Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Sekasotkuja sekasotkujen perään....6 - KakashiHatake
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K13- - Kieli: Suomi - Osia: 13 - Pituus: 1082 sanaa, 7103 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2014-03-22 11:52:45 - Sarja kesken
Kansio: Paritus (K13-K15) - poikarakkaus

Hey It's me! Eli uusi tarinan osa Kakashilta... (toosin käyttäisin enemminkin nimeä Hatake... =w=)En mitenkään jaksa selitellä jotain hienoa tähän... (tiedättehän että olen laiska?? OwO) No  jos joitain....Ehkä jotkut tietääkin, olen valmistamassa Sasuken genin versiota viikon päässä olevaan Kupliiseen. Heti kun olen saanut tämän tänne, alan työstämään sitä ja tavoitteena on saada se valmiiksi näiden kahden päivän aikana! Toivottakaa onnea XD (sitä tarvin)

VAROITUS!!!
-Pientä fyysistä kontaktia mutta ei mitään kuvailevaa
-Kiroilua, koska Naruto vihainen =w=

Tässä luvussa pikkupikku pähkinässä:
No niin. Naruton erittäin ärsyttävä kierre alkaa tästä. Kun hän palaa Sakuralta
eräs nimeltä mainitsematon pärähtää paikalle. Mitä tapahtuu? Let's read and see! ?

Joo toivottavasti pidätte ja kaikki kommentit tuonne alle kivaan boxsiin :3

Tarinan osat

Arvostelu
2
Katsottu 1038 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Pääsin kerrostalon ovelle. Mutta mitä teen jos törmään Sasukeen? Mitä teen? Tartuin oven kahvaan yrittäen karistaa pahat ajatukset pästäni pois. Samassa tunsin likomärät kädet ympärilläni. Näin pojan kädet. Tuollaiset treenatun näköiset kädet eivät voineet olla Gaaran, eikä tuntemani punapää pitäisi mustasta nahasta punottuja käsikoruja. Sateenvarjo tippui kädestäni ja joku painautui minuun takaapäin. "Siitä on pitkä aika, vai mitä Naruto." tunnistin äänenkin. Miksi minulle käy aina näin huono tuuri? Kyyneleet nousivat pakosti poskilleni, huonon tuurini ja osittain niiden tunteiden, mistä en pystynyt päästämään irti vaikken ollut nähnyt Sasukea viiteen vuoteen. Käänyin hitaasti ja jotenkin voimattomasti, katsomaan takanani seisovaan korppitukkaan. Edess'ni seisoi aivan likomärkä Sasuke. "Naruto.." poika sanoi hiukan hymyillen. Kyyneleeni liukuivat sadepisaroiden mukanan, mutta niitä tuli yhä lisää. "Sas-uke.." saoin itkuni lomasta. "Ai noinko paljon sinulla oli ikävä?" poika naurahti ja päästi toisen kätensä laskemaan lantiolleni, toinen hakeutui poskelleni. Olin taysin voimaton edes  yrittämään työntää herraa pois. Pystyin vain katsomaan pidempää poikaa ylä viistoon, kyynelten ja sateen lomasta. Sasuke nojautui minuun päin ja suuteli pitkään. Tunsin Sasuken likomärät hiukset naamallani ja kosteat huulet omillani.
En edes tajunnut kuinka päädyimme ylös. Tunsin vain yhtäkkiä selkääni vasten pehmeän, oman sänkyni. AIvan kuin joku olisi leikannut sen kohdan pois, missä kiipeäisimme portaat asuntooni. Sasuke suuteli minua ja minun kyyneleeni vain jatkuivat. Olin heikko idiootti  joka ei pystynyt menettämään tunteita tuota paskiaista kohtaan, joka tulee vain viiden vuoden jälkeen solmimaan suhteita. Hänen takiaan sänky kastui, olin minäkin osa syyllinen. Sasuke liikutteli minua kuin nauruista- Tunsin hänen kätensä hapuilemassa paitaani, mutta ei minulla ollut mitään voimaa puhu tai estää Sasukea. Tuntui kuin ruumiini ja mieleni olisi repeytynyt irti toisistaan. Mieleni hyppi sängyn vieressä huutaen Sasuke Uchihaa paskiaseksi, kun taas ruumiini liikkui itsestään pojan vaateita. Minä se tässä paskiainen olen. Typerä idiootti paskiais pettäjä. Anteeksi Gaara! Anna anteeksi, etten pysty taistelemaan Sasukea vastaan saati sitten unohtamaan tunteita Sasukeen. Paskiainen hemmetti!

Se sattui! Se todellakin sattui, henkisesti ja fyysisesti. Tuntui kuin Sasuke ei ajatellutkaan olevansa helläkätinen. Tiesin että ensimmäiset kerrat aina sattuvat, ja Sasuken kovakouraisuus edes auttoi kipua. Minä en saanut edes huudettua. Sain vain purra huultani, kyynelten valuessa. Ja se saatanan Uchiha kehtasi virnistellä. Minä puristin vihan, surun ja kivun sekaisesti sänkyni aluslakanaa. Minä todella vihasin Sasukea. Vihasin koko miestä. Tuntui kuinka saman ikäinen Sasuke olisi todella jo mies. Hemmetin hemmetti! Uskoin, että jos Sasuke olisi tullut kolme vuotta aikaisemmin olisin varmaan heti tuon vietävänä ja olisin täysin mukana tässä, mitä se saatanan Uchiha oikein teki minulle, mutta ei missään nimessä viiden vuoden jälkeen. Ajan tolkku katosi täysin, enkä tiennyt milloin hän tuli ulos. Sitä kesti vain liian kauan ja nukahdin aivan heti, itkuun ja väsymykseen.

