Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Sekasotkuja sekasotkujen perään....9 - KakashiHatake
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K13- - Kieli: Suomi - Osia: 13 - Pituus: 1312 sanaa, 8618 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2014-04-07 18:56:07 - Sarja kesken
Kansio: Paritus (K13-K15) - poikarakkaus

Selamat malam (hyvää iltaa arjesti xDDD) se on Hatake taas täällä terve! 

Tarina lähestyy loppuaan... ehkä saatte tosiaan sen 3 tämän jälkeen... ^ ^ toivottavasti pidätte näistä pienistä luvuista jotka johatvat teitä Finaalia kohti.
Naruto käy tässä luvussa heirmoille alussa, mutta tykästyin tähän koska Shika on yksi lemppareistani :3 (shikaa siis luvassa tässä luvussa)

Pähkinä (taas):

Jep, päähenkilömme on päässyt sopuun Gaaran kanssa, 
mutta miksi onni kestäisi kuin muutaman minuutin?
Sasuke pärähtää kuvioihin ja nyt on Naruton edessä 
valinta?

Hope you like this story! ^-^ Kommentteja tuonne alas, ihunat lukijani

Tarinan osat

Arvostelu
3
Katsottu 1047 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Olimme päässeet ylös ja kaivoin avaimet taskustani. "Nyt kyllä saat keittää kahvit. Minä tahdon juoda kahvia!" Gaara totesi ja lupauduin keittämään kahvit. Astuimme sisään, mutta huomasin eteisessä tutut mustat tennarit. Ja ne eivät todellakaan olleet minun. Haistoin kahvin ilmassa ja kuulin kolinaa keittiöstä. "Kuka täällä on"? Gaara kysyi. Minä kohautin harteitani hädissäni. Otimme kengät pois ja kävelimme sisään. Kukas muukaan keittiössä istuikaan kuin Sasuke Uchiha, kahvia juomassa. "Tervetuloa kotiin!" tämä sanoi virnistäen. "Mitä hemmettiä sinä täällä teet?" Gaara huudahti pudottaen laukkunsa maahan. "Juon kahvia." Sasuke vastasi kohoittaen toista kulmaansa. Gaara ärtyi nopeasti aina kuin Sasuken kanssa jutteli, niin kuin kävi nytkin. "Hei älkää tapelko!" minä pyysin. Nyt tuntui että samassa huoneessa olisi tuli ja jää ja minä niiden välissä. "Annoitko sinä tuolle avaimen?" Gaara kysyi epäuskoisena minuun katsoen. "Minä otin itse Naruton varavaimen, että kiitos vain." Sasuke sanoi ja joi taas kahviaan. "Etkö jättäiisi Narutoa rauhaan?" Gaara murahti ja kääntyi katsomaan taas pistävästi Uchihaan, joka vastasi siihen tyynesti. "Jos et vielä tiennyt, Naruto on nyt minun kanssani. Pysy kaukana hänestä!" "Pysy itse kaukana hänestä. Hän on nimittäin minun kanssani vieläkin." Sasuke sanoi tyynesti nousten ylös. "Siis mitä?" Gaara huudahti katsoen vuoroin minuun, vuoroin Sasukeen. "Me oltiin yhdessä viis vuotta sitten, ja ei erottu joten olaan oltu periaatteessa yhdessä vieläkin." selitin pojalle. Sasuke nauroi. "Vai periaatteessa? Et sinä sanonut kuin rakastavasi minua, ja sanoit sen vielä tänä aamuna. Ja mitäs eilen illalla tapahtui? Voisin lyödä vaikka vetoa, että te kaksi ette ole menneet niin pitkälle!" Punehduin ja tunsin Gaaran katseen minussa. "Sanoitko niin? Sanoitko tosissasi rakastavasi Uchihaa?" Katsoin Gaaraa. Pakko kertoa Gaaralle totuus, muuten jälleen petän tämän. "Kyllä minä sanoin. Rakastan Sasukea, niinkuin olen teille kummallekin sanonut. Mutta rakastan sinua ennemmän Gaaraa, niinkuin olen sanonut."  Ja taas korppitukka nauroi." Joo, ja ajattelin hankkia uuden jos kerran Naruto on saanut jonkun, mutta kun kuulin Kankurolta, että se olet sinä, ajattelin hehti että helppo nakki tulee viedä Naruto sinulta. " Gaaran silmät salamoivat. "Kankuro... Ja jos luulet tosissasi, että minä olen niin helppo kuin kuvittelet, olet aivan väärässä!"

Ja sitten näin kuinka Sasuke olikin jo Gaaran edessä ja mottasi tätä päin näköä. Gaara ei edes kaatunut, ja löi Sasukea takaisin. Mitä minä voin tehdä, kun nuo aloittivat jo tappelu. Minä vain seisoin, kuin pahainen koulutyttö, josta kaksi poikaa tappelevat. Sitä kesti ja mieleni teki vain juosta pois. "Lopettakaa hemmetti soikoon!" huusin ja kummatkin lopettivat. "Tuo ei hyödytä paskaakaan." huusin ja taas nuo pojat itkettivat minua. "No hyvä on!" SAsuke sanoi ja päästi Gaaran irti. Kummatkin nousivat pystyyn ja Sasuke sylkäisi verta kädelleen. "Mennään tämän sitten puhumalla läpi." Sasuke jatkoi. "Naruto, pallo on sinulla. Kumpi, minä vai Kazekage?" katsoin neuvottomana kumpaakin. "Meillä oli lapsuus yhdessä ja ollan tunnettu ihan helvetin kauan." Sasuke mutisi ja Gaara sanoi heti perään: "Itse sanoit rakastavasi minua enemmän." Olin hiljaa. Kyyneleenikin olivat seisahtuneet ja päässäni tykytti. Mieleeni tuli vain yksi sana. "Anna anteeksi Gaara." sanoin ja  kohotin katseeni tuohon punatukkaan. "Minä todella rakastan sinua, mutten voi.."lopetin lauseeni, koska asiani oli tullutvarmasti selvästi. Sasuke hymyili voiton riemuisena, "Mutta Sasuke. Miten voit kuvitella että pystyisin olemaan kaltaisesi kanssa?" kysyin kysymyksen, johon en kaivannutkaan vastausta. "Minä en voi olla kummankaan kanssa, kompromissi!" sain sanottua ja hymyilin kyynelten valuessa poskilleni. Käänyin kannoillani ja juoksin eteiseen. Kiskaisin kengät jalkaani ja juoksin rappukäytävään, paiskaten oven perässäni kiinni.
 

Juoksin sokkona tietä pitkin. Ilta oli hämärämpi ja vain katulamput kertoivat että pysyin tiellä. Seisahdui kuitenkin kun törmäsin johonkin tai johon kuhun. "Äsh, kiitti taas." kuului tutun pojan ääni. "Häh? Naruto?" Shikamaru kysyi yllättyneenä. "Eikös sinun pitäisi olla Gaaran kanssa jossain?" tämä kysyi ja kohtin itkuiset kasvoni poikaan. Ratuin Shikamarun piadasta ja itkin sitä vasten. "Shikamaru, sinä todella osaat valita oikean ajan ilmestyä." mutisin itkuni lomasta. Shikamaru, mitään sanomatta nosti kätensä pään laelleni ja seisoi siinä, mihinkään liikkumatta. Minä vain itkin pojan tummaan paitaan, kuin pikkulapsi.

Shikamaru oli saanut rauhottumaan ja olimme päässeet Naroille. Selitin ystävälleni koko jutun ja siinä oli mennyt runsastunti, koska olin vähän väliä saanut itkukohtauksen. "Jaa sellaista. SInä ostaat tosissasi elämästäsi rasittavan." Shikamaru tuhahti, kun olimme tämän huoneessa. "Minä tarvitsen elämältäni vain seuraavaa. Haluasiin keskiverto arvosanoilla, keskiverto työhön keskivertoisella palkalla. Tahdon tavallisen vaimon ja saada kaksi lasta, tytön ja pojan. Tyttö syntyy ensimmäisenä. Kun ne on kasvanut isoksi, pääsen eläkkeelle ja pelaan shogia ja goota loppu elämäni. En minä muuta vaadi." Katsoin poikaa kummissani. "Onpa tylsä elämä." "No ainakin helpompi kuin sinun." Hymyilin hiukan. Katsoin Shikamarun pedattua sänkyä missä istuin. Shikalla oli niin helppo elämä, katseelliseksi sinä tulisi ja Shikamaru on aina oikeessa. Minun elämäni on PERSEESTÄ tällä hetkellä tai ainahan se on ollut perseestä. "Tosin elämäsi on paljon värikkäämpää kuin minun." Shikamaru sanoi ja nappasi huoneen keskellä olevasta pöydästä tee kupin, jonka Shikan äiti olis iihen tuonut. Ja vaikka olin itkenyt tänään aivan liian paljon, ja olin varmasti nestehukan partaalla, kyyneleet tulivat taas silmiin. Shikamaru hätkäti ja nousi, tullen luokseni "Sanoinko jotain tyhmää?" poika kysyi istuen viereeni. "Äh." tuhahdin ja pyyhin kämmen selällä kyyneleitä pois. "Tiedätkö Shikamaru, sä olet maailman rauhottavinta seuraa." jatkoin hymyillen. Shikamaru punastui hiukan. "nO hyvä jos jollekin kelpaa."poika mutisi naurahtaen. "Ja sinä olet ainoa jonka edessä voin tehdä mitä vain!" myönsin ja Shikamaru virnisti. "Sama täällä. Sä tiedät musta kaiken." Shikamaru myönsi. "Ja jos olisin edes vähän poikiin suuntautunut, kukaan Gaara eikä Sasuke sinua saisi." Peräännyin mukan hätääntyneenä kauemmas pojasta. "Pitäisikö minun huolestua?"

Kävelin ilta myöhään kotiin päin. Shikamaru sanoi ettei aijo punkata minua, ja on parempi että menen kotiin. Shikamaru oli passittanut minut kotiin halauksen kera. Onni on kun Shikamaru on ystäväni. Vaikka maailma loppuisi, SHikamaru on ystäväni. Rakastan häntä, mutta tällä kertaa veljenä. Minulle  riittää kaksi ihastusta. Pääsin nopeasti kotiin ja huomasin totta kai oven olevan lukossa. Käänsin kaikki taskuni, mutta muistin vastas sitten äkkinäisen lähtöni, enkä tietenkään ehtinyt ottaa avaintani mukaan. Huokaisin syvään. En minä Shikalle takaisin voinut mennä. Kiba nukkuisi jo, ja Sakura oli poissa laskuista, Kazekagoista puhumattakaan. Kännykkäkin olisi sisällä... Hyvä hyvä, Uzumaki Naruto!

Kävelin takaisin ulos, istumaan penkille. Nukkuisinko tässä? En varmasti! Mielummin nukkuisin rappukäytävässä kuin tässä. Vatsani kurni ja rahaakaan ei löytynyt. Nostin katseeni katulamppuun, joka penkin vieressä loisti kirkkaasti. Mitäköhän Sasuke ja Gaara tekevät juuri nyt? Se oli virhe ajattelua, sillä pian valokehään astui tutun näköinen henkilö. "Sasuke!" huudahdin ja ponnahdin ylös. Mies pysähtyi hätkähtäen. "Naruto?" tämä kysyi äänellä, joka ei todellakaan ollut Sasuken. "Naruto!" Tämä huudahti iloisena ja kiirehti halaamaan minua. Kukas hemmetti tämän on? "Ai, oletpas kasvanut viidessä vuodessa.Viimeksi olit tän mittainen." Herra päästi minut innoissaan lörpöttäen ja heilutti kättään ilmassa. "Itachi!" huudahdin epäuskoisena. "Ei kuule kun James Bond!" mies sanoi nauraen. "Mitä sinä täällä ulkona istut kello 10 illalla?" Vaihdoin jalkaa ja selitin avaimen, kännykän ja rahan puutteen. "Bahahahahaaa!" Itachi repesi ja nosti kätensä pääni päälle. "Kuules Naruto. Tulet punkkaamaan meille! Sasukekin ilahtuu varmasti!" Yritin estellä, mutta tuo mies veti minua mukanaan, pois turvallisesta penkistä, kohti Uchihain Helvettiä...



Kommentit (Lataa vanhempia)

Ei kommentteja!

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste