hän tajusi mitä oli sanonut, naurahti hieman ja lisäsi: "Niin sanotusti..."
Tsunade hymyili hieman, ennen kuin vakavoitui ja nyökkäsi kevyesti. "Onhan sinulla pointtisi. Ja kyllähän minä tiedän mitä huhuja Orochimarusta kulkee. Ne saattavat huolestuttaa tiettyjä oppilaita ja... Suoraan sanoen olen hieman huolissani Uchihan joukkiosta."

Noun kohotti kulmiaan. Tsunade oli fiksu nainen, sen tyttö oli aina tiennyt, mutta hänen maineensa koululla oli pääasiassa välinpitämätön. Hän hoiti rehtorin työnsä toimistossaan hyvin, silloin kun ei salaa juonut sakea tai torkkunut. Oppilaiden seassa häntä ei koskaan näkynyt ja yleinen käsitys oli, että hän oli täysin pihalla opiskelijoiden asioista.

"Akatsuki, eikö niin?"

Noun havahtui ja havaitsi, että hänen ajatuksillaan oli nykyään tapana harhailla. Sitten hänen hämmentyneet aivonsa rekisteröivät kysymyksen ja hän nyökkäsi vastaukseksi.
"Niin. Akatsuki on saanut aikaiseksi melkoisesti ongelmia, eikä se Deidaran ja Zakun tappelu perjantaina yhtään auttanut. Ja Kakashikin on ilmaissut huolensa Tobista", Tsunade huokaisi ja pureskeli peukalonkynttään. Noun sen sijaan puri huultaan, jottei huomauttaisi, että kyseessä oli enemmän pahoinpitely kuin tappelu.

"Orochimaru ei maininnut haluavansa ottaa Tobia yksityisopetukseen", Tsunade sanoi, nojautuen huokaisten taakse tuolissaan. "Siihen en suoraan olisi antanut lupaa. Toisaalta, kaikki psykologian opetus on hänen vastuullaan, joten on pakko ymmärtää, että hän haluaa hoitaa opetuksensa itse."
"Joo", Noun sanoi, "mut mä oon vastuussa mun pienryhmän oppimisesta. Ja me sovittiin siitä. Mun mielestä on itseasiassa aika loukkaavaa, et se haluaa ottaa multa pois oppilaan yhden huonontuneen arvosanan takia. Eikä tollaset yhtäkkiset muutokset oo hyväksi Tobille, just kun ollaan saatu homma kasaan."

Tyttö huomasi hieman kiihtyneensä. Tsunade kohotti leukaansa hieman ja katseli häntä hieman arvioivasti. Noun vastasi kastanjanruskeiden silmien katseeseen rohkeasti.
"Et haluaisi antaa Tobia Orochimarun yksityisopetukseen?" Tsunade kysyi vakavana ja Noun huomasi kuinka paljon vastusti kyseistä ehdotusta.
"En."
"No", Tsunade sanoi heidän oltuaan taas hetken hiljaa. Sitten hän henkäisi syvään ja hieroi päätään. "Ei kai siinä sitten. Puhun hänen kanssaan, pidä Tobi omassa ryhmässäsi tänään. Minun luvallani."
"Kiitos", Noun henkäisi. Tsunaden silmät kapenivat hetkeksi ja Nounista näytti siltä, kuin hän olisi katsonut suoraan hänen sieluunsa ja nähnyt jotain, mitä ei vielä tiennyt. Nounia ei haitannut. Jos rehtori näkisi, kuinka Tobi pelkäsi Orochimarua, se kävisi paremmin kuin hyvin.

Erityisopettaja nousi tuolistaan ja siirtyi ovelle."Okei. Hyvä, kiitos", hän toisti, ovi jo kahvalla.
"Teit oikein, kun tulit puhumaan kanssani", Tsunade totesi. "Hyvää päivänjatkoa, Touketsu."

"Joo", Noun sanoi, keksimättä muutakaan. "Moikka."Tyttö suuntasi kohti parkkipaikkaa, jolle Katashin vanhemmat toisivat pojan hetken päästä. Hänen päässään pyöri lukemattomia ajatuksia Tsunadesta ja Akatsukista... Ainakaan Tulimaan lukiossa ei tullut tylsää.

......... ......... .........

"JUMALAUTA!" kaikui koulun takana ruokatunnilla.

Deidara kihersi tyytyväisenä puussa, Hidanin hyppiessä oksan alla.
"Mikä vittu siinä on, et sun täytyy jotain viskoo mun niskaan koko ajan, saatanan blondi!" albiino huusi. Deidara seisoi paksulla oksalla, Hidanin yrittäessä saada hänestä kiinni. Tällä kertaa hopeanvärisiin hiuksiin oli sotkeutunut kirkkaanpinkki purkka.
"Ehehe, hupsista, un", Deidara hihitti, nostellen jalkojaan pois toisen pojan ulottuvilta. "Se oli vahinko. Anteeksi, yeah."

"No, oo paikallas hetki, mä otan sen pois", Kakuzu huokaisi, yrittäen turhaan rauhoitella Hidania.
"Mitä vittua toi ees on? Purkkaa!? Perkele, jos mun tukkaa täytyy tän takia leikata, mä hirtän sut tohon vitun oksaan!" tämä huusi, naama suunnilleen kyseisen purkan värisenä.

Kakuzu kyllästyi vihdoin poikaystävänsä jatkuvaan veuhtomiseen, tarttui tätä olkapäästä ja painoi vasten puunrunkoa. Hän asetti toisen käsivartensa tämän yläselkää vasten ja alkoi rajata purkan aiheuttamaa vahinkoa parhaansa mukaan.

"Kuule, 'Kuzu... Mä kyllä tiiän kuinka vitusti sä digaat tällasesta menosta, mut eiköhän pidetä tää makkarin puolella", Hidan virnuili, kykenemättömänä liikkumaan. Kakuzu pudisteli päätään ja huokaisi taas.
"En mä tätä saa irti, kellä on sakset?" poika kysyi, ennakoiden Hidanin pyristelyä painamalla voimakkaammin. Itachi kaivoi repustaan fiskarsit, jotka Kisamen ja Sasorin käsien kautta kulkeutuivat hänelle.
"O-ou", Deidara mutisi ja alkoi kiivetä runkoa pitkin korkeammalle. Sillä hetkellä, kun Kakuzun ote hellitti ja Hidan vapautui, poika hyppäsi kiinni alimpaan oksaan ja ryhtyi punnertamaan itseään sen päälle.
"Nyt blondi, käy niin vitun huonosti, oikeesti", hän puhisi ja pääsi lopulta kaikkien järkytykseksi ylös. Deidara oli päässyt jo turvaan seuraavaan oksanhaaraan, jossa hän hihitti nyt lähes hysteerisesti. "Apua, un!"

"Hidan! Alas", Pain komensi tiukasti. "Deidara tippuu ihan just."
Hidan totteli pitkin hampain huomatessaan, että vaalea poika oli oikeasti lähellä luiskahtaa alas heikommalta oksalta. Hän laskeutui nurmikolle ja haroi hädin tuskin harventuneita hiuksiaan. Eihän siitä nyt niin paljoa ollut lähtenytkään...
"Hei! Mä en pääse alas, un!"

"Mitä..." Pain sanoi äänensävyllä, josta oli tulkittavissa vain pieni epäusko. Sasori tarkkaili tilannetta. Ei Deidara nyt niin korkealla ollut... Pahimmillaan putoamisesta seuraisi murtuma. Joka ei tietenkään ollut edes vaihtoehto. Perhanan kakara.

Yhtäkkiä Deidara tipahti huudahtaen, ja juuri ennen kuin Sasori sulki silmänsä, liikahdus hänen silmäkulmassaan sai hänet sittenkin pitämään ne auki. Kisame liikkui nopeammin kuin niin suurikokoiselta pojalta luulisi mahdolliseksi ja nappasi vaaleaverikön ilmasta kiinni. Helpotuksen huokaus purkautui jokaisen ryhmäläisen huulilta ja Deidara näytti hetken siltä, kuin voisi alkaa hyperventiloida. Kisame sen sijaan naurahti.

