”Hei”, lempeä ääni sanoi hiljaa Hinatan korvaan aamun ensisäteiden siivilöityessä  verhojen läpi.
Hinatan huulilee levisi levollinen hymy pojan suudellessa niitä. Oli lomapäivä, joten heillä olisi koko päivä aikaa...puhua.
    Hinatan sormet sukelsivat keltaiseen hiuspehkoon, joka oli mennyt pörröön yön tapahtumien takia. Hän suuteli Narutoa takaisin intohimoisesti saaden Naruton taas kerran pohtimaan miten Hinata muuttuikaan hänen seurassa ollessaan. Naruto yllätti itsensä usein ajattelemassa ’Tyttöhän on kuin kissa, mutta siltikin viaton kuin pentu’. Hinata olikin huomannut Naruton ajatukset, hymyillyt ilkikurisesti ja näyttänyt kyntensä Narutolle.
     Muunmuassa Sakura oli ihmetellyt Naruton punaista korvanlehteä pojan vain punastellessa ja painaen kätensä korvalleen.

    Ainut asia mikä piti rakastuneen parin erossa toisistaan olivat tehtävät, eivätkä nekään aina vaikuttaneet Narutoon. Hinatan olikin useammin kuin kerran pitänyt suudella Narutoa kaikkein yllättävimmin, mikä lamaannutti pojan. Kun Naruto selviäisi lumouksesta Hinata oli jo kaukana edessä päin, mutta kuitenkin niin lähellä, että Naruto saattoi nähdä Hinatan iskevän silmää jättäen hänet lamaantuneena seisomaan kylän portille.
         Kerran, kun Hinatan piti taas kerran lähteä suorittamaan tehtävää, hän suuteli Narutoa ja käännähti juostakseen karkuun, mutta Naruto ehtikin saada hänestä otteen ja suuteli Hinataa. Nyt oli tytön vuoro seistä hämmentyneenä Naruton edessä ja Naruto käyttikin tätä tilaisuutta hyväkseen kaapaten tytön käsivarsilleen ja alkaen kantaa tätä heidän salaiseen piilopaikaansa.(Aikaisempia tarinoitani lukeneet ymmärtävät mikä tämä ’salainen piilopaikka' on.) Hinata rimpuili vastahakoisesti Naruton lujassa otteessa tuntiessaan Naruton lämmön ihoaan vasten. Vihdoin, kun Hinatan kumppanit -Shino ja Kiba- huomasivat tapahtuneen, Naruton ympärillä oli kokonainen klooni-armeija suojelemassa heitä. Vihdoin, kun Shino ja Kiba olivat saaneet kaikki kloonit tuhottua ja saatuaan ”pelastettua” Hinatan, he olivat olleet liian väsyneitä lähtemään sinä päivänä.
    Niin he viivästyttivät lähtöä yhdellä yöllä, mutta he kuitenkin ehtivät suorittaa tehtävänsä.  Tietäen Naruton kärsineen -peräti kaksi päivää-, Hinata oli tuonut Narutolle tuoretta ramenia suoraan Sadekylästä, josssa heidän tehtävänsä oli ollut. No...Ryhmän saavuttua Konohaan ruoka ei ollut enää niin tuoretta..,mutta Naruto otti ramenin vastaan Hinataa hellästi suudellen.

     Naruto ähkäisi ärsyyntyneenä. Hinata havahtui mietteistään ja katsoi poikaa huolestuneena, ”Mikä hätänä kisuli?” ’Kisuli’ oli Hinatan Narutolle keksimä lempinimi, jonka tarkoitus oli ärsyttää Narutoa, mutta kumpikin tiesivät, että Naruto vain esittäisi loukkaantunutta saaden Hinatan pyytämään anteeksi...kaikkein mukavimmalla tavalla.      ”Sakura pyysi tapaamista kahdeksitoista sillalla. Se vaikutti tärkeältä”, Naruto katsoi vetoavasti Hinataa suurin sinisin silmin. Hän tiesi, että Hinata ei pystyisi vastustamaan häntä. Hinata vilkaisi kelloa ja käänsi katseensa takaisin Narutoon. Hän ei voinut olla hymyilemättä. Ja Naruto väitti hänen näyttävän kissanpennulta! ”Meillä on vielä kymmenen minuuttia aikaa!”, Hinata sanoi katsoen Narutoa anovasti. Mutta Naruto oli jo puoliksi noussut sängystä, jossa lakanat olivat menneet myttyyn. Hänen toinen jalkansa oli kuin halvaantunut, eikä suostunut liikahtamaankaan. Naruto voihkaisi:”Mutta rakkaani odottaa!” Hinata kohotti toista kulmaansa hymyillen viatonta vinoa hymyään, joka sai joka ikisen pojan punastumaan hymyn aiheuttamasta mielihyvästä.
           Naruto ei ollut poikkeus. Hänen toinenkin jalkansa alkoi kapinoimaan, mikä meinasi kaataa pojan takaisin sängylle Hinatan lämpimän vartalon viereen, mutta juuri viime hetkellä Naruto kohotti leukansa itsevarmana ja sanoi:”Minulla on nälkä.” Naruto saapasteli ulko-ovelle, mutta Hinatan äänensävy tämän sanoessa: ”Hyvää ruokahalua” sai hänet epäröimään. Hinata oli purskahtamassa nauruun, mutta sai juuri ja juuri tukittua nauru-tulvan kädellään. Naruto vilkaisi Hinataa otsaansa rypistäen. Sitten tuntiessaan kylmän ilmavirran jaloissaan hän ymmärsi. Hän sulki nopeasti ulko-oven, ettei kukaan ollut todistamassa erehdystä, ja palasi sängyn luokse vetämään housuja ja paitaa päälleen. Punaisena hän mutisi:”Luulin että siellä olisi ollut lämpimämpää...” Hinata vain nyökytteli näyttäen täysin ymmärtävän miksi poika oli menossa syömään pelkät alusvaatteet päällään. Saatuaan käännettyä nurin päin pukemansa paidan oikein päin päälleen hän käveli ovelle. Siellä hän tarkisti, että oli pukeutunut säädyllisesti ja astui ulos pamauttaen oven kiinni perässään. Hinatan sydämmellinen nauru säesti hänen askeleitaan ramen-kojua kohti.