Hm. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa ja kumpaakin olen kokeillut. Valmistunut en tosin ole kummastakaan. ^^'
Ammattikoulu on hyvä valinta ihmiselle, joka ei tykkää lukea ja oppii mielummin tekemällä. Totuushan se on, että käytännön kokemuksella oppii enemmän kuin pelkällä lukemisella. Mutta kyllähän siitä lukemisestakin hyötyä on. Ei se ole turhaa ajanhaaskausta. Noh, lukionhan voi käydä ihan vain "yleissivistävänä" kouluna, mutta kyllä se antaa ihan hyvän pohjan jatko-opinnoille, kuten ammattikoulukin, mutta minun mielestäni lukio antaa paremmat valmiudet pärjätä valintakokeissa ja ylipäätään koko seuraavan asteen koulussa. Ammattikoulun teoriaopetus lähentelee enemmänkin peruskoulutasoa, ja sen pohjalta voi olla hankalaa (ei mahdotonta!) hypätä monimutkaisempiin asioihin. Riippuu varmasti myös alasta, mutta näin se periaatteessa menee.
Ammattikoulusta valmistuttua saa heti ammatin ja sitten sujuu raha-asiatkin helpommin, jos sattuukin jäämään työttömäksi. Hassu juttu. Luulisi ennemmin tuettavan niitä, joilla ei ole ammattia eli ei niin hyvää mahdollisuutta saada töitä. Periaatteessa kaikkien tulisi olla tasa-arvoisia, mutta mielestäni vähäosaisemmat tarvitsisivat enemmän tukea kuin muut. No mutta, tämä menee jo vähän offiksi.. ^^'
Ja tuolla oli jotain puhetta siitä erityisopetuksen tarpeesta. On omastakin mielestäni typerää, ettei sitä mm. lukiossa sen pahemmin ole. Eikä se ole mikään peruste sille, että "yleensä lukio-opinnot johtavat sellaisten opintojen pariin, jotka johtavat työhön, jossa erityisopetusta tarvitseva ei pärjää." Mikä ihmeen perustelu tuo on? Erityisopetustarpeita on monia, monia ja monia. En näe mitään syytä "syrjiä" ketään tai sanoa kenellekkään, ettei lukio (tai muu koulu) ole heidän paikkansa heidän ongelmiensa takia. Se on totta, ettei sokea voi bussia ajaa tms, mutta mun mielestä esimerkiksi keskittymishäiriö tai lukihäiriö eivät ole sellaisia syitä. Keskittymishäiriöisilläkin voi olla jokin asia, johon he pystyvät keskittymään. Tiedän esimerkiksi henkilöitä, joilla on adhd, eivätkä pysyä hetkeäkään paikoillaan tai hiljaa, paitsi pelatessa. Se on ehkä huono esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin. On varmasti ammatteja joihin he ovat kykeneviä, joihin lukiopohjasta on hyötyä.
Ja sitten niihin erityisopetuksen tarpeen syihin. Kuten sanoin, niitä on monia. Itsekään en kykene ihan täysin normaaliin opetukseen psykologisten syiden/mielenterveyden ongelmien takia. Tietysti mua pelottaa, että kykenenkö ikinä normaaliin työntekoon tai työntekoon ylipäätään, mutta miksi mun pitäis luovuttaa? Mä voin yrittää. Mulla on mahdollisuus oppia elämään mun ongelmien kanssa. Ja tottakai asiaa helpottaa, jos pääsen tekemään työtä, josta todella pidän. Siksi mä yritänkin nyt saada lukioni suoritettua loppuun. Mä tähtään kohti mun unelmia, onglemista huolimatta.
Ei mitään pahaa kenellekkään henkilökohtaisesti, ärsyttää vaan sellanen asenne, että lytätään ihmisen pohjaan, jos niillä on jotain ongelmia. Ihan samanlaisia ihmisiä nekin on. Mä oon saanu koko ikäni kuunnella sukulaisten ynnä muiden mielipiteitä siitä, kuinka se ja se ei sovi mulle, kuinka tämä ja tämä ei ole yhtään mun tyylistä, kuinka musta ei ole siihen tai tuohon tai että kuinka musta ei ikinä tule yhtään mitään. Jos jotakin todella haluaa, niin ei saa antaa ongelmien olla sille este.