------ 7. 12. ------

------
      Tuuli riehui aamupakkasessa. Se iski pojan huoneen ikkunaan toistamiseen lopulta herättäen tämän. Korppi kömpi ylös vuoteestaaan katsahtaen kelloon. 'Kymmene, nukuimpa pitkään.' Hän riisui haalistuneen ruskean t-paitansa ja harmaat bokserinsa kietaisten sitten pyyhkeen lanteilleen. Uchiha käveli kylpyhuoneeseen ottaakseen virkistävän suihkun.

      Mustahiuksinen asteli rappusia pitkin harmaissa collegehousuissa ja sinisessä t-paidassa. Poika kulki keittiöön katsahtaen jääkaapin ovessaolevaa lappua.
   "Töissä. Kotona viimmeistään 17:30. - Naruko", poika luki ääneen. 'Vasta silloin? Kauanko hän oikein tekee töitä? Me tulimme vasta kahdelta kotiin, ja menimme nukkumaan kolmelta. Miten hän oikein jaksaa?' hän ajatteli ottaen kaapista muroja aamiaiseksi. Uchiha söi muroja miettien, mitä tekisi päivällä. 'Ainakin käyn katsomassa Narukoa. Voisin myös käydä tervehtimässä Itachia vankilassa. Kauankohan siitäkin on, kun viimeksi siellä kävin?'

      Soitettuaan vankilaan ja varmistettuaan, että sinne voisi tulla käymään, Sasuke lähti bussilla kohti kaupungin keskustaa. Ensin hän kävisi Narukon luona kahvilassa, sitten menisi vankilaan. Uchiha nousi bussin kyydistä lähtien talsimaan tuulta vasten ostoskeskusta kohti.

      Korppi istuutui kahvilan tiskin eteen, samaan paikkaan, kuin edellisenäkin päivänä.
   "Saske?! Mitä ihmettä sinä täällä teet?" kettu kysyi edessään istuvalta nuorukaiselta. Tämä hymyili.
   "Tulin tervehtimään. Mitenkäs muuten? Antaisitko minulle sitä teetä, mitä eilenkin?" poika kysyi. Tyttö kääntyi laittamaan toiselle tämän teetä samalla yhä ihmetellen vierailun todellista syytä.
   "Miten minä en nyt oikein usko sinua? Miksi vaivautuisit tänne saakka vain tervehtiäksesi minua? Vai jatkatko tästä vielä johonkin?" sinisilmä vastsi antaen Sasukelle kuuman teemukin.
   "Usko pois vain. Sinä olet kaunis ja minä halusin nähdä sinut ja jutella sinulle. Onko siinä jotain vikaa haluta silmän ruokaa, varsinkin kun se sattuu olemaan näinkin kuuma, anteeksi, upea, kuin edessäni nyt oleva kaunotar?" Uchiha sanahti hieman oudohko virne kasvoillaan.
   "Saske! Jotain rotia! Olen vielä töissä, muista se. Ja mitä silmän ruokaa minä muka olen?" tyttö huudahti hitusen nauraen. Tietenkin hänestä oli mukavaa saada kehuja rakkaaltaan, mutta ei niiden nyt tarvinnut sopivuuden rajoja ylittää!
   "Minun hyvin hyvin herkullista ja rakasta silmän ruokaa."

      "Monelta sä heräsit?" korppi kysäisi ketultaan tämän tultua takaisin muita asiakkaita palvelemasta.
   "Kuudelta. Lähdin tänne seittemältä. Nyt sitten oon täällä neljään saakka..."
   "He-hetki, sä nukuit vaan kolme tuntii?! Ja teet täällä kaheksan tuntinsen päivän?" poika kysyi hädissään. Hän ei halunnut, että toinen nukkuisi niin vähän. Ylipäätään hän ei halunnut toisen kärsivän.
   "Juu, mutta minkäs teet. Yks on kipeenä, joten jonkun toisen pitää tehdä enemmän. Mutta ainakin saan tästä lisäpalkkaa", tyttö vastasi väkinäinen hymy kasvoillaan.

      Nuorempi Uchiha saapui huoneeseen, jossa vanhempi jo odotti käsiraudoissaan.
   "Hei veli. Mitä kuuluu?" vamhempi tervehti nuorempaa.
   "Mitäs tässä. Koulun väli-näyttötyön parit arvottiin maanantaina. Mun parina on Uzumaki Naruko, joka muuten asuu meillä. Hän on jumalattoman kaunis ja ihana ja tosi taitava maalaamaan. Sinä pitäisit hänestä", Sasuke kertoi pitkät, mustat hiukset omaavalle veljelleen. Hiukset olivat ponnarilla miehen selän takana vankilapuvun päällä.
   "Taidat sinäkin pitää, kun tuolta näytät."
   "Hän on minun ja sinä pidät näppisi erossa hänestä! Onko selvä?" korppi ärähti.
   "Juu juu... Älä nyt kiihdy. Minulla on kyllä sen verran järkeä, etten ala pikkuveljeni juttuja pilaamaan. Sitä paitsi, onhan minulla omakin nainen!" toinen vastasi.     

      Sasuken vietettyä vielä jonkin aikaa veljensä luona, hän lähti taksilla hakemaan Narukoa kotiin. Vähän ennen neljää poika saapui ostoskeskuksen pihaan. Hän pyysi taksia odottamaan hetken ja lähti sisälle hakemaan tyttöään. Kahvilaan astuttuaan korppi löysi heti uupuneen oloisen ketun.
   "Tule Naruko. Kello on neljä, ja taksi oottaa meitä tuolla pihalla. Päästään nopeesti kotiin", Uchiha kertoi sinisilmälle, joka nyökkäsi riisuen essunsa, sekä kahvilan paidan jättäen ne kaappiinsa kahvilan takahuoneessa.
   "Mistä sinä tänne taksilla tulet? En jaksa uskoa, että vaivautuisit tulemaan tänne saakka taksilla vain minua hakemaan. Saatisitten maksamaan siitä", kultakutri puhui väsyneellä äänellään nojaten toiseen heidän kävellessä taksille.
   "Voisin minä niinkin tehdä, mutta nyt minulla on hyvä syy. Kävin vankiassa Itachin luona. Hän sanoi, että saattaa vapautua sieltä piakkoin. Jostain päin maailmaa oli tullut soitto, jossa todistettiin oikeat murhaajat, ja se, että Itachi oli ollut minun kanssa murha-aikana. Hän tulee luultavasti meille pariksi yöksi, mutta muuttaa sitten kihlattunsa luokse keskustaan. Nyt pitää vain odottaa, että todisteet on tutkittu loppuun. Ja älä huoli, Itachin olo meillä ei vaikuta sinuun mitenkään", poika selosti avaten taksin takapenkeille johtavan oven päästäen sitten Narukon edellään istuen lopulta tämän vierelle.

     Taksin lopulta päästyä Uchihoiden talolle, oli Naruko jo kerennyt nukahtaa Sasuken viereen.
   "Tässä, pidä loput", poika sanoi taksikuskille antaen tälle setelitukon. Sitten korppi avasi oman ja kettunsa turvavyön, aukaisi autonoven, ja otti sinisilmäs syliinsä kantaen tämän sisälle. Uchiha laski tytön sohvalle, riisui tältä ulkovaatteet, ja omansa sen jälkeen.

        "Naruko, rakas, herää..."Sasuke herätteli toista.
   "Olen hereillä, mutten halua nousta, ellei ole pakko", kuului uninen vastaus Narukon suusta.
   "Mä... mä haluan kertoa, että... mä taidan... rakastaa sua... Naruko", poika melkein kuiskasi toiselle. Kultakutri hymyili.
   "Nee, Saske, voiks mää nukkuu sun vieres tän yön?" tyttö kysyi hennon arkuuden paistaessa tämän äänestä.
   "Voit sää, jos vaan haluat."

      Nuoret olivat päättäneet viettää yönsä Sasuken huoneessa, koska pojan sänky oli tilavampi. Sasuke makasi selällään Narukon ollessa osittain tämän rintakehällä. Yhtäkkiä tyttö nousi, painoi kevyen suukon korppinsa poskelle, ja laski päänsä sitten takaisin pojan lihaksikkaalle rinnalle.
   "Minäkin taidan rakastaa sinua", sinisilmä kuiskasi sulkien silmänsä ja vaipuen syvään uneen rakkaansa vieressä.