Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
•Big Hero 6• Their fault, my fault #6 - Nozo
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K18- - Kieli: Suomi - Osia: 7 - Pituus: 1713 sanaa, 11285 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2015-11-18 23:04:32 - Sarja valmis
Kansio: Muu - K13-K15

OSA 6. Ignorance


Ikäraja: K18
Genre: Draama, erotiikka

Tarinan osat

Arvostelu

Katsottu 1142 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Seuraava aamu oli katastrofi. Heräsin jumalattomaan päänsärkyyn ja sydämen voimalliseen jyskytykseen rinnassa, eikä oksettava olokaan puuttunut. Nousin hyvin varovasti sänkyni reunalle istumaan ja kuulin Tadashin nousevan portaita ylös alakerrasta. Katseemme kohdatessa käänsin kasvoni alaviistoon, sillä häpesin itseäni juuri silloin niin paljon. 

Minulla oli vain hämäriä muistikuvia sieltä täältä viimeyöstä - muistin juoneeni ensimmäisen kerran ja menin estottomaksi, jotain me Maggien kanssakin päädyimme tekemään.

"Mnnh, Hiro... Give it harder." 

Voi helvetin helvetti. Palaset loksahtelivat pala kerrallaan muodostaen pian koko palapelin päähäni. Muistin eilisen tapahtumia paljon paremmin ja tajusin harrastaneeni seksiä sinä iltana. Se ei jäänyt pelkkää suuseksiin, vaan olin ensimmäistä kertaa elämässäni päässyt pukille. Muisto siitä vihlaisi kiihkeästi pamppailevaa sydäntäni, eikä kipu ollut positiivista. En ainakaan halunnut uskoa sen olevan.

Tullessani illalla kotiin autokyydillä aivan ympäripäissäni hortoilin sisälle ja kohtasin veljeni silloin. Hän oli odottanut minua kärsimättömänä ja heti kun tulin sisään, hän ryntäsi luokseni ja järkyttyi tilastani pahemman kerran. "Hiro! Are you okay? Where were you?! Have you been drinking? Smoking? Tell me!" Tadashin ääni oli särkeä silkasta huolesta, jota hänelle olin tuottanut. Olin liian humalassa saadakseni tolkkua isoveljeni sanoista ja tönäisin häntä kauemmas päästäkseni vain nopeasti nukkumaan. Maailma pyöri ja vatsaa kouristi, kun olin päässyt yläkertaan. Menin mahdollisimman nopeasti vessaan ja kumarruin oksentamaan lavuaariin, sillä pöntölle en kerennyt. Tadashi seurasi minua kiivaasti ja tuli pitelemään minua harteista huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin.

Tällaisten ihmisten kanssa minä liikuin, eikä Tadashi ollut siitä yhtään onnessaan. Ei enää. Hänen rakas pikkuveljensä oli ajautunut aivan vääriin porukoihin.

"Hiro, let me get you to the bed, let's talk more tomorrow..." Pidin isoa ääntä sammaltaessani jotain siitä, ettei minua saisi lääppiä ja kaikesta huolimatta vanhempi Hamada sai minut sänkyyn asti. Riisui sitä ennen minulta hupparin ja kengät, sukat ja shortsit. Peitteli minut hyssytellen, etten herättäisi Cass-tätiä.

Siinä istuin nyt sänkyni reunalla sydän jyskyttäen inhottavasta krapulasta johtuen, kuuntelin Tadashin turhautunutta huokausta, kun mies käveli vierelleni istumaan. Hän pysytteli hiljaa kauan, antoi minun tottua läheisyyteensä ja raotti sitten huuliaan. "I know what you're gonna say. I should be ashamed of myself for doing something like that, coming home late, drunk. I know but just please don't say it." Avasin suuni ennen veljeäni ja huokaisin syvään katsellen muualle. "No, that's not what I was gonna say. I was gonna ask how are you feeling and where were you last night? I was so worried..."

Kiusallinen hiljaisuus lankesi yllemme, kunnes kallistin päätäni ja siristelin silmiäni. "I went to some club with my friends and got drunk. I know I took it too far..."

"So what are those hickeys on your neck?"

Koko kehoni jäykistyi hetkessä, menin häpeän sijasta todella surulliseksi ja puristin huuleni yhteen. Ei hemmetin hemmetti, siitä jäi todisteitakin? Kirosin pääni sisällä hetken ajan edellistä päivää, kunnes nousin seisomaan ja mulkaisin isoveljeäni pahasti. "What's wrong?" En vastannut hetkeen mitään, puristin käteni nyrkkeihin ja hampaani toisiaan vasten, ikeniä alkoi jomottaa. 

"Just leave me alone! These are my decicions! You're always mocking me, chasing me, looking after me... STOP! I don't need you anymore! I have my own friends now!" Huusin Tadashille oikeasti vihaisena, ääni hiukan säröillen ja näin satuttaneeni veljeäni pahimman kerran. En kuitenkaan välittänyt, käänsin katkeran katseeni alaviistoon. "Just...leave me be."

Tadashi vaikeni täysin, näin hänen silmistään miehen tunteiden murtuvan pieniksi sirpaleiksi ympäri huonetta. Nuori mies nousi sängyltäni ja otin askeleen kauemmas, kun Tadashi käveli ohitseni pois huoneesta. En voinut uskoa, mitä olin juuri sanonut - vaikka en tajunnut sitä vielä silloin. Olin vain niin vihainen kaikesta ja halusin olla ystävieni kanssa. 
.
.
.

Oli hyvin synkkä yö kävellessäni pitkin San Fransokyon syrjäkatuja, menin läpi paikkojen, joissa oli joskus pidetty bottitaisteluita. Nyt paikat olivat kuitenkin autioina ja taivaskin itki päälleni. Olin karannut kotoa melkein kaksi vuorokautta sitten, enkä ollut ilmoittanut veljelleni tai tädilleni mitään - olin sulkenut puhelimen, eikä Tadashi voinut jäljittää minua. Olin repinyt jäljitysjärjestelmän jo ajat sitten irti.
Ruskeat, hyvin kuluneet kenkäni talloivat asvaltilla lojuvien roskien päälle ja tunsin veden valuvan märistä hiuksistani pitkin kasvoja. 

Ensimmäisen yön vietin vain kaduilla kuljeskellen ja lopulta olin päätynyt jonkun roskakorin viereen nukkumaan, mutta seuraavana yönä olin menossa Akin ja Maggien luokse - sain vastikään vasta tietää, että he olivat kämppiksiä. Ehkä siksi Aki tiesi niin paljon siitä pinkkitukkaisesta nuoresta naisesta ja myös toisin päin. Se selitti asian. 
Askeleeni päätyivät lopulta erään hyvin räihnäisen rakennuksen juurelle. Katsoin kädet kostean hupparini taskuissa ja hartiat korvissa rakennusta, ennen kuin astuin narisevasta ovesta sisään. Hoin päässäni asunnon numeroa niin kauan, kunnes löysin oikealle ovelle. Kohotin kättäni koputtaakseni, eikä mennyt kauan kun pääsin jo sisälle. 

"Hiro, you look horrible." Kuulin tytön äänen ja vihreätukkaisen miehen naurahduksen olohuoneesta. Tämä oli ensimmäinen kertani heidän luonaan ja olinkin yllättynyt, että he omistivat yhen koiran - rottweilerin. En koskaan ollut laskenut itseäni koiraihmiseksi - varsinkaan elettyäni Cass-tädin lihavan ja laiskan kissan kanssa - mutta tämä koira jotenkin pelotti minua normaalia enemmän. Liimauduin seinään kiinni, kun koiran kuono haisteli ensin käsiäni, sitten jalkoja ja viimeiseksi kuono tyrkkäisi itsensä haaroihini. Silloin Maggie repäisi nartun niittikaulapannasta pois ja tuli hänen tilalleen, ahdisteli minut pieneen tilaan ja suuteli tervetuliaislahjaksi. "Nice....dog." Muuta suustani ei päässyt juuri silloin, kun poskenikin menivät punaisiksi. Olin muutoin hyvin kalpea, vaikka koko kehoni oli tulikuuma. 
Vanhemman sormenpäät koskettivat otsaani ja kuulin heti sen perään huokauksen. "I think you're having a light fever. Come here." Riisuttua kenkäni kävelin pinkkipään perässä sotkuiseen suihkutilaan, jossa Maggie käänsi minut puoleensa. Riisui hupparini ja t-paitani, mutta pitkähihaisen kohdalla laitoin vastaan. 

"Do you have some spare clothes? I'd like to change them, alone..." Maggie kyllä huomasi alakuloisuuteni, muttei antanut sille sen enempää huomiota. Otti pyykkikoneesta minulle Akin ylisuuria vaatteita. Puin ison, tumman pitkähihaisen bändipaidan ylleni ja vaihdoin märät shortsini mustiin farkkuihin. Kun näin itseni peilistä, suorastaan säpsähdin. Olin harjannut hiukset ja pörröttänyt niitä hiukan, joten ne olivat ihan sekaiset. Normaalia sekaisemmat - näytin ihan hirveältä. Silmieni alle oli ilmestynyt tummat pussit, ihoni oli kalpea ja niin suuret vaatteet ylläni saivat minut näyttämään entistä luisemmalta kuin normaalisti olin. 
Näytin narkkarilta, juopolta, kodittomalta. En voinut katsoa itseäni kauaa, vaan painoin katseeni alas ja kävelin sotkuisen kaksion olohuoneeseen, väistelin lattialla olevia tavaroita parhaani mukaan loikkiessani sohvalle istumaan. Sain kovin ihastelevia katseita vieressä istuvalta Maggielta. Hän käänsi kasvoni itseään kohti ja alkoi räpeltää hiuksiani. Hän pörrötti hiuksiani ja siirsi etuhiuksia toisen silmän päältä pois, nosti leukaani ja oli pakahtua onnesta - ainakin ilmeestä päätellen. "Septum or labret would look great on you." Hämmennyin tytön käyttämistä termeistä - minulla ei ollut hajuakaan, mistä Maggie puhui ja hän kyllä huomasi asian. "Nose piercing or lower lip piercing, I mean." Silmäni suurenivat. 

"No, I don't want any." Näin pettyneen katseen tyttöystäväni kasvoilla ja olin jo melkein suostua, mutta en kyennyt. En ollut valmis ottamaan lävistystä, varsinkaan kun en ollut itse sellaista edes miettinyt haluavani. Oikeastaan en ollut ikinä oikein edes miettinyt koko ulkonäköäni, ei minua koskaan ollut kiinnostanut pätkääkään. Harvoin jaksoin edes hiuksiani harjata tai saatikka käydä suihkussa. 

En huomannut Maggien mulkoilevan Akia jotenkin erikoisesti, vaikka huomasin kyllä miehen sitten nousevan ylös kaljatölkki kädessään ja kävelevän jonnekin. Kuulin keittiöstä kolinaa ja muitakin pieniä ääniä, huomioni siirtyi pian takaisin tyttöön. Hän veti minut kainaloonsa ja puristi tiukasti, hymyilin kiusaantuneesti hammasrakoni näkyen.

.
.
.

Muutama tunti sitten Aki oli valmistanut meille kaikille jonkinlaiset juomat ja en aluksi huomannut kauheasti mitään eroa normaaliin olooni verrattuna. Hiljalleen oloni oli kuitenkin lähtenyt muuttumaan ja olin tunnin kuluessa todella voimakkaassa pilvessä. Aki oli laittanut juomaan jotain vahvempaa, ehkä jotain jauhetta - en tiennyt huumeista yhtään mitään, joten en osannut arvioida. Varsinkaan niin sekaisella päällä. 
En osannut edes reagoida kunnolla siihen, kun Maggie riisui paidan yltäni ja piteli minua selälläni heidän yhteisellä parisängyllä. Tyttö istui takanani ja kahlitsi minut paikoilleni kädet kietoutuneena kainaloistani. Tunsin sirojen sormien koskettelevan rintakehääni, enkä kuullut kuin oman huohotukseni ja olohuoneesta kantautuvan musiikin jyskytyksen. Olin huumeiden takia aivan poissa tolaltani, eikä minulla ollut hajuakaan missä mentiin. En osannut reagoida siihenkään oikeastaan mitenkään, että Maggie antoi Akin kosketella siroa kroppaani sieltä täältä. Kosketteli intiimialueitanikin noin vain, sormitti minua taakse - jota en ikinä ollut kokenut ennen - ja sai minut kovaksi. Sain pian myös isompaa, kovempaa sisälleni. Oma voihkaisuni tuntui kovin etäiseltä, enkä muutenkaan tuntenut kunnolla yhtään mitään. 

Aamulla heräsin pienen päänsäryn kanssa kaksikon keskeltä. Tunsin olevani alasti ja muistin eilisen niin selvästi kuin vain pystyi - mitä huumausainetta minuun käytettiin? Raiskattiinko minut? Tai no, ei se raiskaus ollut. En laittanut vastaan, vaikka olisin ehkä kyennyt. Silti ajatus siitä mitä eilen tapahtui, oksetti. Miten Maggie ja Aki kehtasivat?
Nousin ylös kavereideni nukkuessa vielä hyvinkin sikeästi, varovasti laskeuduin sängyltä alas ja etsin vaatteet käsiini vessasta. Onnekseni ne olivat jo kuivaneet, joten sain puettua ne nopeasti takaisin ylleni - paukautin oven kiinni perästäni ja lähdin niin nopeasti juoksemaan pois kuin vain jaloistani pääsin. Olo oli vielä heikko eilisestä ja takamukseeni sattui hiukan, mutta ignoorasin sen kaiken. 

En voinut mennä edes kotiin - tai olisin voinut, mutten halunnut. En vain...kyennyt.

Kommentit (Lataa vanhempia)

Ei kommentteja!

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste