"...Miksi?"

Sasuke silmäili epäilevästi suurta, taitavasti muotoiltua saviruusua, jota Deidara ojensi hänen suuntaansa.
"Koska noiden räjäyttäminen on niin viihduttävää, yeah", taiteilija vastasi tyytyväisen oloisena. 
Sasuke vilkaisi nurkan takana, käytävän penkillä istuvia Inoa ja Sakuraa, jotka olivat nojautuneet toisen iPhonen ylle. Heidän vieressään istui kolmas tyttö, Hinata, joka olisi saatava kauemma tilanteesta ennen suunnitelman täytäntöönpanoa - mistä syystä myös Naruto oli kuuntelemassa Deidaran selostusta.

"Ei käy!" kyseinen ekaluokkalainen ilmoitti. "Mä en halua räjäyttää Sakura-chania. Mitä jos sille sattuu jotain?" 
"Ei tietenkään satu, un! Mä tiedän mitä mä teen. Tää on ihan harmiton ja savikin on sisältä niin pehmeetä, ettei siruja lennä", Deidara kertoi ruusua heilutellen. "Sasuken tarvii vaan heittää tää lattialle niiden eteen ja sitten menee tasan kolme sekuntia, kunnes... BOOM!"

Naruto hypähti hieman ja Sasuke väisti sulavasti akatsukin ilmaa halkovan käden. Uchiha mietti vielä hetken ja ojensi sitten kätensä ottaakseen kukan vastaan.
"Okei", hän sanoi, "ehkä ne sitten jättää mut rauhaan."

"Sasuke! Et sä voi niin tehdä! Mieti nyt, ne tykkää susta oikeesti, et sä voi leikkii niiden tunteilla!" Naruto kiihtyi.
"Ääliö!" Sasuke sihahti, "pidä pienempää ääntä. Luuletko sä, että mulla riittää noille sympatiaa? Sakurakin kohtelee sua kuin kuraa, vaikka tasan tietää sun tunteista."
Naruto avasi suunsa vastatakseen, muttei keksinytkään pätevää vasta-argumenttia.

"Sitä paitsi", Deidara puuttui puheeseen, "jos noi lakkaa palvomasta Sasukea, sullakin on ehkä tsäänssejä, hmm."
Naruto mutristi huuliaan miettiväisenä. Hetken päästä hän nyökkäsi. 
"Okei. Kunhan ketään ei satu", hän myöntyi.
"Koska me mukaan ollaan ketään satutettu", Deidara kysyi virnistäen. "Hyvä! Naruto, mee hakemaan toi Hyuga pois tuolta. Kun ketään ei oo noin metrin säteellä, Sasuke lähtee liikkeelle."
"Asia selvä."

Naruto marssi rajusti punastelevan Hinatan luokse ja sai tämän ongelmitta mukaansa. Deidara pudisteli hieman päätään tilannetta seuratessaan. Ekaluokkalaiset olivat saaneet aikaiseksi melkoisen draaman... Sakura palvoi maata Sasuken jalkojen alla. Naruto, Sasuken paras ystävä, oli sen sijaan rakastunut Sakuraan. Hinata taas oli epätoivoisen ihastunut Narutoon, joka oli yksinkertaisesti liian paksupäinen tajutakseen mitään. 
"Mä menen", Sasuke mutisi ja lähti tyttöjä kohti. Ino ja Sakura nostivat katseensa ja ryhtyivät sukimaan hiuksiaan ja korjailemaan vaatteitaan. Sakura yritti tuoda esille litteää rintamustaan ja Ino supisteli huuliaan. Koulun kuuluisin duckface. 

Deidara pidätteli naurua, kun tytöt hoksasivat kirkkaanpunaisen ruusun Sasuken kädessä. Uchiha käyttäytyi juuri yhtä kylmästi kuin yleensä, mutta tällä kertaa hän pysähtyi tyttöjen eteen ja vilkaisi heitä ilmeettömänä. Nälkäiset silmät ahmivat hänen jokaisen liikkeensä, ja Deidaraa puistatti. Sasuke pyöräytti kukkaa vielä kerran sormissaan, ennen kuin heitti sen tyttöjen eteen.

Reaktio oli parempi kuin Deidara oli osannut kuvitella - sekä Ino että Sakura syöksyivät salamannopeasti eteenpäin, huutaen kuin hullut siitä, kummalle ruusu oli tarkoitettu. Akatsukilainen laski mielessään kolmeen ja silloin helvetti pääsi valloilleen.

Kukka räjähti kuuluvasti pamahtaen ja kuten Deidara oli luvannut, sirpaleita ei lentänyt. Sen sijaan siitä purskahti kirkkaanvihreää maalia pitkin käytävää ja tyttöjen päälle. Deidara vajosi kaksinkerroin nauraessaan edessään avautuvalle näkymälle ja liisoista lähtevä ääni oli taas kerran täysin luonnoton. Vielä hetken tilanteesta nautittuaan, poika katsoi parhaaksi poistua paikalta. Hän livahti kiertotietä ruokalan aulaan, jossa Akatsuki seuraili Inon ja Sakuran epätoivoisia puhdistautumisyrityksiä. 

"Mistä toi vitun maali tuli!" Hidan ulvoi nauraen katketakseen. 
"Se ei vissiin lähe vedellä?" Kisame kysäisi huvittuneena, kun tytöt yrittivät pyyhkiä väriläiskiä meikinpoistolapuilla. 
"No, ei", Deidara kihersi. "Mutta nopeesti se kuluu, un!" 
"Onko Sasuke nyt ongelmissa?" Pain kysyi, kulmiaan kohottaen. 
"Ei kai, sehän on kympin oppilas", Kisame sanoi ääneen sen, mitä Itachikin mietti. "Se vaan sanoo, ettei tiennyt. "

Kun Ino ja Sakura pakenivat vessaan maaleinensa, käytävä alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja nauravat oppilaat hajaantuivat. Väenpaljoudesta erottui kolmen abin ryhmä, joka suuntasi Akatsukia kohti, Kotetsu etunenässä. 

"Moikka", hän tervehti pysätyessään Kakuzun viereen.
"Mitä vittua sä haluat? Kuka nyt on menny hukkaan, oikeesti?" Hidan kysyi ja risti kätensä puuskaan. 
"Hidan", Kakuzu sanoi varoittavasti, mutta Kotetsu ei pannut pahakseen.
"Ei kukaan, ihme kyllä", tämä vastasi. "Mä vaan ajattelin, että voisitko sä Kakuzu viedä Sunaan illalla mun verokortin? Baki heittää mut pihalle, jos en saa sitä toimitettua, eikä mulla oo tänään vuoroa."
"Totta kai", kyseinen akatsukilainen vastasi ja otti vastaan Kotetsun antaman kirjekuoren. 
"Millon susta tuli joku saatanan juoksupoika", Hidan kysyi periaatteesta. Kakuzu hymyili Kotetsulle hieman pahoittelevasti, ja tämä raapi päätään. 
"Joo. Kiitti, Kakuzu, nähdään", hän sanoi.

"Mitä sä oot Hidanille tehnyt?" Izumo kysyi, kun kolmikko astui ruokalaan. 
"Hyvä kysymys", Kotetsu vastasi päätään pudistellen. "Musta tuntuu, että se vaan on tollanen." 

Pojat ottivat Irukan kanssa lounaansa ja siirtyivät syömään pöytään ikkunan viereen.
"No niin", Izumo sanoi istuuduttuaan, ja katsoi Irukaa ilkikurisesti. "Missäs sitä on oltu? Sua on hädin tuskin nähnyt perjantain jälkeen!" 
Iruka nosti katseensa ja se suuntautui hänen tiedostamattaan opettajien pöytään, jossa Kakashi istui. Izumo tuuletti ja Iruka yllättäen punastui.

