Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Menneisyys joka vainoaa -Osa 4 - Millie
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K13- - Kieli: Suomi - Osia: 4 - Pituus: 1709 sanaa, 10969 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2014-04-13 17:23:00 - Sarja kesken
Kansio: Muu - K13-K15

Disclaimer: En omista Naruto-sarjan hahmoja tai maailmaa. 
Pairings: Maininta entisestä NaruHinasta ja nykyisestä KibaHinasta. Älkää kuitenkaan hyvä ihme luulko, että tästä sitä tulee. Antakaahan kommenttia teenkö tästä SasuNarua vai jätänkö tekemättä.
Summary: Naruto sairastuu alzheimerin tautiin ja yhtäkkiä hänen elämänsä onkin kaikkea muuta kuin unelmaa. Onko mitään mitä voidaan tehdä, kun Naruto elää vain menneessä eikä nykypäivä tavoita häntä? Ikäraja ahdistavuuden (ja no parin kirosanan) vuoksi.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen Sasuken ja Naruton on aika tavata. Yleensä aika kultaa muistot, mutta pystyikö kukaan muka kuvittelemaan, että tästä selvittäisiin ilman tappelua?

Tarinan osat

Arvostelu
2
Katsottu 891 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
 Sasuke heräsi yleensä auringonpaisteeseen tällaisina talvipäivinä. Hän olisi voinut laittaa verhot kiinni ennen nukkumaanmenoa, koska vihasi aurinkoa, mutta hän ei tehnyt sitä. Ilman ärsyttävää auringonpaistetta hän olisi nukkunut koko päivän. Ainakin hänellä oli jokin syy nousta ylös. Kuitenkaan asiat eivät olleet tänään samalla lailla. Verhot olivat kiinni ja talossa tuoksui kahvi. Hänen kotinsa oli lämmin. Sasuke ei ollut aikoihin lämmittänyt asuntoaan. Talo oli tähän aikaan vuodesta jäätävän kylmä, mutta Sasuke ei vain jaksanut edes ajatella sytyttävänsä takkaa. Hän ei edes tiennyt oliko hänellä puita.

Oli siis selvää, että talossa oli tunkeilija. Vihollisen täytyi olla täysi typerys. Millainen rikollinen murtautuisi toisen kotiin, lämmittäisi talon ja keittäisi aamukahvit? Hän otti pöytälaatikostaan kunain ja lähti varovasti kohti keittiötään. Näky, jonka hän siellä kohtasi, ei olisi voinut yllättää häntä enempää. Hänen, Uchiha Sasuken, keittiönpöydän ääressä istui selvästi vanhempi, mutta täysin tunnistettava idiootti. Mies, jota Sasuke ei enää ajatellut elämänsä aikana näkevänsä. Hän pudotti kunain lattialle. Ne päivät, jolloin hän aikoi tappaa tämän idiootin, olivat jo takanapäin.”Sinä et sitten voinut jättää minua rauhaan, Naruto”, Sasuke totesi yllättävän rauhallisella äänellä. Hän astui keittiöön ja vain hieman vapisevin käsin otti kupin kahvia. Sen jälkeen hän istui Narutoa vastapäätä ja tarkkaili miestä.

Vaaleissa hiuksissa oli muutamia harmahtavia raitoja. Ei yhtä paljon kuin Sasukella itsellään, harmikseen miehen oli pakko myöntää se. Toisen kasvot olivat saaneet muutaman syvemmän uurteen silmäkulmiin ja suunympärille. Täysin ymmärrettävää, olihan tämä nauranut elämänsä aikana enemmän kuin kylliksi. Oli outoa, että Naruto ei mitenkään vastannut Sasukelle. Ennen idiootti puhui liikaakin. Nyt hän vain katsoi häntä kuin olisi nähnyt aaveen. Tämä oli oikeastaan todella kiusallista.

