Nimettömiä tunteita - Lilie
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
3
Katsottu 1701 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 445 sanaa, 2764 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2006-04-06 17:25:53
Toinen osa
Arvostelu
3
Katsottu 1701 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Saattaa olla, että huomasit katselevani sinua. Tai sitten ei. En tiedä, olet niin sulkeutunut kuoresi sisälle, ettei siitä pääse läpi vaikka kuinka yrittäisi. Mikä sai sinut rakentamaan muurit ympärillesi?
Olet varmaankin kokenut jotain hyvin raskasta menneisyydessäsi.
Tai sitten jotain tapahtuu sinulle koko ajan, enkä huomaa sitä. Miksi olen niin sokea?
Haluaisin murtaa muurisi ja kätkeä sinut käsivarsieni suojaan, turvaan maailmalta. Miksen saisi?
Kuiskaisin korvaasi hiljaa, kuinka paljon välitän sinusta, kuinka paljon rakastan sinua. Kertoisin sinulle vihdoin.
Pelkäisitkö enää?
Katson sinua jälleen, sinä istut kivellä ja tuijotat kaukaisuuteen. En tiedä, huomaisitko jos sanoisin sinulle jotain. Mutta en minä sano, sillä en saa sanoja muodostettua.
Aina kun sanon jotain, tuntuu kuin sanani muuttuisivat pahimmiksi mahdollisiksi, mitä vain ihminen voi vain sanoa.
Mitä sinä haluaisit kuulla minun sanovan?
Niin monta kertaa olen kurkottanut kättäni koskettaakseni sinua, mutta sinä olet aina poissa kun vihdoin saisin otettua askeleen lähemmäksi.
Kuuletko kun kutsun sinua?
En käytä ääntäni, mutta sieluni huutaa, etsii sinua löytämättä kuitenkaan. Missä olet?
Miksi katsot minua noin?
Silmissäsi on surua ja ahdistusta, älä luule etten huomaisi sitä.
Näen jotain muutakin, mutten osaa nimetä sitä. Mitä se tarkoittaa?
Katseesi saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin, saavuttaen pikku hiljaa koko kehoni.
Mutta en haluaisi että katsoisit muualle. Se saa uskomaan, että se on vain ja ainoastaan minulle tarkoitettu katse, vaikka se sisältääkin kaikkia noita tunteita.
Joskus kuulen äänesi. Sinäkin kutsut minua. Tai jotakuta. Miksi en siis tule nostamaan sinua ylös maasta?
Siksi, että muurit ympäröivät sinua.
Etkö voisi edes tehdä niistä matalampia? Koetan ylittää niitä, mutta epäonnistun aina.
Miten saisin itseeni lisää voimia?
Ihosi on vaalea, tosin tummempi kuin minun. Miksi näen käsissäsi arpia?
Kosketan kättäsi, mutta sinä vedät sen pois. Et tahdo minun näkevän. Pelkäätkö minua?
Katson sinua hiljaisena, et huomaa.
Miksi sinä hymyilet?
-------------------
Tämä on vähän sekava. Mutta päätin etten mainitse nimeltä ketään, joten kaikki saavat itse kuvitella hahmot henkilöiden paikoille. Lyhythän tämä on, mutta sellainen se nyt vain on.
Kiirettä pitää, ei meinaa riittää aika kaikkeen mitä pitäisi tehdä...
Niin ja se kolmas ja viimeinen osa on valmiina, mutta kertokaa laitanko sen niin...
Olet varmaankin kokenut jotain hyvin raskasta menneisyydessäsi.
Tai sitten jotain tapahtuu sinulle koko ajan, enkä huomaa sitä. Miksi olen niin sokea?
Haluaisin murtaa muurisi ja kätkeä sinut käsivarsieni suojaan, turvaan maailmalta. Miksen saisi?
Kuiskaisin korvaasi hiljaa, kuinka paljon välitän sinusta, kuinka paljon rakastan sinua. Kertoisin sinulle vihdoin.
Pelkäisitkö enää?
Katson sinua jälleen, sinä istut kivellä ja tuijotat kaukaisuuteen. En tiedä, huomaisitko jos sanoisin sinulle jotain. Mutta en minä sano, sillä en saa sanoja muodostettua.
Aina kun sanon jotain, tuntuu kuin sanani muuttuisivat pahimmiksi mahdollisiksi, mitä vain ihminen voi vain sanoa.
Mitä sinä haluaisit kuulla minun sanovan?
Niin monta kertaa olen kurkottanut kättäni koskettaakseni sinua, mutta sinä olet aina poissa kun vihdoin saisin otettua askeleen lähemmäksi.
Kuuletko kun kutsun sinua?
En käytä ääntäni, mutta sieluni huutaa, etsii sinua löytämättä kuitenkaan. Missä olet?
Miksi katsot minua noin?
Silmissäsi on surua ja ahdistusta, älä luule etten huomaisi sitä.
Näen jotain muutakin, mutten osaa nimetä sitä. Mitä se tarkoittaa?
Katseesi saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin, saavuttaen pikku hiljaa koko kehoni.
Mutta en haluaisi että katsoisit muualle. Se saa uskomaan, että se on vain ja ainoastaan minulle tarkoitettu katse, vaikka se sisältääkin kaikkia noita tunteita.
Joskus kuulen äänesi. Sinäkin kutsut minua. Tai jotakuta. Miksi en siis tule nostamaan sinua ylös maasta?
Siksi, että muurit ympäröivät sinua.
Etkö voisi edes tehdä niistä matalampia? Koetan ylittää niitä, mutta epäonnistun aina.
Miten saisin itseeni lisää voimia?
Ihosi on vaalea, tosin tummempi kuin minun. Miksi näen käsissäsi arpia?
Kosketan kättäsi, mutta sinä vedät sen pois. Et tahdo minun näkevän. Pelkäätkö minua?
Katson sinua hiljaisena, et huomaa.
Miksi sinä hymyilet?
-------------------
Tämä on vähän sekava. Mutta päätin etten mainitse nimeltä ketään, joten kaikki saavat itse kuvitella hahmot henkilöiden paikoille. Lyhythän tämä on, mutta sellainen se nyt vain on.
Kiirettä pitää, ei meinaa riittää aika kaikkeen mitä pitäisi tehdä...
Niin ja se kolmas ja viimeinen osa on valmiina, mutta kertokaa laitanko sen niin...
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste