Vaaleahiuksinen, suunnilleen yhdeksän
vuotias tyttö makasi sängyllään tylsistyneen näköisenä. Tänään oli
keskiviikko, eli olisi pitänyt olla koulupäivä. Kuitenkaan tyttö ei
kouluun päässyt, kuten ei kumpikaan veljistään, joista vanhempi oli
toisella, nuorempi ensimmäisellä luokalla ja tyttö itse oli kolmannella.
Nuorempi oli juuri eilisiltana oksentanut iltapala voileipänsä mehun
kera keittiön lattialle, ja koska lasten isä ei ehtinyt siivota sitä ja
heidän äitinsä oli kuollut, oli tyttö sitten siivonnut sen muutaman
minuutin ihmettelyn jälkeen. Vanhemmalla veljellä taas oli kuumetta heti
aamusta. Koska heidän isänsä oli hyvin kiireinen päivän ympäri ja
kaiken lisäksi ylitöissä, joutui tyttö hoitaa veljiään.

”Temari-sisko... Päätä särkee...” kuului vasemmalla olevasta huoneesta.
Tyttö, jonka nimi oli Temari, nousi sängyltään ja meni hakemaan
lääkekaapista särkylääkettä veljelleen.
”Gaara, sinun pitäisi nukkua paremmin.” Temari sanoi nuoremmalle
veljelleen, jonka nimi siis oli Gaara.
”Tiedän... Mutten vain pysty...” Gaara mumisi. Temari asteli
pikkuveljensä viereen.
”Kyllä sinä saat nukuttua jonakin yönä.” Temari hymyili. Gaara yritti
hymyillä takaisin, mutta näytti nopeasti siltä että oksentaisi. Onneksi
Temari oli nopea liikkeissään ja ehti asettaa Gaaran pään sängyn
vierellä olevan vadin ylle, että veli oksentaisi sinne. Kun Gaara oli
saanut oksennettua, Temari huokaisi helpottuneena.

”Käyn katsomassa miten Kankurou voi.” Temari sanoi ja käveli Kankuroun
huoneeseen. Poika nukkui sikeästi. Temari katsoi Kankuroun yöpöydälle.
Hän tuijotti hetken puoliksi tyhjää karkkipussia.
”Kankurou!” Temari huusi herättäen pikkuveljensä. Kankurou heräsi
hätkähtäen ylös.
”N-Niin..?” poika kysyi vilkaisten vasemmalle.
”Mistä tämä karkkipussi tähän ilmestyi?!” Temari kysyi kurtistaen hieman
kulmiaan. Kankurou näytti mietteliäältä, kunnes vastasi:
”En meinannut saada unta, joten avasin karkkipussin ja söin hieman ja
nukahdin...” poika sanoi.
”Niin... Mutta mistä löysit tämän?” Kun iso-sisko kysyy, ja jos
se sattumoisin on Temari, kannattaa sanoa asiat nopeasti, ja kuin
huomaamatta, ehkä silloin välttyy pitkältä motkotukselta.
”Ööh... Mun tyynyn alta... Gheh...” Kankurou naurahti vaivautuneesti.

Temari katsoi vaivautunutta veljään hetken, kunnes alkoi pörröttää tämän
hiuksia aika rajusti.
”Jaahas jaahas, herra on piilotellut karkkipussia tyynynsä alla eikä
kertonut kenelläkään!” Kankurou vinkaisi kun Temari pörrötti hänen
hiuksiaan.
”L-Lopeta!” Kankurou sanoi yrittäen asettaa kasvoilleen enkelimäisen
ilmeen, muttei silti vakuuttanut siskoaan, joka vain naureskeli, ja
parin minuutin kuluttua lopetti.
”Ja minä takavarikoin nämä.” hän kuulutti.
”Eii!” Kankurou huusi esittäen kärsivää.
”Saat nämä sitten illemmalla.” Temari sanoi ja näytti leikkisästi
kieltään Kankuroulle, joka näytti takaisin.Temari kipaisi nopeasti
Gaaran huoneen ovella ja näki, että tämä yritti lukea jotain kirjaa.
Häntä huvitti hieman se, että kirja oli väärin päin.

Sitten tyttö rokotti Kankuroun karkkipussia parilla karkilla ja vei sen
keittiön hyllylle. Temari huomasi, ettei ollut vielä syönyt aamupalaa,
ja alkoi keittää vettä teetä varten. Hän viritti aistinsa, erityisesti
kuulon, äärimmilleen, jos jompikumpi vaikka oksentaisi tai he
tarvitsisivat jotain. Temari oli aina ollut hyvin huolehtiva ihminen,
vaikkakin räväsuinen ja äkkipikainen, mutta silti samalla ystävällinen
ja huolehtiva. Temari havahtui hetkellisistä ajatuksistaan kuullessaan
kolahduksen ovelta. Tyttö pinkaisi katsomaan ovisilmästä kuka siellä
oli. Temari avasi oven huomatessaan kuka... Tai tarkemminkin ketkä,
siellä olivat.

”Naruto Uzumaki, Shikamaru Nara, Kiba Inuzuka, Rock Lee ja
Iruka-sensei!” Hän luetteli kolmen ykkösluokkalaisen, yhden
kakkosluokkalaisen ja koulun opettajan, joka opetti ykköskakkosten
yhdysluokkaa.
”Mitä te täällä teette? Eikö ole koulupäivä...?” Temari kysyi
kummissaan.
”Juu on mut meiän tunnit loppu 12.” Naruto sanoi ja heilautti kättään
ikään kuin tervehdykseksi. Temari kävi nopeasti vilkaisemassa Kankuroun
ja Gaaran lukujärjestyksiä ja totesi Naruton olevan oikeassa. Sitten hän
katsoi kelloa, se oli puoli yksi. Temari kutsui heidät sisään.

”Ja muuten, olemme täällä katsomassa Gaaraa ja Kankurouta, tuo lahopää
unohti sanoa sen.” Shikamaru lisäsi vilkaisten Narutoa. Iruka nyökkäsi
vahvistaen asian. Lee hytkyi ja heilutti käsiään koko ajan
hermostuneena, kun Kiba taas silitteli Akamarua.
”Odottakaa hetki, käyn sanomassa heille, että te tulitte.” Temari sanoi
ja kipitti kohti Gaaran huonetta.
”Gaara...”
”Niin?” punahiuksinen poika kysyi. Hän oli selvästikin luovuttanut
kirjan lukemisessa juuri, sillä kirja makasi lattialla hieman kärsineen
näköisenä.
”Sinulle ja Kankuroulle on vieraita.”
”Juu...”
”Onko sinulla huono olo?”
”Ei enään, ainakaan niin hirveä.”
”Ota vatisi mukaan, ettet vaikkapa oksenna kenenkään housuille!”
”Okei...” Gaara nousi sängystään ja kaappasi sangon mukanaan
kävellessään kohti olohuonetta, johon Temari oli vieraat kuulemma
jättänyt.

Temari asteli hieman rauhallisemmin Kankuroun huoneeseen.
”Kankurou...” Temari sanoi hieman kyllästyneen oloisena, sillä hänen
pikkuveljensä oli kähveltänyt jostain tietokoneen ja pelasi sillä.
”Niin?” Kankurou nosti päänsä pois ruudun takaata.
”Sinulle ja Gaaralle on vieraita, he odottavat olohuoneessa.” Temari
sanoi ja vetäisi läppärin johdon irti seinästä merkkinä, että Kankurou
voisi pelata myöhemminkin.
”Juu-u.” Kankurou sanoi ja lähti kävelemään kohti huoneen ovea, mutta
keskeytti matkansa ja nappasi Temarin kädessä olevat villasukat
jalkaansa. Hän pelastui marmatustuokiolta tekemällä niin.

Temari alkoi kävellä kohti olohuonetta helpottuneena, mutta kävi
nopeasti laittamassa itselleen teen hautumaan. Kun Temari astui
olohuoneeseen, siellä oli täysi vilinä päällä, ainakin melkein. Kiba
koulutti Akamarua kierimään, ja pentu olikin jo kaatanut kukkapurkin.
Kankurou katsoi Kiban koulutusponnistuksia. Naruto ja Lee kyselivät
Gaaralta kädet viuhuen tämän voinnista. Iruka mietti mitä sanoisi
luokkalaisilleen, mutta Shikamarua tyttö ei huomannut missään.Temari
räpäytti silmiään pari kertaa hämmentyneenä, mutta meni käskemään Kibaa
kouluttavan jossain hieman paremmassa paikassa Akamarua. Sitten hän
käveli Leen ja Naruton luokse varoittamaan, että Gaaraa ei saisi
rasittaa liikaa.
Hän käveli kohti sohvaa, mutta kompastui matolla makaavaan Shikamaruun,
joka oli selvästikin torkkumassa. Temari kirkaisi säihkähdyksestä kun
lennähti päin sohvaa pää edellä, ja koska sohva oli ihan seinän
vieressä, Temarin pää osui siihen. Temarin silmissä sumeni ja hänen
tajuntansa katosi.

>M... Missä olen? Laastari?< Hän ihmetteli ja Temarin ilmeestä
saattoi lukea mitä hän ihmetteli.
”Otsaas tuli pieni naarmu ja Shikamaru halus laittaa ite sen laastarin
sun otsaas kun olit siihen kompastunutkin.” Kiba sanoi sellaisella
äänellä, kuin olisi ollut jokin tärkeä professori, joka oli juuri tehnyt
suuren mullistuksen tiedemaailmaan. Temari huomasi kun ponnaripäinen
ykkösluokkalainen näytti häpeävän.
”Anteeksi...” poika pyysi.
”Olit tajuttomana noin 15 minuuttia.” Iruka sanoi. Temari katsoi
huoneessaan olevaa kelloa, joka näytti nyt varttia yli yhtä. Hän mietti
hetken mitä sanoisi.
”Ei haittaa Shikamaru, mutta ensi kerralla jos aiot torkkua, voit mennä
sohvalle. Sama muille.” Temari virnisti pirteästi.

