Naruto nousi pintaan ja katseli taivaalla loistavaa kuuta. Hän oli livahtanutyöllä uimaan läheiseen järveen, koska hänellä oli kuuma, mutta hänen ajatuksensa suuntautuivat jatkuvasti siihen, mitä hänelle oli tapahtunut aiemmin päivällä.

"Oliko se vain unta?" blondi kuiskasi.

Siinä samassa hän vajosi yhtäkkiä pinnan alle aivan, kuin joku olisi vetänyt häntä nilkoista. Vaistomaisesti hän sulki silmänsä, jottei niihin menisi vettä ja yritti uida takaisin pintaan.

Iiiiiiiiik!

"Taas se huuto! Mistä se oikein tulee?" Naruto mietti samalla, kun hänen kasvonsa koskettivat veden pintaa, vaikkei hän ollut edes vielä uinut pintaan asti. Kun hän avasi silmänsä, hän huomasi olevansa jonkilaisessa huoneessa, jossa oli valtava puu, josta putosi kultaisia hedelmiä.

"Tämähän on se puu, jonka näin aiemmin päivällä", Naruto kuiskasi.

Puun valtavat, sammaloituneet juuret olivat Naruton tavoin lattialla olevan veden alla.

Iiiiiiiiik!

"Huuto tulee siis tuosta puusta!" blondi totesi kuultuaan huudon tulevan ihan puun sisältä. "Ei mikään tavallinen puu".

Siinä samassa yksi puun juurista kuihtui ja näytti siltä, kuin jokin olisi kuoriutunut ulos sen sisältä.

"Se kuihtui ihan silmissä", Naruto kuiskasi samalla, kun vilunväristykset juoksivat hänen kehossaan.

"Niin. Escalus on kuihtumassa", joku sanoi ja Naruto käänsi katsettaan vasemmalle nähdäkseen tytön, jolla oli valkoinen kaapu ja lakananvalkea iho. Tytön lasimaiset silmät saivat Naruton hermostumaan hieman. Tytön kasvoissa oli myös outoja kuvioita ja hänellä oli vaaleansiniset tai harmaat hiukset. Hän muistutti hieman nukkea. "Nimeni on Ofelia".

Naruton rinnassa alkoi jälleen tuntua siltä, kuin joku olisi painanut sitä nyrkillään samalla, kun hän vajosi pinnan alle. Hän sulki nopeasti silmänsä ja veti henkeä keuhkoihinsa.

Hänestä tuntui siltä että melkein heti, kun hän oli sulkenut silmänsä, hän nousi pintaan. Katseltuaan ympärilleen hän huomasi olevansa taas lähellä Yamaton rakentamaa taloa, joka oli järven rannalla.

"Se äskeinen puu on siis Escalus", Uzumaki pohti ja samalla, kun hän nousi pintaan, maa alkoi järistä. Blondin rinnassa tuntui myös taas painavan kaltainen tunne ja kun hän katsoi sattumalta peilikuvajaistaan järvestä pinnasta, hän näki ylävartalossaan vaaleanvihreänä hohtavan kukan.

"Mikä tämä merkki on?" blondi mieti. Hän ei pitänyt yhtään siitä, mitä oli tekeillä.

"Huomasit siis", joku kuiskasi ja samassa järvestä nousi esiin sama tyttö, jonka Naruto oli nähnyt äskettäin.

"Ofelia?" Uzumaki kysyi. "Mitä ihmettä on tekeillä?"

"Escalus on kuihtumassa, kuten sanoin. Metsä maan ensimmäinen kylän johtaja istutti useita vuosia sitten Metsä maahan kaksi puuta, joiden poikkeuksellisen vahva chakra on kannatellut maan hyviä viljelymahdollisuuksia. Mutta ihmisten ahneuden vuoksi toinen näistä puista on jo kuihtunut. Escalus ei myöskään saa tarpeeksi vettä, mikä nopeuttaa Escaluksen kuihtumista. Siksi tämän maan kasvit ovat alkaneet kuihtua. Jos Escaluksen voimat loppuvat, Metsä maa tuhoutuu. Se saattaa levitä jossain vaiheessa koko ninja-maailmaan. Kun toinen puu kuihtui, Escalus alkoi vaatia uhreja selvitäkseen. Kukaan ei ole kuullut Escaluksen avunpyyntöä aikoihin, mutta sinä kuulit sen vahvan chakrasi ansiosta. Sillä hetkellä, kun kuulit mainitsemani äänen, sinuun siirtyi Escaluksen siemen. Anna sen kasvaa ja kukkia. Muutu Escaluksen pistokkaaksi ja pelasta tämä maa ja ehkä myös koko ninja-maailma", Ofelia sanoi koskettaen Naruton ylävartalossa olevaa kuviota.

"Uhraisin itseni? En halua", Naruto sanoi ymmärrettyään, mitä Ofelia tarkoitti. Hän ei halunnut tehdäsellaista. Hän halusi palata kotiin ja viettää aikaa ystäviensä kanssa.

"On eräs keino, joka voi poistaa Escaluksen siemenen sinusta. Tosirakkauden teko rakastamaltasi tytöltä, Haruno Sakuralta voi poistaa Escaluksen siemen sisältäsi. Saat päivän aikaa yrittää voittaa hänen sydämensä", Ofelia kertoi.

"Miten tiedä hänestä?" Uzumaki kysyi.

