''Oletko nähnyt Sasukea, Naruto-kun?'' Itachi Uchiha kysyi juostessaan Naruto Uzumakin ja Sakura Harunon kiinni. Hän oli päässyt takaisin ANBUn palvelukseen. Tai no tarkemmin sanottuna hän oli perustanut sen uudelleen, Sasuken tapettua Danzon. Lähes kaikki oli palannut ennalleen Madaran muutettua Suomeen. Kaikki kuolleet Akatsukilaiset ja suurin osa sodassa kuolleista saatiin Tsunaden salaisen jutsun ansiosta takaisi maanpinnalle. Akatsukilaiset jäivät ANBUn palvelukseen hyvittääkseen tekonsa. Tehtiin lupaus, että kaikki aloittaisivat alusta ja myös uusi käsky, jonka mukaan kaikki pakotukset, murhat jne. ovat karkotuksen uhalla kiellettyjä.
''Ei, en ole Hän ei tullut edes tämän päiväiseen tehtävään. Hänen onnekseen.. Kakashi-sensei laittoi meidät siivoamaan yleisiä vessoja-tebayo...'' Naruto hieroi niskaansa ja nauroi sitten tajuten kuinka huvittavalta se muista saattoi kuulostaa.
''Hm...'' Itachi hymähti huvittuneena. Olikohan Sasukelle sattunut jotain? Tuskin... Hänhän oli tappanut itse Danzon ja Killer Been. Ja tietysti melkein voittanut Itachin, ilman Mangekyo Sharingania. Toisaalta hän oli ollut kipeä... Mutta silti hänen ei pitäisi aliarvioida pikkuveljeään, vaikka se olikin tullut nykyään huonoksi tavaksi parin kompastumisen ja päänsä patteriin lyömisen jälkeen...
''No, lähden etsimään häntä hänen lempimetsästään. Kyllä hän jostain löytyy'', Itachi hymyili rohkaisevasti Sakuralle, joka näytti hermoilevan Sasuken yllättäisestä katoamisesta.
''Kyllä hän varmaan iltaan mennessä olisi palannut. Sasuke on kuitenkin terävimmästä päästä. Dattebayo!'' Naruto ei kovin pitänyt siitä miten Itachi säntäili vähän väliään hänen bestiksensä perässä. Toisaalta hän oli ihan kiva ja ystävällinen. Hän omasi jopa hitusen huumorintajua.
''Miten niin ei ole terävimmästä päästä??!!'' Sakura taisi kuulla väärin ja oli jo valmis lyömään Narutolta hampaat takaraivoon.
''Oi Hoi!! Tarkoitin ON terävimmästä päästä-tebayo!!'' Naruto juoksi Itachin taakse piiloon.
''Noh... Taidan häipyä hyvän sään aikaan, joten pitäkää hauskaa, 'pikkuninjat'!'' Itachi toivotti ja lähti siltaa pitkin kohti metsää. Sakura ja Naruto jäivät pyörittelemään silmiään hymyillen heitä kutsutulleen nimelleen.
 Puolen Hehtaarin metsä oli yksi Sasuken lempipaikoista. Siellä oli ennen asunut '' puhuvia metsän eläimiä'', mutta ajan kanssa ne kyllästyivät hiljaiseen metsään ja lähtivät yksitellen kukin ties minne. Jos Itachi jostain Sasuken löytäisi, hän löytäisi hänet puron luota. Purolle ei ollut pitkä matka, mutta matkalle osui silti monta maamerkkiä. Tosin ne olivat niin mitättömiä, että niitä tuskin kukaan turisti huomaisi.
 Ai niin, tänään oli Konohan ja Hiekkakylän turistipäivä. Se pidettäisiin vain kerran vuodessa ja nyt se vasta aloitettiin. Koska nyt olisi ensimmäinen turistipäivä Konohassa ja Hiekkakylässä, kylien pitäisi olla kauneimmillaan. Pitäisi myös varmistaa, ettei onnettomuuksia pääsisi sattumaan kenellekään. Siihen oli ANBU tarjoutunut avuksi. Heillä siis riittäisi puuhaa tänään. Yksikään auto ei saisi ajaa äitien luotaan karkaavien vauvojen päältä. Yksikään masentunut teini ei saisi hypätä Hokagen työhuoneen ikkunasta kesken kylien turistikiertueen. Eikä yksikään myyntikoju saisi kaatua vanhuksien päälle. Itachi vilkaisi rannekelloaan. Se näytti kello yhtätoista ja turistipäivä alkaisi kahdeltatoista. Tässähän tulee kiire! Onneksi hän oli päässyt jo puron varteen. Vilkaistuaan pari kertaa ympärilleen hän joutui toteamaan, ettei Sasuke ollut siellä.
 Puron toisella puolella oli kaivo. Kaivo... Siitä muistui jotain mieleen... Aivan! Hän ja Sasuke olivat katsoneet eilen Ringin. Sasuke väitti sen olevan kuolettavan tylsä, mutta säpsähti silti pari kertaa elokuvan aikana. Mutta mitä jos... Ei... Sasukella saattoi toisinaan olla typeriä päähän pälkähdyksiä, mutta eihän silti kaivoon olisi hypännyt.Mutta mikä häntä olisi estänyt? Itachi hyppäsi puron yli ja käveli kaivon viereen. Kansi oli puolivälissä kaivon suuaukkoa. Itachi katsoi alas ja joutui pettymään. Mutta tällä kertaa hyvällä tavalla. Kaivon pohjalla istui tutun näköinen poika virnistelemässä nolostuneena.
''Öm.... Tuota...'' Sasuke Uchiha naurahti
''Sinä tosiaan taisit eilen rakastua Samaraan, vai mitä?'' Itachilla oli haasteita olla nauramatta.
