------ 3. 12 ------

------ 
    Sasuke heräsi tavallista aikaisemmin. Tosin hän oli mennyt nukkumaan tavallista aikaisemmin. Korppi kertasi päässään eilisen tapahtumia; aamulla hän ja Naruko olivat tavanneet koululla, sopineet, mistä tekevät väli-näyttötyön, lähteneet hakemaan maaleja Narukon kodista, ei, entisestä kodista, päättäneet jäädä sinne tekemään työtä, sitten se mies oli tullut ja vienyt Narukolta talon alta, Sasuken ehdotuksesta Naruko oli muuttanut heille, Naruko oli nukahtanut ennenkuin Sasuke oli saanut ramenin valmiiksi. Sasuke oli kahdesti saanut haistaa tytön hiuksia, ja oli nyt yön yli nukutttuaan siitä vieläkin varmempi; hänen oli saatava sitä lisää. Jo nyt korppi oli tullut riippuvaiseksi siitä ihanasta tuoksusta, ei, ei tuoksusta, vaan tytöstä.

      Naruko oli kahden päivän aikana saanut Sasuken pauloihinsa sitä yrittämättä. Se oli suoranainen ihme monella tavalla. Ensimmäinen ihme oli siinä, että Sasuke harvemmin tunsi vetovoimaa naisia kohtaan. Toinen oli, että pojan silmää oli hyvin hankala miellyttää. Korppi oli jopa jossain vaiheessa pitänyt itseään homona, mutta ne ajatukset lentelivät tällä hetkellä kohti mustaa aukkoa. Narukon kauneutta Sasuken silmissä ei voittanut enää mikään. Eikä edes tytön tärkeyttä.      Sasuke kävi nopeasti suihkussa pukien sen jälkeen harmaat gollegehousut ja sinisen pitkähihaisen ylleen. Hän pesi hampaansa ja lähti keittämään itselleen teetä. Hän oli nimittäin niitä, jotka eivät juurikaan välittäneet kahvista, ennemmin teetä tai kaakaoa. Poika otti itselleen jogruttia ja laittoi sinne sekaan muroja. Hän söi n hiljakseen katsellen ulos ikkunasta. Aurinko nousisi vasta kahden tunnin päästä. 'Taidan käydä lenkillä.' Tuumasta toimeen. Sasuke kirjoitti Narukolle lapun, jotta tyttö tietäisi missä toinen on, haki lenkkarinsa, laittoi tuulitakin ylleen ja lähti juoksemaan.

      Naruko heräili auringon ensisäteisiin, jotka tulvivat sisään ikkunasta. Tyttö oli unohtanut vetää verhot ikkunan eteen edellisen iltana. Hetken mietittyään kultakutri muisti, missä oli. Eilisen tapahtumat vyöryivät hyökyaallon lailla tämän mieleen. Naruko heräili hiljakseen, ja käveli huoneensa ovelle pyyhe alastoman vartalonsa ympärillä. Ennen kuin tyttö astui ulos huoneestaan, hän huhuili Sasukea siltä varalta, että poika olisi yläkerrassa. Vamistuttuaan siitä, että oli yksin Uchihoiden suurehkossa talossa, kettu käveli yläkerrassa sijaitsevaan kylpyhuoneeseen. Naruko laski vettä kylpyammeeseen ottaakseen lämpimän kylvyn. Kultakutri oli pättänyt nauttia kaikesta mihin hänellä nyt oli mahdollisuus. Tyttö istuutui ammeen pohjalle antaen hiustensa laskeutua olkapäiden yli veteen.

      Ajan saatossa vaaleaksi kuluneeseen pinkkiin toppiin ja vaalean sinisiin pillifarkkuihin pukeutunut kultahiuksinen tyttö asteli alas rappusia ja jatkoi matkaansa keittiöön. Kettu luki pöydälle jätetyn lapun: Olen lenkillä. Kotona viimmeistään 10. - Sasuke
Naruko katsahti keittiön seinällä olevaa kelloa. 'Kohta kymmenen. Nukuimpa pitkään, vaikka viikonloppuna nukkuisin varmaan kahteentoista.' Hän otti kaapista leipää ja jääkaapista voita ja kinkkua sen päälliseksi. Pian Narukon syötyä aamupalansa,  tyttö kuulikin ulko-oven lukon aukeavan ja pojan astuvan sisälle.
   "Huomenta!" kultakutri toivotti tulijalle. Korppi vastasi kuulemaansa toivotukseen samalla sanalla ja kertoi nopeasti käyvänsä suihkussa.
   "Lähden käymään vanhassa kodissa katsomassa, jäikö multa jotain sinne", kettu sanoi vetäessään takkinsa vetoketjun kiinni, ja astui ulko-ovesta ulos sulkien sen perässään.

