Jossain kaukana metsän keskellä oli hyvin salainen piilopaikka, jonka ulkopuolella oli postilaattikko, jossa luki nimi Akatsuki. Emme kuitenkaan keskity postilaatikkoon, vaan kolmeen... Ei, nyt heitä on neljä... nyt sinne saapui viideskin ja kuudes.. No, mutta kuitenkin! Kuuteen musta kaapuiseen mieheen, jotka istuivat piilopaikan ompeluhuoneessa. Kaikkihan nyt osaavat arvata heidän olevan kuolonsyöjiä. Ai ei vai?
 Nämä kuusi miestä olivat Deidara, Sasori, Hidan, Kisame, Itachi ja Kakuzu.
 " Ihan s**-t*-nan tylsää!" Hidan sanoi painottaen kirosanan jokaista tavua. Paikalle saapui vielä onnessaan tanssiva Tobi. Hidan mulkoili Tobia, mutta katsoi pian kiinnostuneemmin. Tobihan tanssi valssia... Eikös valssia tanssittu häissä...? Tästä Hidan saikin idean. Hän laski kaikki paikalla olijat ja sai tulokseksi seitsemän. Juuri tarpeeksi.
 "Me ei voida mitään sun tylsyydelles, un! Joten olisitko hiljaa? Minulla ja dannalla on korttitalon rakennus kesken, un..." Deidara vastasi.
 Hidan pompahti seisomaan ja huudahti : " Nyt mä tiedän mitä tehään! H**to vie, mähän oon nero!"
 Deidara säpsähti ja korttitalo, joka oli melkein valmis, kaatui Itachin päälle. Uchiha vain huokaisi ja risti kätensä tietäen, että mitään hyvää tästä ei seuraa. Tietysti hän oli oikeassa, joten jos nyt jo pelottaa niin lopeta lukeminen. Etkö? No, Itachi varoitti sinua...
 "Ei kai se ole mitään tyhmää?" Kisame mutisi epäröiden.
 " Ei tietenkään!" Hidan naurahti ja kääntyi katsomaan Sasoria. " Blondihan kutsuu sua dannaks? Mitä jos sä olisitki iha oikeesti sen danna?" Hidan virnisti ovelasti ja Tobi henkäisi tajutessaan, mihin Hidan viittasi.
 "Tarkoitan, että blondi ja nukke vois mennä naimisiin. Meitä on just tarpeeks! Hai on nuken bestman ja lumikko on blondin kaaso! Mä ja kurpitsapää ollaan todistajia ja Kaki on pappi!" Kakuzu purskautti juuri melkein juomansa vedet ulos. '' Eiks ookki iha h***vetin hyvä idis?"
 Deidaran suu loksahti auki. Samoin kävi Sasorille ja Itachille. Kakuzu yski vettä ulos keuhkoistaan ja Kisame rauhoitteli panikoivaa Tobia.
 " Ettäkö minä ja kakara?!" Sasori päivitteli.
 " Ettäkö minä ja tuo,un?!" Deidara päivitteli.
 " Hei! Miten niin tuo?" Sasori katsoi hieman vihaisena Deidaraa.
 " Älä ny ragee! Se lipsahti, un..." Deidara rauhoitteli.
 " Mutta Tobi tahtoo olla sempain kaaso!!" Tobi keskeytti. Itachi puri huultaan ja yritti olla puuttumatta asiaan.
 "Hei, kamoon!! Vähä leikkimieltä!" Hidan levitti kätensä muka ärsyyntyneenä. Kun Dei ja Saso eivät näyttäneet innostuvan, Hidan pyöritteli silmiään : " Blondin ei tarvitse pukea mekkoa. Eikä kukaan saa edes tietää niistä! H***etti ei jäädy vaikka menisittekin!"
 Deidara ja Sasori katsoivat toisiaan ja Sasori huokaisi : " Tämähän on vain leikkiä, eikö?"
 Hidan nyökkäsi nopeasti ja hymyili. Hän oli siis saannut tahtonsa läpi. Jokainen etsi itselleen juhlapuvun ja Sasori taiteili nopeasti kaksi kangassormusta. Sormukset olivat nyt Itachilla, joka hypisteli niitä kädessään jännittyneenä. Mitä jos hän kaatuisi? Mitä jos hän ei huomaisi milloin hänen piti viedä sormus tai jokin menee pieleen? Tai mitä jos... Äh, hän otti asian liian vakavasti...
 Kakuzu huokaisi ennen kuin aloitti : " Olemme kokoontuneet tänne nolaamaan nämä kaksi ja kitumaan tylsyydessä. Ja sen semmoista. Deidara, tahdotko sinä ottaa Sasorin mieheksesi ja seurata häntä kuin koiranpentu niin ylä-kuin alamäessä?"
 Deidara sulki silmänsä hetkeksi ja mutisi jotain. Sitten hän aukaisi silmänsä ja sanoi : " Tahdon, un."
 Hidan niiskahti mukamas liikuttuneena. Deidara oli jo ottamassa savea taskustaan, kun Sasori nappasi tätä kädesä ja tuijotti syyttävästi.
 "Jaa... Sasori, tahdotko sinä ottaa Deidaran vai-" Kakuzu yskäisi. "Mieheksesi ja kestää häntä koko hänen loppuelämänsä niin ylä-kuin alamäessä?"
 "Tahdon..." Sasori huokaisi.
 "Ai joo, onko jollain nyt jotain tätä vastaan...?" Kakuzu nosti katseensa ja näki Hidanin pitämässä Tobia aloillaan.
 "Siis ei..."
 Itachi ojensi parille sormukset, jotka he pujottivat toistensa nimettömiin. Tietysti oikeaan käteen, sillä tämä oli vain leikkiä...
 " VOITTE SUUDELLA MORSIANTA!!" Hidan huudahti Deidaran selän takaa säikäyttäen kaikki ja työntäen Deidaran Sasorin syliin. Kaikki olivat hetken hiljaa ja vain katsoivat. Deidara ja Sasori tuijottivat toisiaan niin järkyttyneinä, etteivät tajunneet edes irrottaa huuliaan toistensa huulista. Ensimmäinen ääni oli oven kolahdus. Kaikkien katse siirtyi hitaasti ovelle, missä Konan seisoi tarjotin kädessään ja Pain käveli jo portaita alas. Kummankin suu loksahti auki, Konan tiputti tarjottimen kiljaisten ja Pain kompastui portaissa. Konan oli jähmettynyt paikalleen ja Pain jäi tarkoituksella naama vasten kivilattiaa kuiskaisten epätoivoissaan : " Joskus minäkin vielä yllätyn... toivottavasti en..."