Kolmannen oven takana oli goottityttö Rextra.
 "Mitä teit eilen illalla?" Tobi kysyi.
 "Jaa... Poikkikseni Sasuke lemppas mut jossai kasin mail ja sit harrastin itsesäälii, kunnes mä sit päätin kattoo Kaunan ja sit menin nukkuu." Rextra jauhoi purkkaa samalla, kun puhui.
 "Entä huomasitko mitään outoa yöllä? Näitkö esimerkiksi ketään käytävällä?"
"Lol. Luuleks sä et mä stalkkaan kaikkee, mitä käytäväs tapahtuu yöl? No en oo mitää huomannu..."
 Kisamea näytti hieman ärsyttävän se, miten teini puhui heille.
 "Luultavimmin ei ole syyllinen", Kisame nyrpisti nenäänsä Rextran vaatteille.
 Kolme muuta asukasta olivat rouva ja herra Pyllerö, sekä heidän 7-vuotias poikansa Niklas, jolla oli pakkomielle Angry Birdistä. Mutta hekään eivät olleet nähneet mitään, eivätkä he Kisamen mielestä olleet syyllisiä.
 "Se siitä, Tobi. Otin puhelimella kuvia hotellista, sekä videoita haastatteluista. Eiköhän pohdita asiaa Itachin kanssa kotona CSI:n ja kupposen kahvia kera." Kisame päätti.
 "Tämä on tarpeeksi outo paikka ilman meitäkin", Tobi tuumi.
 He juoksivat portaat alas ja tarttuivat ovenkahvaan, mutta... Ovi ei auennutkaan.
 "Ei hätää. Samehada hoitaa tämän" Kisame naurahti. Hän tarttui Samehadaan ja hakkasi oven tuusan nuuskaksi.
 "Mi-mitä?! Oven takana onkin tiiliseinä! Onko se edes mahdollista?! Joku ei taida tahtoa, että me lähdemme..." Kisame hätkähti.
 "Ja se joku haluaa varmaan myös, että maksat tuon oven. Bro, sä oot kus-" Rextra nauroi.
 "Älä sano sitä Tobin kuullen, emo-lapsi! Enkä aio maksaa tuota..." Kisame pyöräytti silmiään.
 "Hah, mä en oo mikää emo enkä lapsi! Mä oon kohta aikuinen ja vain vähä angstinen!" Rextra loukkaantui ja lähti pois.
 "Vihdoin sekin lähti... No niin, eiköhän mennä ikkunasta", Kisame julisti.
 "Milläs aiot sen ikkunan rikkoa?" Tobi hämmästeli.
 "Tuolilla", herra Pyllerö tuli "aulaan". Hän naureskeli taas kerran Kisamen ihonvärille, niinkuin hän hihitteli viimeksikin.
 "Kuules nyt, tuo on rasistista!" Tobi puollusti Kisamea. "Ja milläs saat tuolit irti lattiasta?"
 Tobi oli oikeassa. Ihme kyllä... Tuolit oli ruuvattu lattiaan kiinni. Eikä koko hotellissa näyttänyt olevan mitään irrallista. Jopa eilisen päivän lehti oli revitty palasiksi, joka tuskin oli sattumaa. Asukkaat olivat niin itsepäisiä, etteivät halunneet uhrata "arvokkaita" tavaroitaan.
 "Tämä on uskomatonta! Koko talossa on muutenkin vain yksi ikkuna yläkerran käytävässä! Minä lyön sen rikki vaikka paljaalla kädellä!" Kakashi uhosi.
 "Ei, ei! Saatat loukata itsesi!" rouva Pyllerö huudahti. He istuivat yläkerran käytävässä pohtimassa ulospääsyä.
 "Mutta tämähän on naurettavaa! Ikkuna on meidän vieressämme emmekä me tee mitään!"
 "On tämä kieltämättä minustakin vähän tyhmää... Mikset käyttäisi niitä Icha Icha-kirjojasi?" Kisame kysyi.
 "Hullu!" Kakashi puristi kirjaansa ja nojautui kauemmas Kisamesta muristen pelottavasti.
 "Heitetään keltanen lintu!" Niklas hymyili.
 "Missä rouva Miracle muuten on? En ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän sanoi hoitavansa pari asiaa... Jessus, missä se Itachikin on?!" Tobi näytti pelokkaalta.
 Sitten kuului koputusta. Katosta. Ullakolta. Kisame näytti jo toiveikkaalta, mutta joutui pettymään, sillä kun ullakon luukku aukesi, alas hyppäsi väsyneen näköinen Hidan. Hidan on Kisamen vanha tuttava. Hänellä oli harmaat taakse sliipatut hiukset, violetit silmät ja musta viitta, missä oli punaisia pilviä.
 "Huoh! Eihän täällä pysty edes nukkumaan, kun te meluatte! Mutta kappas, sehän on kala-Kisame, sekä tomppeli-Tobi!" Hidan naurahti. " Mitäs teille kuuluu?"
 " Mitäs tässä... Ai niin, meidät vain lukittiin tänne sisälle!" Kisame huudahti.
 "Psst! Pomo, arvaa mikä on kuolemattomuuden hinta? Harmaat hiukset", Tobi naureskeli.
 "Jätin kyllä Jashinin kotiin, sori vaan, mutta jos se teitä auttaa, niin voin vaikka-" Hidan yritti tarjoutua potkaisemaan tai lyömään ikkunan rikki, mutta rouva Pyllerö puuttui välittömästi asiaan : " Kukaan ei koskekaan lasiin paljain käsin! Jos kokeilette onneanne, saatte vastata siitä minulle!"
 Rouva Pyllerö oli tukeva nainen. Hän ei ollut yhtä nimensä kanssa, sillä hän oli suoraan sanottuna lihaksikkaampi kuin yksikään muu käytävässä olijoista. Hänellä oli punaiset hiukset, mutta siellä täällä näkyi harmaita hiuksia.
 Hidan tuhahti : " Tuollainen eukkohan ei minua pysäytä!"
 Rouva Pyllerö nousi seisomaan, tarttui Hidanin kaulasta kiinni ja nosti tämän ilmaan : " Mutta tämä eukkopa osaa kung fua."
 "Oi, oi, oi! Päästä irti, senkin-"
 "Minulle et noin puhu, nuori mies!"
 Tobi kiiruhti Hidanin ja rouva Pyllerön väiin : " Rauhoitutaanpa nyt! Jos rouva voisitte laskea-"
 "Minua et komentele!" rouva Pyllerö uhosi.
 Kisame nousi hitaasti seisomaan ja vei Tobin syrjemmälle.
 "Olen tässä miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että se on joko rouva Pyllerö, Hidan tai Rextra." Kisame kuiskasi.
 "Niin mikä on mikä?" Tobi hämmästeli.
 "No se syyllinen! Joka on kaiken tämän takana!"
 "Aaa..." Tobi nyökkäsi.
 "Rextra sanoi, että eilen illalla hänen poikaystävänsä jätti hänet. Jos hänellä oli poikaystävä, niin miksi hän olisi tullut yksin rähjäisen "hotelliin"? Ja entäpä se, miten hän käyttäytyy!  Ja entäs Hidan. Hän on ollut salaa ullakolla piilossa. Eikös se nyt ole aika todennäköistä, että hän olisi myös hiipparoinut hotellissa yöllä? Ja miksi hän on hotellissa nukkumassa, jos hänen kotinsakin on lähellä? Hidanhan ei koskaan sallisi unohtaa Jashiniaan liian kauas. Mutta hän tuskin olisi siivonnut..." Kisame selitti.
 "Ahaa! Ja rouva Pyllleröinen ei anna meidän rikkoa ikkunaa! Joten hän ei halua meidän poistuvan täältä!" Tobi huudahti.
 "Älä huuda, idiootti!" Kisame ja Tobi vilkaisivat muita. He eivät tainneet kuulla.
 "On vielä yksi, jota en maininnut. Rouva Miracle. Hän katosi jo kauan aikaa sitten."
 "HIIIIJAAAAAAAAAAAH!!!!!!!!!!!"