Hetken aikaa he vain istuivat ja hiljaisuus alkoi tuntua entistä painostavammalta. Sitten käytävästä kuului kiireisiä askeleitä ja Sasuken keittiön ovi paukahti äänekkäästi auki. Jollain tavalla mies halusi muistuttaa itseään, että tämä todellakin edelleen oli hänen oma kotinsa. Vaikka nämä tunkeilijat eivät sitä ehkä kunnioittaneetkaan, niin hyvä ihme sentään, Sasuke ei saanut unohtaa sitä.Oli järkytys, että häntä vastapäätä istui ilmielävänä Uzumaki Naruto. Ainoa järkyttävämpi asia oli, että ovesta ilmestyi nuori Naruton kopio. Hyvä luoja sentään, Sasuke oli jo ehtinyt ajatella, että päivä ei voinut enää muuttua kovin paljon huonommaksi. Kello oli hädintuskin kymmenen aamulla ja hänellä oli kaksi Narutoa omassa keittiössään. Mies ei edes uskaltanut ajatella kuinka huonosti hänellä menisi kello kolmeen mennessä. Ehkä hän saisi vielä muutaman Naruton lisää ja kaksi Sakuraa kaupan päälle.

Kuitenkaan tämä nuorempi idiootinvesa ei heti hyökännyt hänen kimppuunsa, vaan kumartui puhumaan Narutolle.
”Ota kuppi käteesi, Naruto. Siinä on kahvia. Hyvä. Nyt nosta kuppi huulillesi. Varovasti, se kahvi on kuumaa ja ethän halua polttaa kieltäsi? Loistavaa Naruto. Nyt nielaise.” Kärsivällisesti mies ohjasi rauhallisella äänellä Narutoa. Aina välissä Sasuken entinen tiimitoveri nosti katseensa kysyvästi nuorukaiseen ja tämä hymyili ja jatkoi puhumista.Nuori mies nousi ylös ja teki kaksi voileipää. Toisen hän antoi Sasukelle ja toisen Narutolle. Sasuke ei voinut kuin tuijottaa tilannetta. Viimeisen tiedon mukaan, joka hänellä oli, Naruto oli kuudes hokage. Hän oli yksi ninjamaailman mahtavimmista henkillöistä. Nyt parikymppinen pentu opetti hänelle, että leipää täytyi pureskella ennen nielaisemista. Sasuke yritti muodostaa mielessään jonkin muun ajatuksen kuin: Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Kieltämättä kyllä se lause referoi täydellisestä hänen tuntemuksensa.

Sasuke olisi voinut kysyä. Luultavasti tuo muukalainen olisi enemmän kuin mielellään vastannut kaikkiin miehen kysymyksiin. Kuitenkaan Uchihat eivät mielellään halunneet apua. Sitä paitsi hän halusi keskustella Naruton kanssa kaksin. Ensimmäistä kertaa vuosiin Sasuke käytti sharinganeitaan.

---------------------------


Naruto ei tiennyt, minkä vuoksi ihmisten kasvot alkoivat muistuttaa toisiaan. Hän oli ninja, hän huomioi monia pieniä asioita. Hän tiesi, että mies, joka puhui rauhallisella äänellä, ei taas voinut olla mikään muu kuin siviili. Hänen reaktionsa olivat liian hitaat ja rauhalliset shinobille. Hänen vartalostaan näki, ettei se ollut tottunut olemaan valmis taisteluun joka minuutti. Naruto näki miehen hiukset ja ne toivat hänelle oudon nostalgian tunteen. Kuitenkaan hän ei hahmottanut tämän kasvoja.

Mies vastapäätä taas oli selvästikin kaikkea muuta kuin siviili. Tämän jokainen liikahdus viestitti toisen olevan enemmän peto kuin mies. Mustat hiukset ja kasvot, joista ei saanut selvää, Naruto pelkäsi tietävänsä, kuka toinen oli. Hän ei tehnyt mitään ja toivoi, että mies vain menisi pois jos hän noudattaisi kaikkia rauhallisia ohjeita, joita hänelle annettiin. Viimeistään, kun hän näki sharinganit, hän ymmärsi kauhukseen, että hän oli arvannut miehen henkilöllisyyden oikein. Hän ei saisi antaa siviilille sattua mitään. Hänen pitäisi suojella tätä kaikin mahdollisin keinoin.

Hetkessä Naruton vartalo oli taistelukunnossa. Hän hyppäsi toista miestä kohti tarttuen lähimpään aseeseen. Kunai, vaikka Naruto oli monin tavoin moderni ninja, hän tiesi pärjäävänsä klassikkoaseillakin. Siviili oli hypännyt pystyyn ja yritti ojentaa käsiään kuin tullakseen väliin. Toivottavasti hän ei tulisi. Monet siviilit olivat urheita, mutta Naruto pystyi suojelemaan toista parhaiten jos hän pysyisi turvallisen välimatkan päässä vihollisesta.Yhtä nopeasti kuin Naruto pystyi hyökkäämään, Uchiha pystyi puolustautumaan. Naruto oli uskonut voivansa puolustaa siviiliä. Hän yritti huutaa tällä, että tämän pitäisi juosta. Hän voisi pidätellä, mutta hän ei ollut varma voitostaan. Tärkeintä oli, että siviili pääsisi turvaan.

Nyrkkejä, väistöjä, kunain heilautus, miten toisen kanssa taistelu tuntuikaan niin tutulta? Tämä ei edes tuntunut yrittävän. Hän vain leikki Naruton kanssa. Naruto tarvitsi Kuraman apua. Hän heitti kunain kädestään kutsui demonin ckakraa käsiinsä. Naruto iski viholista vatsaan ja odotti näkevänsä oranssin liekin. Se olisi saattanut olla kuolettava isku, mutta se oli hänen velvollisuutensa hokagena. Kuitenkaan oranssia chakraa ei näkynyt. Järkytys jähmetti Naruton sekunniksi. Se oli sekunti liikaa.

Uchiha riuhtaisi Naruton käden taaksepäin ja muodosti samalla katsekontaktin. Kakashi oli opettanut heille yhden asian sharinganeista. Kun katsekontaksi on muodostettu, taistelu on hävitty.

---------------------------


Sasuke oli järkyttynyt suuresti Naruton napatessa lähimmän voiveitsen. Tilanteena se vaikutti lähes komedialliselta, suuri Uzumaki Naruto ja voiveitsi vastaan voittamaton Uchiha Sasuke ja voileipä. Luultavasti ei edes typerin taistelu jossa he kaksi olivat olleet. Naruto hyökkäsi voimalla ja tunteella. Sasuke väisteli iskuja kuin tanssiaskelin. Hän ei halunnut lyödä toista. Vaikka heidän taistelunsa oli niin tuttua, jokin oli pielessä. Siispä Sasuken kuului selvittää asia. Kunhan hän vain saisi edes yhden virheen Narutolta. Mies ei ollut huolissaan. Naruto teki aina virheen.