      Koko bussimatjan ajan tytön ajatukset ovat vain yhdessä tuetyssä mustasilmäisessä ja -hiuksisessa pojassa. Tuo poika oli aivan erilainen kotonaan ja Narukon kanssa, kuin koulussa. Poika vaikutti rennommalta. Hän hymyili enemmän, ja sitä hymyä ei kultakutri ollut koskaan nähnyt Sasuken kasvoilla kuolussa. Jos joku korppiin hullaantunut tyttö olisi nähnyt tuon hymyn, hän olisi luultavasti kuollut ihastuksissaan. Naruko oli monesti ihmetellyt, miksi lähes kaikki tytöt pitivät Sasuken coolista badass-lookista niin paljon. Kaikki se oli vain kulissia, jonka alle Naruko oli joskus toivonut voivansa kurkistaa, ei ihastuksesta, vaan uteliaisuudesta. 'Miksi juuri minulle? Miksi Sasuke paljastaa todellisen luontonsa juuri minulle? Mikä minussa on niin erikoista? Ja miksi Sasuke pitää kulissiaan yllä kaikkialla?' Näitä ajatellessaan tyttö oli ajaa ohi oman pysäkkinsä.

      Naruko oli käynyt kaikki hyllyjensä laatikot ja kaappiensa hyllyt läpi löytämätta niistä mitään, mitä haluaisi ottaa mukaan. Tyttö päätti lähteä takaisin Sasuken luokse, alkaen heti nauraa ajatuksen tultua hänen mieleensä. Hän ei tiennyt siihen syytä, muttei välittänyt. Tyttö laittoi kenkänsä takaisin jalkoihinsa ja lähti kävelemään jonkin matkaa vanhasta kodistaan olevalle bussipysäkille. Matkallaan hän kuitenkin onnistui tormäämään Sakuraan kavereineen.

     Kultakutri kaivoi avaimet taskustaan ja työnsi ne lukkoon avaten Uchihoiden suuren talon oven. Hän astui sisälle, ja otti kenkänsä pois jaloistaan.
   "No, löytyikö mitään?" tyttö kuuli pojan kysymyksen olohuoneen sohvalta, josta oli suora näköyhteys eteiseen.
   "Ei",Naruko vastaisi yrittäen kuulostaa mahdollisen vahvalta, vaikka oikeasti olisi vain halunnut alkaa itkemään. Korppi kuitenkin kuuli särkyvyyden toise äänestä ja kääntyi katsomaan kettuun päin.

   "Mitä sulle on tapahtunu?!" Sasuke kysyi hänen katseensa tavoitettuaan Narukon nirhaumia ja verta vuotavia haavoja täynnä olevat kasvot. Poika nousi salamana ylös äsköiseltä istumapaikaltaan, ja riensi nyt jo hieman murtuneen näköisen blondin luo. Tyttö oli kadottanut kyvyn liikkua ja puhua. Korppi otti Narukolta pipon, kaulahuivin ja hanskat pois. Sitten hän avasi harmaan takin vetoketjun riisuen sen sinisilmän yltä jättäen sen eteisen naulakkoon.
   "Tuu istuun tohon sohvalle. Mä käyn hakeen jotain puhdistustarvikkeita ja muita", poika sanoi tuntien jonkinlaista syyllisyyttä siitä, mitä Narukolle oli tapahtunut. 'Kumpa olisin mennyt hänen mukaansa, niin tätä ei olisi ikinä tapahtunut.'

