------ 6. 12. ------

------
      Mustahiuksinen poika heräsi tuntien pientä painoa rintansa päällä. Korppi tunisi kättensä olleen kietoutuneena jonkin tai jonkun ympärille. Sasuke avasi silmänsä nähden kultaiset hiukset, sekä niiden omistajan kasvot. Uchihaa hymyilytti. 'Voi Naruko, olet niin ihana. Taidan jäädä tahan viele nukkumaan.' poika tuumi.

       "Naruko, olisikohan jo aika herätä? Kello tulee kohta kakstoista, ja minusta olisi ihan mukava saada jotain syötävää", Sasuke puheli silitellen ketun hiuksia.
      "Selvä, mutta tässä vaan on niin kivaa olla", tyttö sanoi nousten käsivarttensa varaan, ja katsoi poikaa silmiin.
   "Olet komea."
   "Ja sinä kaunis", korppi totesi kurottaen kätensä Narukon poskelle. Kettu punehtui toisen kosketuksesta. Hän nousi Sasuken päältä astellen keittiöön laittaakseen aamiaista.

      "Mun pitää kolmelta lähteä töihin. Ja tuun kotiin vasta yhden aikaan yöllä. Eihän se haittaa?" kultakutri kysyi syötyään. Poika katsoi toista hieman kummissaan:"Miksi haittaisi?"
   "No ku sillon on sitten jo kuiteski sen verran myöhä, ja...", kettu vastasi.
   "Mä tuun hakeen sut."
   "Miks? Tai siis voit sää tottakai tulla, mut miks?" tyttö kysyi ihmeissään. Poika tuumi hetken vastaustaan:Sakuralla on jotkin bileet siinä ostarin lähellä, enkä haluu tietää, mitä se tekis sulle humalassa."
    "Selvä, tuu sit vähän ennen kahtatoista. Ku ostari suljetaan sillo", Naruko suostui.
   "Mä meen käymään suihkussa", tyttö ilmoitti astellen rappusia kohti.

      Tyttö kietaisi essun vyötäröllensä harmaiden farkkujen ylle. Paitana hänellä oli kahvilasta saatu oranssi t-paita. Nyt olisi vain tehtävä töitä seuraavat kahdeksan tuntia. Naruko oli sopinut työnantajansa kanssa, että tekisi viikossa kaksi kahdeksan tunnin päivää, sekä kolme neljän tunnin päivää. Näin kettu oli saanut tarpeeksi  rahaa maksaa vuokransa. Kahvilassa oli jo jonkin aikaa ollut harjoittelijoita, joten kultakutrin ei tarvinnut tehdä niin paljoa töitä, hän kun oli nuorin kahvilan työntekijöistä.

       Ruskeahiuksinen poika ja tumman siniset hiukset omaava tyttö astuivat kahvilaan. Tyttö kaveli kahvilan tiskille, jossa näki ystävättärensä työskentelevän. Poika seuasi häntä.
   "Hei Naruko. Tultiin Kiba-kunin kanssa tekemään työtä tänne. Olisiko vapaita pöytiä?" Hinata kysyi hennolla äänellään.
   "Hinata, moi! Onhan täällä. Menkää tuonne ikkunan viereen, siellä on rauhallista ainakin nyt. Tuun kohta ottaan tilaukset", sinisilmä vastaasi iloisesti hymyillen. Hinata ja Kiba menivät pöytään Narukon seuratessa heitä saatuaan tehtävänsä tehtyä.

      "No mitäs saisi olla?" Naruko kysyi alkoiseen villapaitaan ja ruskeaan hameeseen sonnustautuneelta Hinatalta ja harmaaseen huppariin ja mustiin collegehousuihin pukeutuneelta Kibalta.
   "Mä otan kaakaoo ja kroisontin", Kiba sanoi.
   "Sama kun Kiba-kunilla",Hinata vastasi nopeasti.
   "Sekvä, eli kaks kaakaoo ja kroisonttii. Tulee tuota pikaa", sinisilmä varmisti kääntyen kohti kassaa. Tyttö valmisti tilaukset vieden ne sitten pöytään. 'Noilla kahdella on kyllä jotain muutakin meneillään.' kettu tuumi huomatessaan Hinatan punastuvan Kiban sanoessa jotain.

 Hän nautti työstään.
 Hän tapasi monenlaisia ihmisiä,
 joiden kanssa jutteli,
 joiden kanssa nauroi,
 joita kuunteli,
 joita ymmärsi.
 Joita hän palveli,
 joiden toiveet toteutti,
 joille neuoja antoi.

      Sasuke saapui ostoskeskuksen kahvilaan puoli kaksitoista. Hän istui tiskin eteen huomattuaan Narukon sen takana.
    "Iltaa Naruko. Antaisitko minulle teetä?" poika vihreässä paidassa kysyi.
   "Iltaa Sasuke. Odota hetki. Tässä", tyttö sanoi ojentaen kaakaomukin pojalle.

       Korppi vietti aikansa seuraten ketun työskentelyä. Hän löysi tästä uuden puolen, sen hieman äitimäisen puolen. Ensimmäisenä Narukosta hän oli nähnyt kuuntelijan, ymmärtäjän. Kettu oli kuunnellut toista ymmärtäen ja hyväksyen. Toisena poika oli huomannut ystävällisen puolen. sinisilmä oli aina ystävällinen ja kohtelias, eikä koskaan vähätellyt toisia, ei edes Sakuraa. Ainoa, joka Naruko vähätteli, eikä pitnyt niin suuressa arvossa, oli hän itse. Mutta ainakaan tyttö ei ollut itsekäs. Kokonaisuudessa Naruko oli hyvä, epäitsekäs ystävä, joka osasi kuunnella, ja välittää.
      "No, lähdetäänkö?" kuului ääni musthiuksisen pojan takaa.
    "Joo, lähetään vaan, jos sait kaiken jo valmiiksi", korppi vastasi nousten ulos istumapaikaltaan. Naruko oli jo pukenut ulkovaatteet ylleen ja lähti johdattamaan Sasukea ulos kahvilan takaovesta.

       Kaksi nuorta kävelivät kirpeässä pakkasessa katulamppujen ja tähtien valaistessa talvi-iltaa. Nuorten kädet pitivät toisistaan kiinni varmistaen, ettei toinen katoaisi minnekkään. Pian yön rauhan rikkoi nuoren humalaisen tytön huuto:"Hei Sasuke-kuun! Tuu tännee, mull on shulle ashiaa! Ja jätä toi ämmä, ei she oo shulle hyvä!"
    "Mähän sanoin, että jotain tällästä tapahtuis. Tuu mennään", Sasuke sanoi ketulleen.
   "Oota ihan kohta. Hei Sakura, Sasuke tekee, mitä haluaa, etkä sää voi sille mitään!" kultakutri huusi Sakuralle kääntyen tämän suuntaan.
   "Noin, nyt voidaan mennä."

      Nuoret saapuivat viimmein kotinsa eteen. Busseja ei siihen aikaan enää tullut, joten he olivat joutuneet kävelemään kotiinsa. Tämän vuoksi he olivat kotonaan vasta kahdelta yöllä. Naruko kävi suihkussa mennen sitten nukkumaan Sasuken tehdessä samoin.