"Se oli teidän syytä", hän ilmoitti, painuen syvemmälle tuoliinsa.
"Ansiota, 'Ruka!" Izumo korjasi, "ihan täysin ansiota."
"No, ansiota", Iruka myönsi. "Mä olin sen luona koko viikonlopun. Enkä mä tiedä... Niin kuin... Niin."

Kakashi oli jo syönyt ja istui nyt vain juttelemassa filosofianopettaja Asuman kanssa. Gai-sensei, liikunnanopettaja, loikkasi jostain heidän seuraansa, eikä Iruka voinut olla hymyilemättä Kakashin epätoivoiselle ilmeelle. Gai oli julistanut itsensä Kakashin parhaaksi ystäväksi ja samalla kilpailijaksi - hän vertaili heidän oppilaidensa arvosanoja ja haastoi tätä milloin minkälaisiin hölmöihin kaksinkamppailuihin. He olivat ottaneet yhteen jopa teistalulajeissa, joissa Kakashi oli kaikkien järkytykseksi pitänyt puolensa kiitettävästi, ja monen mielestä antanut Gain lopulta voittaa. Irukan mielestä sellainen oli loputtoman viihdyttävää.
Kakashi oli kertonut kaikista omituisista kilpailuista hänelle viikonlopun aikana. Viimeiset kolme päivää olivat olleet mahtavia. He olivat istuneet sohvalla ja jutelleet tuntikausia. He olivat käyneet kaupassa, tehneet ruokaa, katsoneet leffaa... Tavallisia asioita. Ja se oli ollut yksinkertaisesti täydellistä.

Yhtäkkiä Iruka havahtui siihen, että servettikasa lensi päin hänen naamaansa. 
"Pyyhi vähän kuolaa, ettei tipu", Kotetsu sanoi naama peruslukemilla, Izumon tirskuessa hänen vieressään. Iruka heitti nolona paperit takaisin ja alkoi lappamaan ruokaa suuhunsa. 

Pojat söivät lounaansa loppuun ja päättivät käydä vielä kaupassa ennen seuraavien tuntien alkua. He pääsivät juuri pois koulun alueelta, kun rakennuksen takaa alkoi kuulua riitelyn ääniä. He pysähtyivät kuuntelemaan ja Iruka rypisti kulmiaan. 

"Hei", hän mutisi, "toi on Naruto."
"Häh. Se ekaluokkalainen, jonka kanssa sä oot käynyt ramenilla?" Kotetsu kysyi, kuunnellen nyt tarkemmin. 
"Joo", Iruka sanoi. "Se on hankaluuksissa. Mennään katsomaan."
"Hei, odota", Kotetsu yritti, mutta toinen poika oli jo menossa. Izumo vastasi poikaystävänsä kysyvään katseeseen olkiaan kohauttamalla ja molemmat lähtivät seuraamaan ystäväänsä nurkan taakse.

"Mikä sä luulet olevasi!? Älä puhu noin mun kavereille! Sä saat vielä kuonoos, usko vaan!" Naruto huusi edessään seisovalle pojalle. 
"Naruto", Iruka huokaisi, "mitä sä teet?"
"Iruka?" ekaluokkalainen kääntyi vanhempien poikien suuntaan. Sasuke ja Gaara seisoivat hänen vierellään. 

"Katohan!" Dosu sanoi käsiään levitellen. Sakon, Ukon ja Zaku seisoivat hänen takanaan, Jirobon katsellessa hieman kauempaa. "Kolme lisää. Eiköhän me noista selvitä. Toi ykshän me ollaan jo tavattukin..." Dosu virnisti Kotetsulle, joka tarttui vaistomaisesti Izumoon ja veti tätä taemmas. 

"Siitä kuonoon saamisesti", Ukon muistutti Narutoa. 
"Niin, että säkö annat?" Sakon jatkoi pilkkaamista. Naruto yritti lähteä heidän kimppuunsa, mutta Sasuke ja Gaara tarttuivat hänen hihoihinsa. Irukakin astui eteenpäin, valmiina estämään poikaa tekemästä mitään tyhmää.

"Älä nyt kuumene. Ei noi ole sen arvosia", Gaara ilmoitti tyynenä. "Sitä paitsi meidän piti pysyä tästä erossa."
"Mitä hittoa", Zaku vuorostaan nauroi. "Serkkupoika sanoo, pakko totella? Ihme vammanen!"

"Sinuna en vaivaisi päätäni sellaisella", Itachin ääni sanoi yllättäen. Vanhempi Uchiha oli ilmestynyt paikalle ääniä seuraamalla ja nojaili nyt nyt huolettomana seinään.
"Eka kerta varmaan, kun tää toinen retardi puhuu", Ukon kommentoi kääntyessään katsomaan.
"Varo, ettei käy hassusti kun leikit noin vaikeilla sanoilla", Uchiha sanoi tasaisella äänellä. "Takes one to know one, vai miten se nyt meni..."
"Broidi, hei", Sasuke varoitti hiljaa, kun koko Oto kääntyi hänen isoveljeään kohti.
"Varo sanojas, pikku hintti", Sakon sihisi rystysiään poksautellen ja Itachi jännittyi.

"Hoida se Uzumaki ja ittes pois täältä", hän komensi äänellä, joka ei jättänyt varaa vastaväitteille. Sasuke katosi hetkessä paikalta, raahaten Gaaran avustuksella kiemurtelevan Naruton mukanaan. Iruka vilkaisi Itachia ja Kotetsua. Jälkimmäinen nyökkäsi. 
"Menkää tekin", hän sanoi. "Mä tulen perässä ihan kohta."

"Oo varovainen, 'Ko", Izumo mutisi vielä, ennen kuin poistui paikalta muiden perässä. Hän ei olisi halunnut jättää poikaystäväänsä sellaiseen tilanteeseen, Kotetsun ja Oton viimeisin kohtaaminen liian tuoreena mielessään. Hän kuitenkin tiesi olevansa enemmän tiellä, kuin hyödyksi. Hän olisi eniten avuksi hakemalla jonkun, joka voisi tehdä asialle jotain. 

"Sähän haastat ihan urakalla riitaa", Dosu totesi astuessaan lähemmäs Itachia. Sakon ja Ukon sen sijaan keskittyivät Kotetsuun, joka valmistautui puolustautumaan. Hän yritti parhaansa mukaan olla näyttämättä hermostuneisuuttaan, mutta kaksosten itsevarmuus oli musertava vastus. 

Ukon lähti iskemään suoraan edestä ja Sakon pyrki kiertämään hänen taakseen. Kotetsu väisti molemmat ja sai potkaistua Ukonilta ilmat pihalle. Hetkessä Sakon oli jo hänen kimpussaan, ja hän huomasi olevansa selkä seinää vasten. Ukon oli toipunut hämmästyttävän nopeasti ja nyt hänen nyrkkinsä osui jo Kotetsun kasvoihin. Nenästä alkoi heti vuotaa verta. Sivusilmällä Kotetsu ehti nähdä kuinka Dosu sai kiinni Itachin paidanetumuksesta. Hitto... Hän sulki silmänsä ja odotti Ukonin seuraavaa iskua, mutta sitä ei koskaan tullut. Sen sijaan Sakon päästi hänestä irti ja avatessaan silmänsä, hän näki kaksosten pakenevan. Mitä ihmettä he nyt pakenivat? Vilkaisu Itachin suuntaan antoi käypän vastauksen. 

Zaku makasi jo nurmikolla enemmän tai vähemmän tiedottomana, Dosu roikkui noin kymmenen senttiä maanpinnan yläpuolella ja Jirobo kömpi epätoivoisesti karkuun - huonolla menestyksellä. Kotetsu kykeni vain tuijottamaan. Kisame oli armoton. Kolmella Otolaisella ei ollut mitään jakoa häntä vastaan, eikä Kotetsu rehellisesti sanottuna ymmärtänyt, miksi Akatsuki sieti heiltä mitään kuraa. Toisaalta, kun Itachin oli fyysisesti pysäytettävä poikaystävänsä hakkaamasta vastustajaansa hengiltä, hän alkoi hieman ymmärtää. Viesti oli tullut selväksi. Kotetsu ei ainakaan ikinä, koskaan ryhtyisi riitelemään Itachin kanssa. 

"No, voi helvetti", Kisame sanoi, seisoessaan siinä ylös pyrkivien Otolaisten keskellä. "Taisi lähteä vähän lapasesta. Toisaalta, näin siinä käy, kun aikansa sorkkii ampiaispesää..."
"Hn", kuului Itachin lyhyt vastaus. 

Dosu auttoi Zakun ylös ja he pötkivät poispäin niin nopeasti, kuin tärisevillä jaloillaan pääsivät. Jirobo seurasi heitä taakseen katsomatta. Kotetsu ei voinut tukahduttaa pientä värähdystä, kun Kisamen tummien silmien katse laskeutui häneen. 
"Onko nenä paikallaan?" akatsukilainen kysyi.
"Uh", Kotetsu sai suustaan ja tunnusteli varovasti yhä vuotavaa nenäänsä. Se oli herkkänä, muttei murtunut. "Joo."
"Hyvä", Kisame kommentoi, verisiä rystysiään katsellen. "Kun musta tuntuu, että terkkarille on tänään vähän jonoa."
"Vähän jonoa", Kotetsu toisti itsekseen, kun kolmikko alkoi kävellä takaisin koulun suuntaan. 

"'Ko!" Izumo huusi ja juoksi suoraan pojan luokse. "Miten kävi?"
"Ei pahasti", tämä vastasi nasaalilla äänellä. "Nenä on...paikallaan."
"Onneksi", Izumo huokaisi.

"Miksette antanu mun jäädä sinne, oisin vetänyt niitä turpaan, oikeesti", Naruto meuhkasi. 
"Ihan niin kuin sua ois siinä tarvittu", Gaara kommentoi ja Sasuke komppasi hymähtämällä myöntävästi. 
"Mitä ihmettä sä Naruto oikein ajattelit", Iruka kysyi nuoremmalta pojalta. "Sulle ois käynyt tosi huonosti!"
"Ne haukku Gaaraa!" Naruto ilmoitti. 
"Ne haukkuu kaikkea, ne on Oto!" Iruka hermostui. "Ei auta ketään, jos sä annat niiden hakata ittes. Pysy erossa niistä, ettei mun tarvitse koko aikaa miettiä ootko tapattamassa itteäs!" 

Naruto katsoi alas nolona. Ei hän halunnut aiheuttaa Irukalle huolta. Vanhempi poika oli huomannut hänen olleen yksinäinen ensimmäisenä lukiopäivänään ja tullut juttelemaan hänen kanssaan - Iruka oli jopa tarjonnut ramenit. Vasta sen jälkeen hän oli oikeasti ystävystynyt Sasuken ja Gaaran kanssa. 
"Sori, Iruka..." hän mumisi oranssin takkinsa kaulukseen. 

"No niin, kaikki on kuitenkin kunnossa. Paitsi Oto", Kotetsu sanoi ja haroi huokaisten hiuksiaan. 
"Me ei löydetty ketään opettajaa, mut Kisame tuli onneksi vastaan", Izumo sanoi. "Oto rämpi tästä just koululle."
"Joo", Kotetsu sanoi ja käänsi katseensa Kisamen suuntaan, "musta tuntuu, että sulle tulee tästä hankaluuksia."
"Sitä ihmetellään sitten", akatsukilainen vastasi olkiaan kohauttaen ja muut olisivat voineet vannoa Itachin pyöräyttäneen tuskin huomattavasti silmiään. 
"Onhan siinä ihmettelemistä..."