"Kun kuulit Escaluksen avunhuudon, näin sydämeesi", nukkea muistuttava nainen sanoi kadoten kuin olisi haihtunut ilmaan.

Siinä samassa maa alkoi järistä jälleen.

"En pidä tästä ollenkaan", Naruto totesi. Häntä alkoi huimata taas ja hän pyörtyi.

--------------------------------

Naruto avasi silmänsä nähdäkseen Sakura huolestuneet kasvot.

"Mitä sinulle tapahtui? Löysin sinut tajuttomana järven rannalta sen jällkeen, kun maanjäristys herätti minut. Olet tainnut myös polttaa rintasi auringossa, koska siinä on kukan muotoinen palo-jälki", Sakura sanoi. "Puin sinut löydettyäni sinut samalla kun ihmettelin, miksi pyörryit".

"Minulle tuli kuuma yöllä, joten menin uimaan. Yöllä tapahtuneen järistyksen jälkeen minua alkoi huimata, joten pyörryin", Naruto sanoi jättäen Ofelian tapaamisen kertomatta. Sakura ei kenties uskoisi häntä, jos hän kertoisi siitä.

"Oletkin jo näemmä hereillä", Kakashi sanoi tullen kainalosauvojen kanssa huoneeseen.

"Miten jalkasi voi?" blondi kysyi katsoen Kakashin vasenta jalkaa, joka oli kipsissä.

"Se paranee kyllä. Mitä sanoisit pienestä kävelystä?" Kakashi ehdotti.

"Kuulostaa hyvältä ajatukselta", Naruto sanoi nousten varovasti jaloilleen.

"Entä jos pyörryt taas?" Sakura kysyi.

"Kaikki hyvin", Naruto hymyili rauhoittavasti samalla, kun pyyhkäisi Sakuran otsalla roikkuvan hiuksen tämän korvan taakse, mikä sai Sakuran hieman punastumaan.

Joukkio suuntasi kulkunsa ulos talosta ja käveli metsässä hiljaisuuden vallassa.

"Miten voisin voittaa Sakuran sydämmen?" blondi mietti katsoen pinkkitukkaa.

Juuri silloin hän huomasi, että Sakuraa kohti oli kaatumassa valtava puu:

"Varo!" Naruto ryntäsi tyttöä kohti, nappasi tämän syliinsä ja heittäytyi sivulle kaatuen maahan siten, että hän oli Sakuran alla.

"Mitä oikein puuhaat?!" Sakura kysyi puristaen toisen kätensä nyrkkiin.

"Katso taaksesi", Uzumaki puolustautui ja Sakura vilkaisi taakseen nähdäkseen kaatuneen puun.

"Olisin kyennyt väistämään tuon itsekin", Haruno väitti tajuttuaan mitä olisi voinut tapahtua, jos Naruto ei olisi pelastanut häntä.

"Viis minusta, kunhan sinä et haavoitu",  sinisilmä sanoi, mikä sai Sakuran yllättymään.

"Sakura, Naruto pelasti sinut, joten kiitos lienee paikallaan", Kakashi totesi.

"Kiitos", Sakura sanoi näyttäen nololta nousten Naruton kanssa jaloilleen.

"Lienee aika palata. Vilkaisisitko kohta jalkaani, Sakura?" harmaahiuksinen joonin kysyi.

Pinkkitukka nyökkäsi.

"Tuo ei tainnut tehdä vaikutusta Sakuraan. Mitä teen? En halua Escaluksen pistokkaaksi", blondi ajatteli kävellen kaksikon jäljessä. "Ehkei Sakura piittaa minusta ulkonäköni takia".

Blondi pysähtyi hetkeksi järven rannalle ja vilkaisi rinnassaan olevaa kuviota:

"Kuvittelenko vain, vai onko se kasvanut?"

Blondi suuntasi kulkunsa talon ovelle avaten ja sulkien sen perässään, ennen kuin lähti kävelemään portaita pitkin yläkertaan vaisuna.

"Jalkasi pitäisi olla huomenna kunnossa, Kakasi-sensei. Eikö Naruto ole ollut sinusta hieman erilainen viime aikoina? Ei hän niin helposti yleensä pyörry. Hän oli äskenkin liian suojelevainen minua kohtaan. Ihan kuin ei luottaisi minuun. Se oli tosi turhauttavaa", Sakura sanoi aavistamattakaan, että kyseinen blondi kuunteli oven takana.

"Älähän nyt, Sakura. Naruto ajatteli sinun parastasi", Kakashi sanoi.

"Olisin huomannut sen puun itsekin. En kaipaa Naruton suojelua sellaisissa tilanteissa. Ihan kuin hän epäilisi kykyjäni. Niin yli-suojelevalla asenteella hän ei saa tyttöystävää", Sakura jatkoi kuin ei olisi kuullutkaan Kakashin kysymystä.

"Miten Sakura voi sanoa tuollaista?" Naruto ajatteli kyyneleet silmissä suunnaten kulkunsa alakeraan huomaamatta, että Sai oli vähän matkan päässä. Saikin oli kuullut, mitä Sakura sanoi, koska kyseinen tyttö oli puhunut sen verran kovalla äänellä.

"Sakura voisi olla kohteliaampi ja ajatella, mitä tunnen häntä kohtaan", Naruto avasi oven itkien. Hänen sydämensä tuntui särkyvän useisiin osiin.