”Me taidamme poistua nyt. Kiitos kaikesta, ja anteeksi kun vaivasimme.”
Iruka sanoi Temarille ja hänen veljilleen.
”Ette te vaivanneet lainkaan. Uskon, että olemme kaikki kolme
perjantaina jo koulussa.” Temari vastasi.
”Kankurou tarvitsee kotitehtävänsä! Kuten Gaarakin!” Lee sanoi. Kankurou
ei näyttänyt kovinkaan innostuneelta kotitehtävien tekemisen kannalta,
mutta Gaara hymyili.
”Temari, kysyin Kakashilta ja hän sanoi että teidän luokallenne ei
tullut tänään läksyjä.” Iruka sanoi Temarille. Temari huokaisi
helpotuksesta.
”Mutta ensi maanantaina on matikan koe ja hän toivoo että kaikki
lukisivat siihen.” Iruka jatkoi. Temari ei näyttänyt enään niin
helpottuneelta, mutta silti hymähti.
”Ei matikka onneksi ole kovinkaan vaikeaa.”

”Gaara, onks sun ympän ja äikän kirjat kotona kun ei löydetty niit sun
pulpetistas?” Naruto kysyi. Gaara nyökkäsi.
”Kankurou, me tuotiin sun uskonnon ja matikan kirjat.” Kiba sanoi ja
ojensi kirjat Kankuroulle. Kankurou näytti panikoivalta, mutta se
johtuikin siitä, että poika ei ollut kovinkaan hyvä matematiikassa, jopa
Gaara oli häntä parempi.
”Me voimme auttaa sinua hieman.” Gaara sanoi isoveljelleen.
”Mutta vastaukset ja lausekkeet saat itse miettiä!” Temari virnisti.

Kaikki kolme menivät keittiön pöydän ympärille tekemään omia asioitaan.
Temari luki matematiikan kokeeseen, Gaara aloitti ympäristötiedon
läksyjä ja Kankurou hikoili uskonnon tehtävien parissa. Temari sai
luettua nopeasti, ja kun Gaaralla näytti menevän hyvin, eikä
Kankuroullakaan niin huonosti mennyt, joten Temari kävi hakemassa
vihkonsa huoneestaan. Hänen palatessaan keittiöön oli Gaara jo
auttamassa Kankurouta matematiikassa, joka näytti hieman turhauttavan
Kankurouta. Temari aukaisi vihostaan uuden sivun ja alkoi töherrellä
sinne jotain. Temarin piirrustushetki keskeytyi, kun kuuli avaimen
kiertävän lukossa. Tyttö pinkaisi katsomaan kuka siellä oli.

”Yashamaru-eno!” Temari huudahti kun näki äitinsä veljen avaavan oven.
Hänelle oli annettu talon avaimet, koska oli Karuran, sisarusten
kuolleen äidin pikkuveli. Kankurou ja Gaara jättivät Kankuroun
matematiikan kirjan keittiöön ja menivät tervehtimään enoaan.
”Mitä sinä täällä teet?” Kankurou kysyi Yashamarulta.
”Tulin vain katsomaan onko täällä kaikki hyvin...” Yashamaru vastasi
katsoen kolmikkoa.
”Ja uskoisin, että kaikki on kunnossa.” hän sanoi.
”Niin on, ellei Kankuroun matikan läksyjä lasketa.” Gaara töksäytti.
Temari alkoi hihittää ja Kankurou näytti hieman turhautuneelta.
”Älkää kiusatko toisianne.” Yashamaru naurahti.
”Ja taidan tästä mennä että Kankurou saisi matikan läksynsä loppuun.
Heihei~” Yashamaru sanoi ja lähti kävelemään kohti katua. Temari vetäisi
oven kiinni ja kolmikko palasi keittiöön.

Kun Kankurou sai vihdoin ja viimein Gaaran avustuksella tehtävänsä
loppuun, kumpikin poika hiippaili Temarin taakse.
”Mitä sä Temari-sisko piirrät?” Gaara kysyi ja yritti urkkia siskonsa
vihkoa. Temari sulki nopeasti vihkonsa.
”Näette ehkä sitten joskus...” hän mumisi ja vei vihkonsa huoneensa
laatikkoon.
”Kello on jo kolme, alan tehdä jotain päivälliseksi.” Temari sanoi ja
katsoi kaappiin.
”Kelpaako spagetti?” Temari kysyi.
”Joo!” Gaara iloitsi.
”Ihan vapaasti...” Kankurou mumisi. Temari huomasi teensä olleen
hautumassa niin kauan, että se oli jo piloilla, hän laittoi pussin
roskiin ja kaatoi vedet viemäriin.