------ 1. 12. ------
Normaalia tekstiä
"Puhetta"
'Ajatus'
------
Kultahiuksinen tyttö heräsi herätyskellon kimeään ääneen. Hän hamuili sitä käteensä sammuttaakseen sen. Tyttö nuosi ylös sängystään, poimi pyyhkeen lattialta, ja käveli pesuhuoneeseen. Hän riisui yöpaitansa ja meni suihkuun. 'Viimeinkin, ensimmäinen päivä juolukuuta! Tänään kerrotaan ne väli-näyttötyön parit. Toivottavasti en joudu Sakuran pariksi. Siitä ei tulisi mitään.' Nopean suihkun jälkeen tyttö katsoi kelloaan, '8:00, hyvä, ehdin vielä syödä.' Sen jälkeen tyttö pukeutui oranssiin toppiin ja siniseen hameeseen, ja harjasi pitkät hiuksensa. Hän asteli paperipinoja väistellen keittiöön tekemään itselleen aamiaista. Syötyään tyttö pakkasi laukkunsa, ja lähti kohti bussipysäkkiä.


Tyttö asui kaukana koulustaan, halvassa ja vanhassa vuokra-asunnossa, joka sisälsi ainoastaan eteisen, pesuhuoneen vessoineen, olohuoneen ja tupakeittiön, sekä tytön makuuhuoneen. Huoneiden seiniä peittivät tytön maalaamat maalaukset, muutama piirros, sekä kuvat tytön vanhemmista, kavereista ja muutamasta muusta tytölle tärkeistä henkilöistä. 'Onneksi oli varaa edes siihen', tyttö tuumi muistellessaan, miten oli vanhempiensa kuoleman jälkeen joutunut asumaan lasten kodissa, ja sieltä joutunut jonkun vanhemman puoleisen miehen hoiviin. Mies oli iljettävän näköinen huumehörhö, joka oli ottanut tytön ainoastaan raha-avustusten toivossa, käyttänyt tätä hyväksi ja kohdellut kaltoin. Mies oli suutuspäissään alkoholin ja huumeiden vaikutuksesta viiltänyt tytön molemmille poskille kolme arpea. Tyttö oli joutunut sairaalaan, ja mies vankilaan. Tyttö oli juotunut uudestaan lasten kotiin, joka kuitenki päätettiin ottaa pois käytöstä. Sen jälkeen tyttö oli saanut uuden kodin homopariskunnan Irukan ja Kakashin luota. He kohtelivat tyttöä hyvin, ja osittain heidän ansiostaan tyttö oli nyt menossa sinne, minne oli, Konohan lahjakkaiden lukioon. He olivat kustantaneet tytölle matkan Konohaan, ja antaneet tälle rahaa asunnon vuokraan ja ruokaan. Tyttö oli hankkinut töitä paikallisesta kahvilasta saadakseen lisärahaa, mikä olikin tullut tarpeen asunnon vuokran maksamisessa


Koulun pihaan saavuttuaan tyttö lähti etsimään kavereitaan.

"Hei Naru-chan, tule tänne! Otin eilen hienoja kuvia, jotka haluan näyttä sinulle", vaaleatukkainen, liilaan mekkoon ja mustaan villakangas takkiin pukeutunut Ino huusi suuren tammen alta. Naru-chaniksi kutsuttu tyttö tummanharmaassa takissa ja samaa sävyä olevissa säärystimissä lähti askeltamaan ripeää tahtia huudon suuntaan. Lehdettömän tammen alta paljastui myös muutama muu tytön kavereista. Valkosilmäiset serkukset Hinata ja Neji Hyuuga, sekä punahiuksinen Sabaku no Gaara, joka oli sittemmin alkanut seurustelemaan Inon kanssa. Hinatan tumman siniset hiukset välkehtivät kuolun pihaa valaisevien katulamppujan toimesta tytön hymyillessä kultakutrille. Valkoinen villakangastakki, laventelin väriset pipo, tumput ja kaulahuivi, sehä hennonharmaat pillifarkut pukivat tyttöä, ja tämän pupillittomia silmiä.

"No näytäs nyt niitä kuvia, Ino, nyt kun Narukokin viimmein saapui paikalle", mustahiuksisen Nejin käsipuolessa roikkuva Ten Ten sanoi. Ruskeahiuksinen tyttö oli pukeutunut pinkkiin talvitakkiin, valkoisiin otsapantaan, lapasiin, sekä kaulahuiviin, ja näytti erittäin söpöltä tumman punaisen paidanhelman pilkottaessa takin alta ja tuoden lisäväriä mustille farkuille.

"Selvä, Selvä... Tässä", Ino sanoi näyttäessään ottamiaan luontokuvia ympärillä oleville.

"Ino, ne ovat upeita!" kultahiuksinen tyttö sanoi. Muut yhtyivät hänen mielipiteeseensä osoittaen Inolle kehuja. Gaara antoi pienen suukon Inon poskelle.

"Kiitos, kiitos, Naru-chan, mutta eivät nämä vetele vertoja sinun maalakusillesi. Oletko muuten saanut mitään uusia töitä valmiiks?" Ino kysyi.

"Arvasin, että kysyisit", Naruko vastasi nauraen, ja kaivoi olkalaukustaan rullalle käärityn paperin: "Tässä." Muut katsoivat tarkkaavaisesti tytön avatessa paperirullan. Siitä paljastui erisävyiselle keltaiselle pohjalle maalattuja hajanaisia, mustia viivoja, jokta risteilivät sinne tänne toistensa yli, kaikki kuitenkin alkaen samasta pisteestä.


Suuri liuta oppilaita oli kokoontunut lukion juhlasaliin. Pian toista vuotta lukiossa käyvät saisivat tietää väli-näyttötyön parit. Kolmatta vuotta käyvät olivat saaneet tietää kahdeksan jälkeen, ja ensimmäistä vuotta käyvät saisivat tietää kymmenen jälkeen. Väli-näyttötyötä sai tehdä aina joululoman alkamiseen saakka. Jos pari sai työn valmiiksi ennen joululoman alkua, heidän piti tulla vain joulujuhlaan ja todistusteen jakoon, muuten he olivat vapaita tekemän mitä halusivat.


"...Uzumaki Naruko ja Uchiha Sasuke, Hyuuga Hinata ja Inuzuka Kiba, Temari ja Yamanaka Ino, Sabaku no Gaara ja Nara Shikamaru, Hyuuga Neji ja Akimichi Chõji, Ten Ten ja Kankuro, Haruna Sakura ja Rock Lee..." kuulutti rehtori Tsunade juhlasalin lavalta. "Ja nyt teillä on joululoman alkuun saakka aikaa saada väli-näyttötyö valmiiksi. Olkaa hyvät, ja poistukaa"


"Naruko, sinulla oli onnea. Pääset Sasuken pariksi. Moni tyttö olisi pyörtynyt, jos he olisivat sinun kegissään. Minä taas juodun sen Kankuron pariksi", Ten Ten valitti heidän kävellessä kohti lukion aulaa

"Hei, Kankuro on minun veljeni, eikä se nyt niin paha ole mitä voisi luulla!" Gaara valisti jälleen Nejin käsipuolessa roikkuvaa Ten Teniä.

"Mutta miettikää mitä Sakura saa päähänsä, kun joudun kokoajan olemaan Sasuken lähettyvillä. En varmaan selviä hengissä paria päivää pidemmälle Sakuran tuntien", kultakutri totesi, ja saattoi hyvimkin olla oikeassa. Sasuke oli koko koulun suosituin poika, ja Sakura monen muun tytön tavoin täysin rakastunut Sasukeen. Ainoa eroa Sakurassa muihin tyttöihin oli se, että pinkkipää piti Sasukea omanaan, ja hakkasi jokaisen pojan lähellä olevan tytön, koska piti näitä kaikkia vastustajinaan.

"Me ei anneta sen idiootin tehdä sulle mitää Naru-chan. Ja voisi uskoa, ettei Sasukekaan kestäisi kokoaikaa nähdä sinua hakattuna", Ino lohdutteli. Tyttö oli oikeassa, eihän kukaan kestäisi nähdä toista hakattuna päivästä toiseen, ehkä.


Juokko käveli aulaan aikomuksenaan hajaantua siitä kukin tahoilleen työpariaan etsimään. Osaa kuitenkin onnisti ja he löysivät parinsa muita aiemmin. Ainoastaan Naruko ja Gaara eivä olleet vielä löytäneet parejaan. Matkalle he olivat onnistuneet näkemään Sakuran, mutta pinkkipää ei ollut uskaltanut alkaa ryppyilemään Narukolle, Gaaran ja Nejin ollessa mukana. Sakurallakaan ei siinä kohtaa ollut tavallista "henkivartiajoukkoansa" ympärillään.

"Naruko, Sasuke on tuolla, mutta en näe Shikamarua missään. Nähdään!" punapäinan, vahvoja kajaleja käyttävä Gaara tokaisi jättäen Narukon yksin koulun aulaan.

"Joo, nähdään", kultakutri vastasi hymyillen.


Tyttö käveli arkana Sasuken luokse. Hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi sanoa, tai miten käyttäytyä. Onneksi Sasuke hoiti ensimmäisen puheenvuoron:"Taidat olla Naruko. Olet ilmeisesti parinani siinä väli-näyttötyössä. Mikä on sun paras aine on?"

"Juu, olen. Paras aine on kuvis, maalaan paljon. Sun?" tyttö kysyi. Nuorten keskustelu jatkui samaan kaavamaiseen malliin. Sasuke kertoi parhaaksi aineekseen kirjallisuuden, poika tykkäsi kirjoittaa paljon. He juttelivat siinä vielä jonkin aikaa, ja miettivät, mitä tekisivän työhönsä. Oli yllättävän haastavaa keksiä siihen hätään, miten yhdistäisivät kirjallisuuden ja taiteen. 


Tunti tai kaksi olivat vierähtäneet. Sasuke ja Naruko olivat jutelleet, siitä mitä tekisivät. Naruko oli näyttänyt maalauksiaan, ja Sasuke kirjoituksaan. Ajan myötä Naruko oli alkanut rentoutua, ja näyttää todellista minäänsä. Hän oli alkanut hymyillä ja nauraakkin joillekkin Sasuken vitseille.

"Sasuke, paljonko kello on?" Naruko kysyi vieressään istuvalta mustahiuksiselta, vaalean harmaaseen huppariin ja tummiin farkkuihin pukeutuneelta pojalta.

"Kohta kakstoista. Kui?" kyseinen poika vastasi.

"Hitto! Anteeksi, mun pitää mennä, työt alkaa. Tavataanko aamulla kirjastossa? Tossa on mun puhelinnumero, jos tulee jotain tärkeetä", kultakutri vastasi hädissään ja ojensi pojalle lapun.

"Selvä. Käykö kahdeksalta?" poika kysyi. Häntä hieman ihmetytti tytön käytöksen nopea muutos.

"Joo, käy. Moikka!" Naruko sanoi vilkuttaen ja hymyillen toiselle.

"Moikka", Sasuke kuiskasi lähes itsekseen. Nyt poika ainakin oli hämmentynyt tytön käytöksestä; aluksi pelokas ja varoi sanomisiaan, vähitellen alkoi rentoutumaan, ja lopulta nauramaankin, ja vielä vilkutti lähtiessään. Mutta Sasuke oli onnelinen ollessaan juuri Narukon pari, tuo tyttö kun tuntui jotenkin ymmärtävän häntä, ja hänen hieman oudohkoa huumoriaan. Poika lähtikin pian kotiinsa, haettuaan vielä pari kirjaa kirjastosta.