"Otsaani taitaa jäädä kolme arpea", Gin sanoi veljilleen vilkaistuaan taivaalla olevaa, kalpeaa kuuta. Tuuli kevyesti. Gin veljineen istui Daisuken kodin kuistilla.

"Isä sanoi, ettei Daisuke saa enää ampua Hidetoshin jousipyssllä", Giyan totesi.

"Daisuke ei aio jättää asiaa tähän", Hiyan ajatteli ääneen.

"Ymmärrän, miksi yrititte puolustaa sitä karhunpentua, mutta Johnilla ei valitettavasti ole sama ajatustapa kuin teillä. Ne, jotka käyvät pienempien kimppuun ovat raukkamaisia", Riki tuli paikalle. "Salakuuntelin Gohea ja Hidetoshia, ennen kuin palasimme kotiin. He ajattelevat, että jos kehuvat Daisukea, Daisuke alkaisi metsästää Akakabutoa. He yrittävät vain suojella Daisukea".

"Daisuke aiko hankia oman jousipyssyn", Hiyan sanoi sen, mitä oli kuullut Daisuken sanovan aiemmin päivällä.

"Hän osaa olla itsepäinen. Muuten, olen kierrellyt hieman kylällä ja kuulin metsästäjien puhun eräässä kokouksessa, että Kaksoissolaan on ilmestynyt kaksi uutta karhua. Toisen nimi on Madara ja toisen Mosa. Mosalla on vain yksi eturaaja. Akakabutolta voi odottaa mitä vain. Ehkä se haluaa ne karhut puolelleen. Kaksoissola on Akakabuton aluetta. Hidetoshi näki kuulemma aamulla vuorilla villikoira-lauman", Riki sanoi.

"Villikoiria?" Giyan kysyi uteliaana.

"Vuoria pidetään vaarallisina. Epäillään, että ne karhut voisivat hyökätä kyläläisten kimppuun. Metsästäjät alkoivat epäröidä ja Gohe meni kokoukseen saadakseen heidät metsästämään karhuja. Hän lyyhistyi kokouksessa ja on jälleen sairaalassa. Daisuke hankki jo oman jousipyssyn. Hän vaihtoi moottorikelkkansa siihen näytettyään, että osaa ampua. Hän harjoittelee sen käyttöä parhaillaan", Riki sanoi.

"Emme voi odottaa Gohen toipumista ja kyläläisten päätöstä. Jotain täytyy tehdä", Gin sanoi.

"Aiotteko hoidella Akakabuton kolmistaan?" Riki kysyi ymmärrettyään, mitä sen pojat suunnittelivat.

"Haluaisin ainakin yrittää", Giyan sanoi lopulta.

Gin nyökkäsi.

"Kolmisin emme pärjäisi kaikkia karhuja vastaan. Jos saisimme avuksemme muita koiria, karhujen pysäyttäminen olisi mahdollista. Niistä villikoirista voisi olla apua", Hiyan sanoi oman vastauksensa.

"Muistutatte päivä päivältä enemmän isoisäänne.Äitinnekin oli karhukoira minun ja teidän tavoin. Ymmärrän tunteenne. Älkää luovuttako. Isänänne neuvon teitä olemaan varovaisia", Riki sanoi. Se oli osannut odottaa jotain tämän tapaista ja olisi itsekin lähtenyt keräämään tovereita taisteluun Akakabutoa vastaan, mutta jonkun oli katsottava Daisuken perään.

"Kiitos, isä", Gin ryntäsi veljineen kohti vuoria. Vähän kauempana ne alkoivat itkeä juosten kovemmin.

"Poikani, ehkä te olette ne, joiden on tarkoitus pysäyttää Akakabuto", Riki ajatteli tuntien ylpeyttä.

"Riki, oletko nähnyt Giniä ja sen veljiä?" Daisuke kysyi tullen paikalle.

Kuin vastatakseen pojan kysymykseen Riki vilkaisi suuntaan, johon pennut olivat rynnänneet. Rikillä oli aavistus, että Akakabuton pysäyttäminen olisi vaikeaa. Siksi se olikin varoittanut poikiaan.