"Muistan aina taistelun Akakabutoa vastaan. Kyseinen taistelu käytiin täällä, Torahampaaksi mainitulla linnoituksella, jonka Akakabuto rakensi. Joskus tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen, eikä vuosi sitten.

Aluksi taistelimme Kaksoissolan eri-puolilla väijyviä Akakabuton karhuja vastaan. Menetimme monia tovereita taistelussa ja useat haavoituivat. Taistelu kesti päiviä.

Seurasimme Harppuuna-karhua tänne, Torahampaaksi mainitulle linnoitukselle. Akakabuto oli Torahampaan huipulla. Se oli kasvanut kolme kertaa suuremmaks kuin mitä se oli aiemmin. Akakabuto voitti Harppuuna-karhun yhdellä ainoalla iskulla.

Oli hyytävän kylmää ja satoi lunta. Kyseinen sää tuntui vain korostavan tulevan taistelun armottomuutta. Ennen Akakabutoa oli hoideltava sen neljä jäljellä olevaa apuria. Kun tilanne oli huono meidän kannaltamme ja epäröimme, isäni Riki tuli paikalle ja voitti yhden karhun helposti. Huomasin hänen silmiensä muuttuneen erilaisiksi, kun hän katsoi minua. Hän näytti ylpeältä ja samalla helpottuneelta.

Isäni johdolla hyökkäsimme Akakabuton apurien kimppuun. Kaikki pelko oli kuin poispyyhkäisty Rikin tultua paikalle. Jokainen sai tilaisuuden raapia ja purra karhuja mielensä mukaan. Akakabuto seurasi taistelua Torahampaan huipulta, sillä isäni Riki tuijotti Akakabutoa. Hänen katseensa oli niin kylmä, että Akakabuto jähmettyi paikalleen.

Ben oli ensimmäinen, joka upotti hampaansa Akakabutoon. Ben kehotti isääni hyökkäämään Akakabuton kimppuun. Isäni hyökkäsi. Olin odottanut pitkään taistelua Akakabutoa vastaan, joten hyökkäsin itsekin. Onnistuin haavoittamaan Akakabutoa isäni kanssa. Se horjahti alas Torahampaan huipulta Ben mukanaan.

Juoksin monien tavoin Benin ja Akakabuton perään. Ben lennähti kauemmas Akakabuton iskeytyessä maahan. Ben oli haavoittunut pahasti, joten vedin hänet sivuun Akakabuton lähestyessä häntä ja minua. Akakabuto ei piitanut yhtään muista koirista, vaan tuntui ottaneen Benin ja minut kohtekseen.

Kai-veljekeset olivat valmiit suojelemaan Beniä, sillä Ben oli aiemmin huoletinut heistä heidän ollessaan pentuja. Akatora haavoittui Akakabuton kynsissä, mutta jatkoi sitkeästi taistelua tuhoten Akakabuton vasemman silmän. Menetimme Akatoran sen jälkeen. Halusimme kostaa toveriemme puoesta enemmän kuin ikinä.

Isäni päätti hyökätä kanssani Akakabuton kimppuun takaapäin, koska sen kuulo ja haju-aisti toimivat yhä. John ja Akame päättivät kiinnittää Akakabuton huomion itseensä sillä välin, kun isäni ja minä hyökkäisimme.

Ennen hyökkäystä isäni sanoi minua pojakseen. Minun oli aluksi vaika uskoa kuulemaani todeksi, mutta sanoin lopulta häntä isäkseni.

Useat koirat taistelivat Akakabutoa vastaan ja isäni hyökkäsi Zetsu Tenro Battogalla Akakabuton olkapäähän. Minä hyökkäsin samalla tavalla Akakabuton toiseen olkapäähän.

Akakabuto nousi siitä huolimatta seisomaan.

Smith oli hakenut Gohein ja äitini Fujin paikalle. Gohei oli selvästi päättänyt ampua karhun, joka oli raadellut hänen vasemman korvansa. Vaikka Gohei osuikin Akakabutoon kiväärinsä luodilla, luodilla ei näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta.

Isäni oli aikeissa hyökätä Akakabuton kimppuun, mutta äitini oli nopeampi ja onnistui raapaisemaan Akakabuton selkään syvän haavan. Kun Akakabuto kiinnitti huomionsa äitiini, joka oli hypännyt kauemmas siitä, käytin Zetsu Tenro Battogaa ja Akakabuton ylä-vartalo irtosi sen ala-vartalosta pudoten lumeen. Taistelu oli vihdoin ohi. Olin kostanut isoisäni Shiron kohtalon Akakabutolle.

Gohei kehui vanhempiani ja minua. Daisuke tuli paikalle isänsä ja Johnin omistajan kanssa. Gohei luovutti Kaksoissolan meidän haltuumme ja palasi muiden kanssa kylään.

Isäni Riki ulvoi merkiksi voitosta. Jotkut toverimme palasivat koteihinsa ja jotkut jäivät Kaksoissolaan. Äitini jäi Kaksoissolaan. Aion jatkossakin taistella suojellakseni Kaksoissolaa", Gin katsoi kuutamoa Torahampaan edessä.

"Mitä mietit, poikani?" Riki kysyi istuen Ginin viereen.

"Taistelua Akakabutoa vastaan", Gin sanoi.

"Ajattelen sitä itsekin välillä", Riki katsoi poikaansa. Gin muistutti ulkonäöltään hyvin paljon Shiroa.

"Isä, millainen isoisä oli?" Gin oli jo jonkin aikaa halunnut kysyä kyseistä asiaa.

"Rohkea ja vahva, sekä oikeudenmukainen. Hänkin oli tiikeriraitainen. Kun synnyin olin pentueen pienin ja ainoa ruskeaturkkinen. Kukaan ei oikein odottanut minulta mitään. Kun Gohei kävi valitsemassa itselleen karhu-koiran, hän ei vilkaissutkaan minua, vaan valitsi veljeni, joka oli muiden mielestä pentueen parhain. Lopulta muukin sisareni saivat uudet kodit. Minä sain kuitenkin olla kotona äitini, Yamabukin rinnalle. Lopulta Yamabukin alkuperänen omistaja parani oltuaan jonkin aikaa sairaalassa ja halusi Yamabukin takaisin. Päätin käydä tapaamassa Yamabukia yöllä. Satoi kamalasti ja vuorlla olevat koirat hyökkäsivät kimppuuni. Sain ruhjeita, mutta päätin puolustautua ja purin yhtä villikoiraa, ennen kuin pakenin ja putosin jokeen. Heräsin joen rannalta seuraavana aamuna ja tapasin koiran, joka oli pelastanut minut. Hän pyydysti minulle kalan ja kysyi, mitä oli tapahtunut. Kerroin mitä oli tapahtunut ja aloin itkeä. Hän sanoi, että minua kiusattiin, koska itkin. Aloin pohtia, kuka hän oli. Kun hän oli lähdössä, kysyin hänen nimeään. Hän sanoi olevansa Karhukoira Shiro. Tajusin hänen olevan isäni ja kerroin oman nimeni. Äitini oli nimittäin kertonut minulle isästäni. En halunnut isäni pitävän minua itkupillinä, joten en sanonut olevani hänen poikansa. Päätin kuitenkin tulla vahvemmaksi, joten söin enemmän kasvaakseni ja vahvistuakseni. Yritin uudelleen käydä tapaamassa isoäitiäsi, mutta näin rekan tönäisevän 3-vuotiaan Daisuken ojaan. Päätin autaa Daisukea, joten kiipesin vuorelle ulvomaan apua. Isoisäsi ja Gohei kuulivat ulvontani, mutta minua kiusanneet villikoiratkin kuulivat sen ja tulivat paikalle. Ne kävivät Daisuken kimppuun, mutta puolustin Daisukea Gohein ja isoisäsi tullessa paikalle. Kuntsuin Shiroa isäkseni kerättyäni lopulta rohkeutta. Villikoirat pelkäsivät isoisääsi, joten ne pakenivat. Shiro kehui minua. Daisukesta tuli ystäväni. Sain Shiron tavoin kulkea vapaana ja kävin tapaamassa isoäitiäsi. Villikoirat jättivät minut rauhaan. Eräänä päivänä Gohei oli menossa vuorille metsästäjien ja koiriensa kanssa. Shiro kielsi minua seuraamasta, mutta lähdin kuitenkin perään, sillä halusin tietää, mitä oli tekeillä. Tultuani vuorille näin Akakabuton ja upotin hampaani siihen. Isäni ja muutkin koirat hyökkäsivät ja näin Gohein tavoittelevan asettaan, jonka hän oli pudotanut Akakabuton hyökättyä hänen kimppuunsa. Vein Goheille hänen aseensa ja hän ampui Akakabutoa, ennen kuin tuupertui. Isäni neuvoi minua huolehtimaan Goheista, ennen kuin tönäisi itsensä ja Akakabuton rotkoon. Juoksin kylään hakemaan apua niín nopeasti kuin pystyin. Gohei vietiin sairaalaan sen jälkeen. Päästyään sieltä, hän alkoi kouluttaa minua", Riki kertoi.

"Shiron puolesta on nyt kostettu", Fuji tuli paikalle.

Gin nyökkäsi.

"Kyllä", Riki hymyili.

"Riki, Shiro olisi ylpeä sinusta ja pojastamme", Fuji sanoi.