Lopulta, lopulta hän sai katsekontaktin ja pääsi Naruton pään sisään.
”Mikä sinua oikein risoo tänään, Naruto? Ensin pidät mykkäkoulua ja sitten hyökkäät voiveitsen kanssa. Me alamme olla liian vanhoja tällaiseen käytökseen.” Naruto Sasuken edessä ei ollut sama mies, jonka hän oli nähnyt aamulla. Ajatuksissaan tämä oli nuorempi, samanlainen, jollaisena Sasuke hänet muisti.
”Sasuke? Mistä sinä tulit? Ja minne Madara meni? Tai siviili?” Naruto alkoi pälyillä ympäriinsä kuin etsien toisia. Sasuke tiesi, että niin kauan kuin he olisivat sharinganien vaikutuksen alaisena täällä ei olisi muita jos Sasuke ei sitä itse halunnut.
”Siviili, josta puhut on luultavasti poikasi. Ainakin yhdennäköisyys on naurettavan selvä. Tietääkseni hän seisoo minun tuhotussa keittössäni katsomassa, miten me tuijotamme toisiamme tiiviisti silmiin. Madara taas kuoli aikaa sitten.” Naruto katsoi häneen epäuskoisesti.
”Me olemme genjutsussasi, vai mitä?” Naruton ääni kuulosti värittömältä. Sasuke ei arvostanut kysymystä kuin nyökkäyksellä.
”Päästä minut pois, Sasuke. Tämä on naurettavaa.” Sanoi mies, joka oli hyökännyt voiveitsen kanssa kauan sitten kuolleen miehen kimppuun. Kerrankin Sasuke oli samaa mieltä Naruton kanssa.
”Lupaatko rauhoittua? Minun hiukseni ehkä ovat pidemmät kuin ennen, mutta se ei tee minusta Madaraa, idiootti.” Naruto hymyili hänelle.
”Minäkin kaipasin sinua, paskiainen.”

----------------------

'''Rauhoitu Benjiro. He eivät tapa toisiaan, eivät ainakaan koskaan ennen ole onnistuneet siinä.

Kurama oli odottanut sitä hetkeä jo vuosia. Hän ehkä oli demoni eikä lähelläkään helläsydämistä, mutta vanhojen ystävien jälleennäkeminen oli aina ollut kiintoisaa nähtävää. Milloin he tahtoivat tappaa toisensa ja milloin he taas olivat tärkeimmät ihmiset toisilleen? Se oli kai sattumasta kiinni. Tänään he kai olivat kumpaakin.

Ensin Naruto oli hyökännyt kuin tappaakseen. Sasuke oli vastannut hyökkäykseen kuin kärsivällinen isoveli. Genjutsun jälkeen kaikki taas oli toisin.Nyt Naruto puhui Sasukelle sanoja, joita kukaan ei ymmärtänyt. Selitti miehelle luultavasti koko elämänsä. Hän hymyili ja halasi Sasukea selvästi haluamatta päästää isti. Toinen katsoi hämmentyneenä Narutoa ja vastasi vaivaantuneena halaukseen. Sitten hän vilkaisi Benjiroa. Tämän kasvot olivat varmaan surusta vääntyneet, kuten näillä herkillä ihmisillä yleensäkin. Sasuke väläytti sharinganejaan Benjirolle. Viesti oli selvä. Sasuke halusi tietää, mitä oikein täällä tapahtui ja Benjiro antaisi sen tiedon. Halusipa hän antaa sitä tai ei niin hän tulisi antamaan sen.

Hei pentu, nyt tästä alkaa tulla hauskaa. Aika tutustua Uchiha Sasukeen.
-------------------------------------------------------------


AN/ Aikaa ehkä kului, mutta nyt tätä oli mahtava kirjoittaa. Sisälläni olen aina ollut pieni, ehkä isohkokin SasuNaru fani ja poikien jälleennäkeminen on aina ollut hyvä inspiraatio. Kertokaahan mitä piditte ja piristäkää päivääni vaikka sitten haukkumalla tämä ficci. Saanpahan tietää, että olette neljä osaa jaksaneet lukea ^^

Kommentit (Lataa vanhempia)
Knox - 2014-05-07 19:37:45
Toivon suuresti että jaksat jatkaa tätä tarinaa Pidän siitä ja tykkään lukea ficcejä ylipäätään. Tällaiset hyvin tehdyt fict saavat raskaan työpäivän jälkeen olon tuntumaan hiukan siedettävämmältä ja saa minut ajattelemaan että maailmassa on ehkä hitune toivoa ja hitunen taidetta jäljellä.

Knox - 2014-08-18 20:08:06
missä jatko osa viipyy. tahtoo saada lisää

Knox - 2014-12-26 19:37:42
Ole Kiltti ja kirjoita lisää minä odotan. Kirjoituksesi saavat minun elämäni paremmaksi

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste