"Isä, miksi Gohe haluaa niin kovasti taistella Akakabutoa vastaan?" Gin kysyi.

Giyan ja Hiyan makasivat lattialla olevalla karhun-taljalla ja näyttivät uteliailta. Gohen koti oli kaksikerroksinen ja seinät olivat ruskeat. Siellä täällä oli karhunkaatajan tarvikkeita ja metsästyksestä kertyneitä saaliita.

Fujin kohtalosta oli kulunut pari kuukautta ja Gohe oli alkanut kouluttaa Giniä ja sen veljiä. Aluksi pentujen oli opittava sietämään kipua, jota ne kokisivat taistelussa karhua vastaan. Gohe oli lyönyt niitä ja ne olivat joutuneet syömään karhunlihaa. Se oli haissut tosi pahalle. Aluksi pennut olivat olleet vastahakoisia, mutta lopulta ne olivat suostuneet syömään. Ne osasivat jo uida ja sukeltaakin. Pennuilla oli jo mustat kaulapannat.

Daisuke oli hakenut Rikin eläin-sairaalasta, kun Rikin jalka ja selkä olivat parantuneet. Daisukella oli tapana käydä tarkistamassa pentujen hyvinvointi. Hän oli huolestunut tultuaan Rikin kanssa kotiin eläin-sairaalasta ja huomattuaan Ginin, Giyanin ja Hiyanin kadonneen. Daisuken äiti oli maininnut Gohen ottaneen pennut koulutettavakseen. Daisuke ja Riki olivat rynnänneet melkein heti Gohen kodille.

Gohenkin jalka oli jo parantunut.

"Viisi vuotta sitten Gohe ja isäni Shiro, eli teidän isoisänne olivat metsästämässä Akakabutoa. Se hyökkäsi heidän kimppuunsa ja Gohe menetti vasemman korvansa. Isoisänne suojeli Goheta ja Gohe ampui Akakabuton oikean silmän. Akakabuto ja isoisänne putosivat samaan rotkoon, johon Akakabuto heitti äitinne. Sen tapauksen arveltiin koituneen isoisänne ja Akakabuton kohtaloksi, mutta myöhemmin kävi ilmi, että Akakabuto selvisi", Riki sanoi.

"Isoisä kuulosti vahvalta", Hiyan sanoi uteliaana.

"Isoisänne oli kylän paras karhukoira", Riki sanoi. "Gohe välitti selvästi isästäni, vaikkei näytäkään sitä. Hän odottaa teiltä paljon, koska olette Shiron jälkeläisiä. Shiro näytti ihan sinulta, Gin. Ette reagoineet mitenkään kuultuanne kiväärin laukauksen, kun koulutuksenne alkoi. Minulta meni vuosi, ennen kuin totuin ampumiseen. Äidiltänne taas pari kuukautta. Ennen kuin Gohe näki äitinne, hän oli kouluttanut vain uroita, mutta Fujin sisukuuteen hän ihastui huomattuaan Fujin uhmaavan isoveljiään, jotka olivat usein kiusanneet Fujia. Sen tapauksen huomattuaan Gohe otti Fujin ensimmäiseksi naaras-koirakseen. Pari kuukautta myöhemmin Fuji voitti isoveljensä helposti. Gohe totesi Fujin leikin olevan velipojille liikaa. Mitä nyt Giyan?"

"Harmittaa, kun John nappasi fasaanin neniemme edestä", Giyan puri hammastaan ärtyneenä.

"John on teitä kokeneempi ja sen isäntä, Hidetoshi haluaa kostaa Akakabutolle isänsä kohtalon", Riki sanoi ymmärtäväisenä.

"Alatteko tulla levottomiksi?" Gohe kysyi tultuaan huoneeseen.

Riki käänsi katseensa ovelle. Oli jo varsin myöhä, mutta Rikillä oli tunne, että pian olisi tulossa karhujahti.

Yllättäen ulko-ovi avattiin ja Daisuke ryntäsi sisälle talvi-vaatteet yllään:

"Isoisä, lasketelu-keskukseen tuli haavoittunut mies!"

Gohe kohotti kulmaansa ja laittoi läheisessä naulakossa olevat talvi-vaatteet ylleen ja seurasi Daisukea koirien kanssa suljetuaan oven. Lopulta joukkio tuli laskettelu-keskukselle.

"Odottakaa ulkona", Gohe sanoi koirille seuraten Daisukea sisälle.

"Ettei vain olisi Akakabuton tekosia", Hiyan murisi vihaisena muistellen kyseistä karhua.

"Ymmärrän, että haluatte kostaa äitinne kohtalon, mutta ei kannata hätäillä. Kostamme jossain vaiheessa", Riki sanoi. Riki rakasti Fujia ja pentujaan, ja olisi valmis kohtaamaan Akakabuton.

"Vaikka olette Shiron jälkeläisiä, olette vielä pentuja ja olisitte tavinneet äitiänne", Riki pohti tuntie syylisyyttä siitä, ettei ollut kyennyt pelastamaan puolisoaan.

Myöhemmin Gohe tuli ulos Daisuken, tämän isän ja parin miehen kanssa:

"Akakabuto on kuulemma ollut asialla. Pari miestä täytyy pelastaa".

Joukkio lähti kävelemään vuorille. Käveltyään metsässä jonkin aikaa joukkio näki Johnin ja tämän isännän.

Gin ja tämän veljet mulkoilivat Johnia. Tilanne olisi saattanut olla Rikistä huvittava, jollei Akakabuto olisi ollut liikkeellä.

"Olemme menossa suolle", Hidetoshi sanoi. "Menkää te etelän kautta, minä kierrän pohjoisesta", Johnin omistajalla oli yllään mustat ja ruskeat vaatteet. Hän oli pitkä ja vahvarakenteinen. Hänen ihonsa oli päivettynyt. Hänen hiuksensa olivat mustat ja hänellä oli kivääri.

"Yksin on vaarallista", Gohe sanoi.

"Älkää minusta huolehtiko. Minulla on koira mukanani", Hidetoshi sanoi. "Se vainuaa vaaran kilometrien päästä".

John käveli pentujen ohi vilkaisten niitä. Pennut vilkaisivat takaisin. Ne näyttäisivät vielä taitonsa.

"Saatte hyvän neuvon. Älkää menkö ryteikköön. Pysytelkää aukean reunamilla", Gohe sanoi.

"Kiitos neuvosta", Hidetoshi sanoi jatkaen matkaa.

"Nyt on oltava valppaana. Akakabuto voi hyökätä milloin tahansa", Gohe totesi, kun joukkio oli edennyt lumisessa maastossa.

Gin veljineen oli ensimmäistä kertaa metsästys-retkellä isänsä kanssa. Ne muistaisivat Akakabuton hajun aina. Ne muistaisivat senkin, miten niiden äiti, Fuji suojeli niitä Akakabutolta. Ne muistaisivat jopa sen, miten Akakabuto heitti niiden äidin rotkoon. Samaan rotkoon, johon niiden isoisä, Shiro oli pudonnut Akakabuton kanssa. Nyt saattoi olla mahdollisuus kostaa äidin ja isoisän puolesta.