Elämä on vähän kuin vesi. Elämä on laaja ja vapaa, ja se virtaa miten haluaa. Sen kulkua pystyy muuttamaan, mutta koskaan sitä ei voi kokonaan omistaa.
Jokainen hetki elämässä on saatavilla vain vähän aikaa, eikä sen jälkeen siitä voi ottaa kiinni enää koskaan.
Jos otat kämmenillesi vettä, se ei tule ikinä pysymään käsissäsi ikuisesti. Aivan samalla saat yhden pienen hetken kiinni, mutta se ei kauaa pysty olemaan luonasi. Ja kun sen olet kerran kadottanut, et sitä voi takaisin enää saada.
Niin se vain on.

Ja minä jouduin oppimaan sen vaikealla tavalla.


Siitä on varmaankin noin vuosi kun tajusin jotain. Tajusin olevani rakastunut.

Olin tuntenut hänet jo melko kauan. Mutta koskaan en olisi uskonut tuntevani mitään häntä kohtaan. Kohtasin hänet joka päivä, ja joka päivä kiinnyin häneen yhä enemmän ja enemmän. Enää en pystyisi ajattelemaan elämää ilman häntä.
Mitä siitäkin tulisi?
Ei mitään.

Miksi tunnen näin?
Rakkaus on heikkous, joka saa järkevimmätkin ja voimakkaimmatkin ihmiset menettämään voimansa.
Näin ainakin uskottelin itselleni.
Mutta toinen puoli minusta väitti viimeiseen saakka, että rakkaus on voima, joka kantaa syvimpienkin kuilujen yli. Taisin kuunnella liian tarkasti, ja uskoin lopulta siihen.
Ehkä se onkin niin.

Hän on niin erilainen kuin minä. Ja lopulta kuitenkin niin samanlainen. Miksi?
Hän ajattelee kaiken niin… positiivisesti. Vai ajatteleeko sittenkään? Toisinaan saatan nähdä hänen hymyilevän sitä hänelle tuttua hymyään. Mutta hänen silmänsä, ne eivät hymyile hänen kanssaan. Niistä loistaa suru ja kaipuu.
Mitä hän kaipaa?
Haluaisin kysyä häneltä niin paljon asioita, että itseänikin ahdistaa niiden määrä.

Joskus näen hänet istumassa yksin jollakin kivellä tuijottamassa taivasta. Hän näyttää niin kauniilta, mutta surulliselta. Haluaisin niin mennä hänen luokseen ja istua hänen vierelleen, olla ihan hiljaa.
Mutta en minä koskaan mene.
Rohkeuteni ei riitä.

----------------------

Minä palasin. Tämä on tällainen hyvin lyhyt osa, koska 1) en tiedä miten jatkan 2) haluan tietää mitä muut ajattelevat alusta 3) pitää lukea kokeisiin.
Niin, en uskonut että ihan näin pian aloitan uuden ficin kirjoittamisen Mikään ei ole helppoa -ficin jälkeen... Tämä taitaa olla vähän enemmän miun tyyliä kirjoittaa, mutta... No jaa.. ^^;
Idea syntyi yöllä joskus muutama päivä sitten. (yöllä tulee parhaat ideat)
Niin ja ehkä tiedätte keitä nämä kaksi henkilöä tässä ovat. :P