      "Haluatko itse vai...?"
   "Sinä", kuului Narukon heikko ääni vastaukseksi korpin kysymykseen.
   "Selvä. Tämä saattaa vähän kirvellä, mutta tekee kyllä tehtävänsä", Sasuke sanoi alkaen hellästi puhdistaa tytön poskessa olevaa haavaa. Kultakutri puristi silmänsä tiukasti kiinni tuntiessaan kylmän desifiointiaineen ihollaan. Narukon sylissä ollut tyyny puristui aina vain hieman pienemmäksi tytön puristaessa sitä käsillään vatsaansa vasten lievittääkseen edes hieman kirvelyä kasvoillaan.
   "Koita kestää, ei mee enää kauaa...", poika puheli Narukon eteen kyykistyneenä, sopivalla tasolla puhdistaekseen tytön saamat haavat.

      Sasuke ojensi edelleen sohvalla istuvalle Narukolle höyryävän teekupin. Tyttö otti sen vastaan hieman tärisevin käsin. Korppi oli kietonut sinisen viltin ketun harteille tätä lämmittämään. Itse hän istuutui Narukon vierelle sohvalle.
   "Naruko, kiltti kerro minulle, mitä tapahtui. Tekikö Sakura tämän sinulle?" poika kysyi huomaten, että hänen vasemmalla puolellaan istuva tyttö värhti kuullessaan pinkkipään nimen.
    "Anteeksi. Sinä joudut tekemään tämän kaiken minun vuokseni. Olisihan minun se pitänyt se tietää", kultakutri sanoi taas aivan särkymispisteessä olevalla äänellä.
   "Ei olisi pitänyt tulla tänne. Sakura vain satuttaa minua enemmän, mitä lähempänä minä sinua olen. Ja sen takia sinä joudut hoivaamaan ja huolehtimaan minusta."
   "Mitä sinä puhut? Minähän sinut tänne halusin. Et voi syyttää itseäsi sen idiootin tekemisistä", Sasuke ei ymmärtänyt mitä Naruko puhui.
   "Kaikki on oikeasti niinkuin Sakura sanoi. Mitä lähemmäksi sinua tulen, sitä enemmän minuun sattuu. Olisi vain pitänyt pyytää rehtorilta, että saisin vaihtaa paria." Sasuke hätkähti. Hän ei olisi ikinä halunnut kuulla noita sanoja, varsinkaan tuon hänelle jo niin mitättömän tärkeän tytön suusta. Korppi tarttui järkyttyneenä Narukon olkapäistä kääntäen tytön kokonaan itseensä päin, minkä seurauksena kettu säikähti hieman.
   "Älä enää ikinä sano tuollaisa sanoja minulle. Et tiedä miten paljon merkitset minulle. Anteeksi, kun olet joutunut kärsimään niin paljon minun takia. En missään nimessä halua sinun vahingoittuvan yhtään enempää. Mutta en voi päästää sinua lähtemään luotani, en vain voi. En halua menettää enää yhtään rakastamaani ihmistä. Kiltti älä sinäkään jätä minua. Tiedän sen olevan itsekäs pyyntö, mutta mielummin kuolisin, kuin eläisin ilman sinua. Ajattelin kertoa sinulle tunteistani hieman myöhemmin, sitten kun tuntisin sinut paremmin, mutta..." Sasuke sanoi itkien. Poika lyyhistyi tytön syliin yhä itkien. Sasukelta se oli hyvin harvinaista. Ylipäätään korppi oli pienempänä päättänyt, ettei antaisi kenenkään nähdä sisimpäänsä. Kettu hymyili surillista hymyä alkaen silittää korpin silkkisiä mustia hiuksia.
   "Anteeksi, ei ollut tarkoitus satutaa sinua. En minäkään halua menettää rakastamiani, ja ihme kyllä, sinä olet yksi näistä henkilöistä. En aluksi olisi ikinä uskonut alkavani ajattelemaan päivittäin sitä kuoreensa sulkeutunutta poikaa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Asun sinun luonasi, ja siinä sinä makaat pää minun sylissäni, minä sinun hiuksiasi silittämässä. Mutta en vielä ole aivan varma kaikesta, joten älä ihmettele, jos taas joskus tulen kotiin tälläisenä. Ethän?" Naruko sanoi.
   "En, minä lupaan."