Suurin osa niistä, jotka yle-verosta jaksavat valittaa, ovat niitä, jotka ovat tähän mennessä käyttäneet televisiota mutta jättäneet tv-maksun maksamatta. Tämän vaikutelman minä ainakin tästä olen saanut. Lisäksi, kun tästä valitetaan, ei yleensä jakseta lukea asiasta kunnolla, eikä oikeastaan tiedetä esimerkiksi tuota tulorajaa yle-verolle. Kysyin tästä siskoltani, että mitä mieltä hän on, ja vastaus oli samankaltainen kuin suurin osa tässä topikissa. Sitten kun mainitsin tulorajasta, vastauksena oli "Ai jaa?" eli vastustus on melkein aina vain periaatteesta, koska kaikki muutokset vallitseviin järjestyksiinhän ovat aina pahasta. Sen näkee siitäkin, että täällä yli 43 prosenttia on vastannut haluavansa naruto.fi:n takaisin, vaikka käytännössä täällä foorumilla näyttäisi olevan samat ihmiset pölisemässä samoista asioista, eli eroa ei juurikaan ole.
Ei sillä että itse pitäisin Yleä minään kaikkivaltiaana valtion pyhimyksenä, mutta kannatan ajatusta siitä, että on yksi vaihtoehtoinen media, jota rahoitetaan muullakin tavoin kuin liikevoittoa tavoitellen. Liikevoiton tavoittelu johtaa hyvin usein siihen, että eri tiedotusvälineet havaitsevat tietyn konseptin hyväksi ja asiakasvetoiseksi ja valitsevat kanava toisensa jälkeen saman toimintatavan ja samat ohjelmistot. Jos joku on ihmetellyt sitä, että miksi kaikilta kanavilta tulee samaa paskaa, niin kyse on ainakin osittain tästä. Myös Yle on mitä ilmeisemmin omaksumassa markkinavetoista mallia, mutta ainakin kanava toimintasuunnitelmissaan tähtää muunlaiseenkin ohjelmistoon, joka huomioi myös paljon puhutut vähemmistöt.
YLE on mafia jonka johtajat käärii älyttömän suuret palkankorotukset kun yhtiön rahatilanne näyttää punasta. Miksi kansan pitäisi heittää rahansa tähän järjettömäin koneistoon?
Jos Yle tosiaan saisi "mafiastaan" niin hyvät voitot, niin palkat Ylen toimittajilla eivät takuulla olisi alemmat kuin muiden lehtien, tv-kanavien ja radiotoimitusten toimittajilla.
Journalistiliiton palkkatilaston 2010 mukaan toimittajien palkat Ylellä ovat
huomattavasti alemmat kuin esimerkiksi Maikkarilla tai Nelosella. Palkkojen keskiarvon ero Ylen ja kaupallisten medioiden välillä on lähes 700 euroa kuussa, eli ihan varteenotettavan paljon. Ylimmässä palkkaluokassa, eli päällystön keskuudessa, palkka eroaa yli tuhannella eurolla kuukaudessa. Puheet Yle-mafian johtajiston tienisteistä ovat siis täyttä kukkua. Mikäli Ylellä haluttaisiin tienata, siellä oltaisiin siirrytty markkinavetoiseen malliin jo ajat sitten.
Yle-veron heikko kohta puolestaan ovat jo moneen kertaan ragetetut televisiottomat ihmiset. Miettikää, kenellä ei nykyaikana ole tv:tä kotona. 1) Vanhuksilla, 2) opiskelijoilla, 3) pienituloisilla. Kaikki ryhmät kuuluvat tulorajan alapuolelle, eli eivät maksa senttiäkään Yle-veroa. On tietenkin ihmisiä, jotka tienaavat, mutta eivät omista tv:tä tai digiboksia. Yksi esimerkki on äitini, joka tienaa tarpeeksi maksaakseen Yle-veroa, mutta ei omista digiboksia. Hän maksaa tuloistaan 0,64 prosenttia eli 50 - 140 euroa vuodessa. Esimerkiksi 120 euroa Yle-veroa vuodessa tekee kympin kuukaudessa, ja tämä on teille iso raha. Okei, se on iso raha pienituloisille, mutta pienituloiset eivät maksa Yle-veroa. Varsinkin kun mennään keskituloiseen palkansaajaan, joka tienaa 40 000 euroa vuodessa ja maksaa Yle-veroa 140 e vuodessa, eli vähän päälle kympin kuukaudessa, niin paljonko se tekee keskituloisen pussissa? Melkoista rahanahneutta, jos aletaan kympistä rutista. Myönnetään, että se on hukkarahaa niille, jotka eivät Ylen kanavia katso. Niille, jotka haluavat muutakin kuin sitä samaa paskaa joka kanavalta, sekin raha on suuri hyöty.
Tämä siis toimittajaopiskelijan näkökulmasta. Voitte pitää tätä minun oman mahdollisen palkkani turvaamisena (haluaisin kyllä mieluummin johonkin parempipalkkaiseen lafkaan kuin Ylelle) tai kuitata koko viestin sanahelinänä, mutta minä ainakin olen iloinen, ettei enää tarvitse kyttäillä tv-tarkastajia ovisilmästä. Ne sakot jos mitkä ovat ikävä lisä kuukausimenoihin.