"Mielenkiintoista tavata heidän ylipäällikkönsä", John juoksi Ginin ja tämän veljien vieressä.

"Millainen ylipäällikkö mahtaa olla?" Giyan mietti.

"Joukkueiden johtajilla on tapana kilpailla siitä, kenen joukkue ehtii ensin perille", Cross juoksi Ginin vasemmalla puolella. "Ya johtaa neljättä joukkuetta. Terry on viidennen joukkueen johtaja. Arashi on kuudennen joukkueen johtaja. Seitsemäs joukkue on Ryoshin vastuulla. Callas on kahdeksannen joukkueen johtaja. Kotetsu johtaa yhdeksättä joukkuetta. Shokan johtaa kymmenettä joukkuetta. Luke on yhdennentoista joukkueen johtaja. Daiya on kahdennentoista joukkueen johtaja".

"Me olemme viimeisiä ja toiset ovat jo täällä", Smith pyähtyi eräälle mäelle. Katsoen kaukana olevaa kalliota se pani merkille sen edessä olevien koirien määrän.

"Ei ole hyvä tulla viimeisenä. Siitä voi koitua ikävyyksiä", Great totesi.

"Tulkaa nyt", Ben sanoi.

"Ben on hyvä johtaja", Gin totesi. Se oli pannut kyseisen asian merkille, kun Ben oli taistellut karhua vastaan.

"Ben voi olla hyvä joukkueen johtaja, mutta siihen se jääkin", John.

"Mitä tarkoitat?" Hiyan kysyi.

"Aion voittaa ylipäällikön ja ruveta itse ylipäälliköksi", John sanoi.

"Miten se voisi onnistua?" Giyan kysyi.

"Saatte nähdä", John juoksi Ginin ja sen veljien kanssa villikoirien seuraan.

"Miksi te olette myöhässä? Vastatkaa!" mustaruskea, piikkipantainen dobermanni huusi joukkueille. "Minä vaadin vastauksen!"

'Tuo on Sniper, lauman upseeri ja hieman röyhkeä', Cross sanoi Ginille ja näiden veljille tultuaan paikalle.

"Pyydän anteeksi. Se on minun syytäni", Ben sanoi. "Karhu hyökkäsi ja menetimme yhden soturin. Meidän oli pakko puolustautua. Vastuu on minun".

"Ei mitään selittelyjä! Säännöt ovat sitä varten, että niitä noudatetaan!" Sniper huusi.

"Ben on hyvä joukkueen johtaja! Hän puolusti tovereitaan!" Gin totesi kävellen veljiensä kanssa esiin.

Kukaan ei huomannut ylipällikön kääntävän katsetaan Giniin.

"Mitä nuo pennut täällä tekevät?!" Sniper kysyi.

"Ne ryhtyivät Oun sotureiksi", Smith sanoi.

"Osaavatko ne edes taistella?!" Sniper ilkkui.

"Mikä röyhkimys!" Hiyan ajatteli.

"Lopeta, Sniper! Kuinka monta kertaa minun on sanottava sinulle, ettei muita saa pilkata?!" ylipäällikkö huusi kuulostaen turhautuneelta samalla, kun pilvet siirtyivät kuun edestä ja kaikki näkivä ylpäälikön selvästi. Ylipäällikkö oli punaruskea-valkoinen akita-naaras.

"Äiti?!" Gin, Giyan ja Hiyan ajattelivat katsoen ylipäällikköä uskomatta silmiään.

"Tuo pentu on oikessa. Tovereitaan on puolustettava. Olen ylipäällikö ja lauman äiti-hahmo. Jos haluat valittaa, valita minulle, Sniper. Jokaiselle, joka haluaa taistella, on annettava tilaisuus", ylipäällikkö sanoi.

"Sitähän minäkin", Smith sanoi.

"Totta", Cross totesi.

"Yritätkö miellyttää yylipäällikköä?" John vilkaisi Giniä.

"En yritä miellyttää ketään. Sehän on minun äitini. Mutta äitini putosi sinne rotkoon. Jos äiti selvisi, hänen pitäisi tunnistaa omat poikansa", Gin ajatteli.

"Kuunnelkaa tarkasti. Kuten tiedätte, Kaksoissolaan on vaarallista mennä, koska karhut oleskelevat siellä. Ne pitävät tarkkaa vartiota, ja sekin vikeuttaa solaan tunkeutumista. Akakabuto on vahvistanut asemiaan, sillä se on saanut avukseen karhuja muilta alueilta. Mekin olemme saaneet lisä-joukkoja, mutta meitä ei silti ole tarpeeksi. Jotta voisimme voittaa karhut, meitä on oltava useampia. Meidän täytyy voittaa karhut. Teillä on kolme kuukautta aikaa koota yhteen maan parhaat karhukoirat. Ensimmäinen, toinen ja kolmas joukkue lähtevät etelään. Neljäs, viides ja kuudes joukkue lähtevät pohjoiseen. Seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs joukkue lähtevät länteen ja loput itään! Onko selvä?!" ylpäällikkö kysyi.

"Selvä on!" monet huusivat.

"Kolmen kuukauden kuluttua täydenkuun aikaan kaikki kokoontuvat tänne! Aloitamme taistelukoirien etsimisen huomenna! Tulkaa ajoissa takaisin. Silloin meitä on tarpeeksi monta, jotta voimme voittaa karhut!" ylipäällikkö huusi.

Myöhemmin kaikki olivat nukkumassa.

"Gin, Giyan ja Hiyan, oletteko hereillä?" John kysyi.

Mainitut pennut heräsivät.

"Minä lähden nyt", John sanoi. "Olen saanut tarpeekseni näistä koirista. Ne eivät tiedä mihin ryhtyvät, jos kuvittelevat voivansa voittaa karhut. Sehän on naurettavaa. Ajatella, että ne tottelevat naarasta. Entä te?"

"Aiomme jäädä. Tämä voi olla tilaisuus kostaa Akakabutolle isoisämme, Shiron kohtalo", Gin sanoi ja sen veljet nyökkäsivät.

"Ymmärän toki, että haluatte kostaa isoiänne kohtalon Akakabutolle. Kuulin kyseisestä tapauksesta. Mitä isänne Riki sanoi, kun lähditte omille teillenne?" John kysyi.

"Isämme antoi luvan taistella. Et nähnyt äitimme taistelua Akakabutoa vastaan", Hiyan jätti tarkoituksella maintsematta, että Oun soturien ylipäällikkö oli kuin ilmetty Fuji.

Krak!

"Olkaa nukuvinanne", John sanoi asettuen makuulleen. John oli kuullut askelia.

Fujia muistuttava naaras tuli paikalle ja vilkaisi pentuja. Siitä tuntui että se oli nänyt pennut joskus:

"Kunpa muistaisin, miksi nämä pennut tuntuvat tutuilta".

Ylipäällikkö meni omille teilleen.

John nousi seisomaan.

"John, huolehdithan Daisukesta?" Gin kysyi.

"Hyvä on", John ryntäsi kohti kylää.

****************
Läheisellä kalliolla seisoi kaksi koiraa. Toinen oli Sniper ja toinen oli tummanharmaa ja valeakunoinen weimarinseisoja nimeltä Hyena.

"Sen pennun puheet tekivät selvästi ylipäällikköön vaikutuksen", Hyena totesi. "Näithän sinäkin, miten ylipäällikkö suhtautui. Siinä pennussa on jotain erityistä".

"Tämä on Benin syytä. Ben johdatti ne pennut tänne", Sniper sanoi ärtyneenä.

"Ylipäällikkö saattaa tehdä pennusta seuraajansa, jollemme tee jotain", Hyena sanoi. "Miten meidän sitten käy? Mehän olemme aina totelleet ylipäällikön käskyjä".

"Se ei tapahdu. Minusta tulee uusi ylipäällikkö", Sniper sanoi. Se oli jo jonkun aikaa alkanut suunnitella ryhtyvänsä ylipäälliköksi.

************************

"Mitä mieltä olet Ginistä ja sen veljistä?" Ben kysyi Crossilta sivummalla.

"Ne ovat vielä pentuja, jotka etsivät seikkailuja, mutta tiedän että niihin voi luottaa", Cross sanoi.

"Kuulostaa siltä kuin puhuisit omasta pojastas. Ne ovat suunnilleen Ginin ikäisiä", Ben totesi.

"Olet luvannut, ettet puhu siitä. Saat katua, jos vielä mainitset tuon", Cross hermostui.

"Kylläpä pelottaa", Ben härnäsi.

"Lopeta. Saat jäädä ilman illallista, jos et tottele Crossia", Smith sanoi.

"Kyllä. Laumassa ei ole taitavampaa linnustajaa", Great sanoi.

Seuraavana aamuna ylipäällikkö vilkaisi joukkojaan. Nyt oli aloitettava taistelukoirien etsintä:

Auuuuuuu!

Ylipällikkön ulvonta kaikui kaikkialla ja koirat lähtivät suuntiin, jotka ylipäällikkö oli eilen maininnut.

Gin veljineen oli Benin joukkiossa.

Gin vilkaisi kalliolla seisovaa akita-naarasta.

Naaras nyökkäsi pennulle.

Auuuuuuu! Gin ulvoi seuraten veljiään ja Benin joukkoja.

Ginille ja sen veljille ei enää ole kovin tärkeää, onko Oun soturien ylipäällikkö niiden äiti, vai ei. Ne omistautuvat kokonaan tehtävälleen löytää sankari, joka tarvitaan karhujen voittamiseksi. Ne ajattelevat Daisukea, Goheta ja isäänsä Rikiä. Mutta vielä enemmän ne ajattelevat tulevaisuutta, tulevaisuutta metsissä, joissa ei ole karhuja.