"Et kai sä kuvitellut, että me annettas sun pudota? Vedettiin Kakuzun kanssa vaan nopee kivi-sakset-paperi siitä, kumpi ottaa kiinni", hän vitsaili huolettomana itsevarmaan tyyliinsä. Kakuzukin oli tosiaan liikahtanut lähemmäs ja hymyili nyt hieman puunrunkoon nojaillen.
"Danna, un", Deidara valitti, kieltäytyen laskeutumasta maahan. "Mikset sä ottanut mua kiinni?"
"Koska mä oon sua vaan pari senttiä pidempi ja hädin tuskin vahvempi", Sasori vastasi liian helpottuneena ärsyyntyäkseen kysymyksestä. "Siitä ei ois ollut mitään hyötyä. Sitäpaitsi mitäs kiipesit sellaselle oksalle, josta et saa otetta, hölmö."
"Höpsistä. Kisame, älä nyt päästä irti, ei mun jalat kanna vielä, yeah..."

Kisame pudisteli hyväntahtoisesti päätään, mutta piti yhä kiinni - hän huomasi, kuinka Deidara vielä tärisi hieman. Pain tipahti takaisin istumaan hypähdettyään säikähtäessään puolisen metriä ilmaan. Konan pyyhkäisi hiuksia pois kasvoiltaan huokaisten, ja jopa Itachi ja Zetsu olivat hätkähtäneet. Ainoastaan Tobi oli jatkanut hiljaista keinutteluaan häiriintymättä. Tämä kiinnitti Zetsun huomion.

Tobi oli ollut etäinen koko päivän ja mitä lähemmäs ruokatunti oli tullut, sitä enemmän poika oli sulkeutunut itseensä. Zetsu luuli tietävänsä mistä se johtui - psykologian tunti lähestyi ja kaikki tiesivät pelätä, että Orochimaru yrittäisi päästä yksin Tobin kanssa. Ajatus puistatti Zetsua.

"Mitä nyt?" hän mumisi itsekseen. "Nyt pidämme päämme kylmänä ja katsomme mitä tapahtuu. Mut... Mitä jos se tulee taas? Mitä me sitten tehään? Sitten me katsotsomme mitä tapahtuu. Rauhoitu. En mä pysty. Mitä me tehään..? Miksei me tiedetä mitä tapahtuu!?"Hetkessä skitsofreenikon yksinpuhelu oli kiinnittänyt koko ryhmän huomion. Kun hän hyppäsi ylös ja käveli muutaman ympyrän hiuksiaan haroen.
Kisame laski nyt vastustelemattoman Deidaran jaloilleen ja astui tämän eteen. Sasori perääntyi poikaystävänsä vierelle ja Itachikin siirtyi kauemmas. Zatsu oli ahdistuneena arvaamaton, ja vaikkei hän koskaan tarkoituksella satuttaisi ystäviään, Akatsuki oli oppinut antamaan hänelle tilaa.

"Lopeta. Rauhoitu. Niin ei käy, emme anna käydä. Eikä Noun. Muistatko? Hän auttaa."
Muutama syvä henkäys ja tilanne oli taas hallinnassa. "Joo. Joo, ei hätää. Ei me anneta mitään käydä."
Tobi katseli ylös Zetsuun ja kallisteli päätään kuin hämmentynyt koira. Muut asettuivat takaisin paikoilleen vielä hetkeksi, ennen kuin kello soisi ja pakottaisi heidät taas takaisin todellisuuteen.

Kakuzu risti kätensä puuskaan ja huokaisi äänettömästi. Hän ei ollut kertonut kenellekään Orochimarun tavoitteesta saada Tobi yksityisopetukseen. Sellainen tieto olisi saanut Uchihan täysin tolaltaan ja todennäköisesti poika ei olisi kyennyt tulemaan kouluun ollenkaan. Zetsukin oli selkeästi aivan tarpeeksi ahdistunut tilanteesta ilman mitään ylimääräistä. Nyt Kakuzu vain toivoi, että Noun oli onnistunut muuttamaan rehtorin mielen.

......... ......... .........

Kakuzu, Kisame, Pain ja Konan, Akatsukin abit, istuivat äidinkielen tunnilla ja kuuntelivat puolella korvalla opettajansa Jirayan löpinää kirjallisuuden alalajeista. Perverssin maineen ansainnut - ja siis todella ansainnut - opettaja vaistosi kummallisen, jännittyneen tunnelman, mutta katsoi parhaaksi jättää sen huomiotta. Kukapa nuorten ongelmien perässä pystyisi pysymään... Silti hän katseli välillä sivusilmällä muutaman oppilaan ryhmää, joka yritti päästä psykologian opinnoissaan eteenpäin luokan takanurkassa.

"Psykologisia tutkimusmenetelmiä on monenlaisia", Noun kertasi, korostaen sanojaan käsillään. "Esimerkiksi kokeellinen tutkimus ja kenttätutkimus, eiks niin? Muistatte nää?"
"Joo", Zetsu vastasi poissaolevana. Noun joutui useaan otteeseen muistuttamaan itseään, että poika oli vain huolissaan Tobista. Ja syystä. Kyseinen Uchiha ei edes värittänyt tehtäviään, istui vain hiljaa keinutellen. No niin.

"Hei, pojat", Noun aloitti, nojaten hieman pöydän yli. "Teidän ei tarvii nyt - "

Koputus luokan ovelle keskeytti tytön ja hän kirosi mielessään. Ajoitus oli hirveä... Hänen olisi pitänyt tajuta ottaa asia puheeksi aikaisemmin. Orochimaru astui luokkaan kutsua odottamatta ja Jiraya näytti vähintäänkin yllättyneeltä.

"Orochimaru! Mitä sä täällä teet?" kuului äidinkielenopettajan epäkorrekti reaktio. Orochimaru vain hymyili vastaukseksi ja Noun muisti, että Jiraya oli Tsunaden tavoin tuntenut hänet jo kauan.

"Pahoitteluni häiriöstä... Minä tulin vain hakemaan Uchiha Tobia. Touketsu-san lienee unohtanut, että hänen piti opiskella tänään minun kanssani?" Orochimaru sanoi, katsellen luokan poikki nuoreen erityisopettajaan. Kuinka monta kertaa tätä oli viimepäivinä katsottu vaativasti, arvioivasti tai muuten vaan niin painokkaasti, ettei hermo meinannut kestää? Liian monta, Noun totesi itselleen, mutta vastasi kuitenkin kohteliaasti katseeseen.
"Ei, tota, mä kävin aamulla rehtori Tsunaden luona ja sovittiin, ettei kannata lähteä vaihtamaan ryhmää", hän ilmoitti. "Sen piti puhua sun kanssa myös, mutta ei oo vissiin ehtinyt vielä."
"Anteeksi?" Orochimaru kysyi kylmästi ja Noun nielaisi vaivalloisesti. "Luulin, että tein selväksi, että Tobin voi lähettää minun luokseni psykologiantunniksi."
"Juu. Siitä täytyy varmaan puhua Tsunaden kanssa tosiaan", Noun vastasi, pakottaen sanat suustaan. "Se osaa varmaan selvittää sun kanssa..."

"No, onpas dilemma", Jiraya sanoi, kuulostaen siltä, ettei dilemma oikeastaan ollut hänen mielestään juuri minkäänlainen. "Tsunade oli vielä välitunnilla ainakin paikalla, se varmaan mielellään setvii tätä."
"Niin", Orochimaru sanoi ja loi vielä viimeisen pitkän katseen Tobin suuntaan. Sitten hän hymyili leveästi Jirayalle ja nyökkäsi hieman päätään kunnioittavasti. "Olet oikeassa. Jatkakaa ihmeessä, poistun häiritsemästä. Palataan asiaan, Touketsu-san."

Ovi sulkeutui ja Jiraya naurahti iloisesti. "Ihme juttuja", hän kommentoi, ennen kuin palasi oppitunnin aiheeseen. Nounin sydän hakkasi ja hän laski otsansa pöydälle, syvään huokaisten. "Ei palata, kiitos", hän mumisi ja toivoi hartaasti, että Tsunade pysyisi kannassaan. Tyttö ei halunnut kiistellä Orochimarun kanssa enää kertaakaan.

"Tobi muistaa kokeen", Tobi ilmoitti yllättäen hiljaisella äänellä. "Siinä oli poikia ryhmissä ja ne kilpaili ja... Ne ei tykännyt toisistaan. Paitsi ne tykkäsi omasta ryhmästään, kyllä."
Nounin teki mieli itkeä. Tobin sanoissa oli jotain niin liikuttavaa ja samalla ne kertoivat, että hän tosissaan yritti. Teki hyvää saada tietää, että häntä välillä oikeasti kuunneltiin.

"Robbers Cave poikaleirikoe", Zetsu tarkensi. Hän tajusi, ettei Tobi osannut kiittää tyttöä tapahtumista, joita ei pystynyt itse täysin hyväksymään. Uchiha oli antanut ensimmäisen omatoimisen vastauksensa koulutehtävään. Noun osaisi arvostaa sitä.
"Joo", tyttö sai lopulta sanotuksi. "Loistavaa, pojat."

......... ......... .........

"Yksityisopetukseen!?" Pain huusi epäuskoisena. "No, ei varmana!"
"No, ei niin", Kakuzu sanoi, rauhoitellen joukon hermorauniota johtajaa. "Kuulithan sä itekin, ettei se tuu tapahtumaan."
"Hitto. Mikset sä kertonut? Mä sain sellasen käsityksen, että se halusi vaan jutella", Pain sanoi, istahtaen nurmikolle kipeää päätään hieroen.
"Se oli kai siitä saanu päähänsä, et Tobi tarvii yksityisopetusta", Kakuzu vastasi, jättäen sanomatta, ettei uskonut sillä olevan mitään tekemistä opetuksen kanssa. Hän hieraisi kasvojaan. Välillä hän tajusi, kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. "Mä en sanonut, koska siinä vaiheessa homma ois hajonnut ihan käsiin. Kyllä sä sen tiedät."

"Ei perhana. Mitä me tehään?" Pain kysyi, ei varsinaisesti keneltäkään. Hidan kuitenkin katsoi asiakseen vastata.
"Pistetään Oto ihan paskaks ja ammutaan se vitun pedofiili", hän möläytti.

"Hidan, pää kiinni, un", Deidara sanoi. Hän ei tällä kertaa jaksanut kiivetä puuhun, vaan tyytyi makoilemaan nurmikolla auringonpaisteessa. "Se pitää joko pitää jotenkin erossa Tobista tai saada kiinni ja erotettua, yeah."
"On kai tossa blondissa päässä aivojakin", Kisame kommentoi. "Miten sä ehdotat, että noi jutut saa tapahtumaan?"
"Älä vittuile", Deidara sanoi ja katsoi vanhempaa poikaa silmiään siristellen. "En mä niin pitkälle oo miettinyt. Hmm."

"Hei!" Hidan huudahti yhtäkkiä. "Vittu. Mä en oo muistanu kysyä Sasukelta niistä liisoista..."
"Ai, joo", Deidara hymähti. "Kysytään huomenna. Ei jaksa enää, un."
"Vittu joo. Huomenna me tehään nistä pikkuämmistä selvää."

Pain ei jaksanut edes ihmetellä nopeaa puheenaiheen vaihdosta. Hän ei tiennyt miten Orochimarun saisi kiinni, tai miten Oton saisi pois heidän kimpustaan. Hän ei myöskään tiennyt, miten koulun pissikset saisi perinpohjaisesti tolaltaan, mutta Deidara ja Hidan olivat onneksi sen alan asiantuntijoita. Ehkä pieni pila tekisi ryhmälle nyt hyvää.