''Älä hihitä, vaan auta minut ylös!'' Sasuke ulvahti nolona.
Vähän aikaa tilanteelle naurettuaan Itachi kurkotti tarttumaan Sasuken käteen. Onneksi kaivo ei ollut syvä.  Kun Sasuke oli saatu taas maankamaralle, Itachi halusi kovasti tietää, miksi sinne kaivon pohjalle oli pitänyt päästä.
''En minä sinne halunnut! Satuin vain kävelemään ohi ja yhtäkkiä näin jotain tuolla pensaan takana. Minä... säikähdin ja kaaduin kaivon reunan yli...'' Sasuke sopersi ärsyyntyneenä. Itachin oli yskäistävä peittääkseen naurahduksensa. Sasuke kuitenkin kuuli sen ja löi veljeään olkapäähän vihaisena : ''Niisan!! Lupaa, ettet kerro tästä kenellekään! LUPAA!!''
Itachi kyllä tiesi, kuinka noloa tämän kertominen Sasukelle oli, vaikka hän kertoisikin sen vain veljelleen. Itachi hymyili ja sanoi lupaavansa, kunhan hän ei löytäisi pikkuveljeään uudestaan kaivosta. Sasuke näytti hieman loukkaantuvan, mutta tyytyi hymähtämään. He lähtivät kävelemään syvemmälle metsään hiljaisuuden vallitessa. Ehkä he hukkasivat suuntavaistonsa?
''Paljon kello on?'' Sasuke kysyi muutaman kymmenen metrin päästä. Itachi pysähtyi kauhistuneena.
''Se on jo puoli kaksitoista!! Minun pitäisi olla vartissa Hokagen tornilla!''
''No pidä kiirettä sitten! Lupaan olla hyppimättä kaivoihin!'' Sasuke naurahti nähdessään Itachin epäilevän katseen. ''Eikun ihan oikeasti! Olen jo sentään 16!! Minä osaan käyttäytyä yhden päivän!''
''Ei kai ole muuta vaihtoehtoa. Ole kuudelta kotona tai joudun kahlaamaan lähimetsien kaivot läpi'', ilmeisesti kuusi tuntia oli pisin aika, jonka Itachi luotti Sasuken kestävän aiheuttamatta ongelmia... Sasukesta ongelmien kerääminen oli ennemminkin Naruton hommia. Jos hän olisi Shikamaru, hän voisi todeta, että ongelmien kerääminen on liian 'rasittavaa'. Pian Itachi oli jo juossut Sasuken näköpiirin ulkopuolelle.
-----
Noin puoli tuntia myöhemmin...
''Sasuke-kun!!!!!!!!!!!! Pelasta meidät!!!''
Sasuke kääntyi katsomaan kiljunnan suuntaan. Samassa Ino Yamanaka hyppäsi hänen kaulaansa. Sasuke horjahti ja huomasi myös Shikamaru Naran ja Chouji Akamichin tulevan heidän luokseen. He eivät onneksi aikoneet hypätä hänen syliinsä.
''Öh, Ino, jos - jos voisit päästää irti!'' Sasuke ähkäisi Inon kuristusotteessa.
''Mutta Sasuke-kun! Minua pelottaa, eikä noistakaan ole mitään apua! He vain popsivat sipsejä ja nukkuvat puun juurella. Saaaaasukeee... Kai sinä pelastat minut siltä hirveältä hirviöltä?'' Ino räpytteli esitellen tekoripsiään hymyillen Sasukelle. Inolla oli selvästi mielessä romanttinen 'prinssi Sasuke ja prinsessa Ino'-tarina mielessään. Harmi vain, että Sasuke ei tahtonut kuulua siihen tarinaan. Ino oli hieman liian.. päällekäyvä...
 Ino tajusi kuristavansa ihastuksensa kohta hengiltä, joten hän päästi irti ja hymyili viekkaasti Sasukelle. Sasuke kuitenkin käänsi katseensa Shikamaruun.
''Mikä on hirveä hiviö?'' varmaan Inon mielikuvitus...
''Noh... Se on pitkä ja rasittava tarina...'' Shikamaru valitsi tietysti juuri sen sanan: 'rasittava'...
''Olen silti valmis kuulemaan satunne'', hän ei voinut sanoa kiinnostunut, sillä tosiasiassa hän tahtoi äkkiä takaisin hiljaisuuteen. Rauhaan...
'' Huoh... Rasittavaa... Olimme lepäämässä vähän matkan päässä tästä, kun näimme melkein kaksimetrisen mustaan pukuun pukeutuneen vitivalkoisen miehen parin metrin päässä. Yhtäkkiä alkoi pyörryttää ja silmissä sumenemaan. Lähdimme sitten pois sieltä, sillä se mies oli kuin teleportannut suoraan viereemme.''
No se kuulosti... Tylsemmältä kuin mitä Sasuke oli odottanut. Hän oli ollut varma, että tarinaan liittyisi kaksipäinen lohikäärme, tanssiva luuranko ja muutama kotitonttu.
''Ja mitä te odotatte minun tekevän?'' Sasuke kohotti toista kulmaansa.
''Emme me sinulta apua pyytäneet missään välissä!! Ino vain tahtoi rynnätä syliisi!!'' Shikamaru hudahti ärsyyntyneenä. Ino punastui ja otti Shikamarua kauluksesta ja Choujia huivista kiinni ja lähti vetämään kaveruksia Sasuken ohi.
 ''Tämä keskustelu on ohi!'' Ino sanoi punaisena. Hän kuitenkin hymyili vielä Sasukelle olkansa yli : '' Heippa, Sasuke-kun!''
Vähitellen Sasuke jäi hämmästyneenä hyvän matkan päähän.