Kello oli seitsemän aamulla, kun heräsin epätavallisen aikaisin. Huomasin Sasuken sohvalla istumassa jotain kirjaa. 'Ole niinkuin kotnoasi Uchiha!', ajattelin. NOusin ylös ja vedin vaitonaisena vaatteet päälle. Kävelin hakemaan laukkuni ja täytin koulupäivää varten olevat kirjat. Olin mennyt ruoka pöydälle missä oli ne läjä papereita, mitä olin ahkeroinut eilen ja tungin ne oranssiin laukkuuni. Tunsin Sasuken kädet jälleen ympärilläni. "Älä ole niinkuin minua ei olisi. Se ei tunnu kivalta." mustatukka mutisi korvaani. "Minä saan tehdä mitä tahdon, kysymättä sinulta." sain mutistua ja irtauduin herrasta. Eilen en kyennyt sanomaan herralle mitään. Nyt minulla olisi siihen mahdollisuus. Käännyin tummatukkaan, ja ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kohtasin tämän katseen kunnolla. Se oli samanlainen kuin ennen. Tummat silmät jotka eivät heijastaneet tai kertoneet mitään. "Sinähän kuulostat melkein uhoavalta. Oletkos kasvattanut itsellesi jonkin sortin oman tahdon tai selkärangan? Vielä viisi vuotta sitten seurasit minua joka paikaan." Sasuke naurahti ivallisena. MInä katsoin lapsuudenystävääni tiukasti. "Arvaas mitä, Sasuke. Vielä viisi vuotta sitten olisin ollut kuin koira ja vielä kolme vuottakin sitten ajattelin, että ehkä sinä palaa jossain vaiheessa. Mutta ei. Eipäs tullut kirjeen kirjettä. Ei tekstiviestin tekstiviestiä. Ja nyt sinä luulet, että minä teen taas kaiken sinun puolestasi. ei onnistu enää Sasuke Uchiha!" sen sanottuani hetken hiljaisuus ja Sasuke vastasi: "Jaaha, olet aikuistunutkin. PIsteet sinulle, Naru-chan. Mutta jos sinulla ei muka ole tunteita minua kohtaan, mikä tuo sitten oli?" korppitukka kysyi ja osoitti sänkyyn päin. "Se oli..." aloitin, mutta en keksinytr mitään sanottavaa. Totta olin silloin voimaton, kun tajusin tunteeni Sasukeen. "Kuka sanoi ettei minulla ole tunteita sinua kohtaan? Minä vain en ole se sama Naruto, joka tuhoaa maan ja tappaa vaikka ihmisiä takiasi." sanoin tiukasti ja katsoin Sasukeen. "Mitäs tuo nyt tarkoitti? Sinulla on ja sinulla ei ole tunteita minua kohtaan?" Pyöräytin silmiäni ja selitin: "Kyllä minä sinusta pidän. Tunteet vaan nousivat monessakin mielessä kun tavattiin taas, mutta minä en voi olla kanssasi niin kuin ennen." Sasuke tuhahti ja veti tuolin pöydän äärestä alleen. "Pitihän se arvata. Sinulla on joku toinen." Punastuin harmista. Sasuke osaa lukea ihmisiä turhankin hyvin.

"Miten niin joku toinen? Me ei olla nähty viiteen vuoteen. Kuvitteleeko mahtava Sasuke etten rakastu kehenkään muuhun?" kysyin retorisen kysymyksen. Korppitukka naurahti ja käänsi katseensa taas minuun. "Mihin jäikään se ikuinen rakkaus?" tämä kysyi ja sai minut taas punehtumaan. "No et sinäkään varmaan elänyt ilman ainuttakaan tyttö- tai poikaystävää. " Sanoin katsoen istuvaa Sasukea alas päin. Sasuken ilme ei taaskaan vätähtänyt, kun hän sanoi: "Noh, irtosuhteet on eriasia. EI silloin rakasta ketään, silloin vain on puutteessa. JOs totta puhutaan, nii  mulla ei ole ollut seurustelu suhdetta sinun jälkeesi." Järkytyin. SAsuken oli pakko valehdella. Ei hän ole voinut viittä vuotta odottaa minua. Se oli ihan hemmetin moinen vale! "Sinä valehtelet. Et sinä ole voinut." mutisin tuota katsoen. "Minä jos kuka olen sanani mittainen mies. Minähän en valehtele." Pala nousi kurkkuuni. Sasuke oli todellakin luottanut minuun ja minä unohdin miehen kolmeksi vuodeksi. Mutta nyt, kun herra on edessäni, tahtoisin unohtaa sen viiden vuoden ja jatkaa Uchihan kanssa. Mutta minä olen muuttunut. Minula on Gaara. Minä rakastan nyt vain Gaaraa. Vai rakastanko? Tunteeni repeytyivät kahtia. Tunteeni ja mieleni repeytyivät pikkuhiljaa. Mitä minä nyt oikeasti teen??

Kommentit (Lataa vanhempia)
Suisui - 2014-03-22 18:19:00
Oikein hyvä :3 Pieniä kirjoitusvirheitä löytyy, mutta ei se, ainakaan minua häirinnyt. Yksi iso kirjain siellä täällä; luettavaa tekstiä yhä :))

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste