Hinata oli koko illan vain makoillut sängyllä ja miettinyt Sakuraa ja Narutoa. Hän ei ollut edes vastannut pikku-siskolleen Hanabille tämän pyytäessä huolestuneena Hinataa syömään. Hän ei ollut ymmärtänyt mikä Hinataa huoletti ja Hinata olikin ollut kateellinen nuorelle tytölle, koska tällä ei ollut murheita poikien suhteen.
Hinata punastui käyttäytymisensä takia. Hän pyytäisi heti seuraavana aamuna Hanabilta anteeksi, mutta lupauksesta huolimatta uni ei tullut. Hinata huokaisi ja nousi sängystään. Ulkona oli vielä lämmin vaikka alkoi olla jo keskiyö. Hinata uskoi pienen kävelyn karkottavan tunnottomuuden tunteen.

   Kuten Hinata olikin uskonut, yö oli lämmin ja vain silloin tällöin pieni tuulen vire yritti saada tyttöä pirteämmäksi heilutellen hänen hiuksiaan. Ihmisiä ei kulkenut enää ulkona, ja ainoa ääni minkä Hinata kuuli oli hänen omien askeltensa ääni. Hinata ei tiennyt minne olisi mennyt, ja käveli vain eteenpäin. Jokainen paikka jonka hän näki, Ichirakun kauppa, kylpylä, tori, ne kaikki muistuttivat häntä Narutosta, joka oli niissä jokaisessa tunnustanut rakastavansa häntä. Tosin Ichirakun kaupassa Naruto oli lisännyt, että rakasti myös ramenia. Hinata punastui mielihyvästä, jonka nuo sanat, ”minä rakastan sinua”, tuottivat hänelle. Naruto varmasti rakasti häntä. Sen huomasi hänen käyttäytymisestään. Aina kun joku poika oli katsonut Hinataa pidempää kuin yhden sekunnin, Naruto oli katsonut tuijottelijaa murhaavasti, minkä seurauksena he valahtivat kalpeiksi, eivätkä uudelleen, ainakaan Naruton nähden, katsoneet Hinataa. Hinataa se ei haitannut, sillä hän ei välittänyt muiden poikien katseista. Hinata oli vain punastellut ja hymyillyt anteeksipyytävästi heille.

    Naruto ei myöskään halunnut olla erossa Hinatasta, ja oli hyvin suojelevainen. Hän ei olisi päästänyt häntä kymmenen jälkeen ulos ilman häntä. Hinatan huulille syntyi ujo hymy, kun hän muisteli pojan sanoja: ”Sinun kaltaisesi kaunis tyttö ei saisi olla ulkona yksin enää kymmenen jälkeen Jirayan kaltaisten miesten takia!” Naruton sanoissa oli kyllä hieman perää...

    Hinata havahtui mietteistään kuultuaan loisketta sillan luota. Hinata kiiruhti huolestuneena siltaa kohti, mutta pysähtyi henkeään haukkoen varjoihin nähtyään kuka sillalla oli. Kuun valo heijastui lumoavana tytön vaaleanpunaisilta hiuksilta ja hän halkoi vettä jaloillaan saaden vesipisarat kastelemaan itsensä. Hinata huokaisi ja käveli sillalle. Hän istahti Sakuran viereen. Tyttö säpsähti säikähdyksissään, sillä hän ei ollut kuullut Hinatan tuloa. Sakura katsoi Hinataa pitkään saaden tytön punastumaan ja liikehtelemään levottomasti paikoillaan. Hän oli lopettanut jalkojensa heiluttelun. Sakura ojensi kätensä ja sipaisi Hinatan hiuksia, sillä ne olivat lumonneet hänet. Hopeinen valo korosti Hinatan hiusten silkkisyyttä ja kauniin lumoavaa väriä. Hinata liikahti säpsähtäen kauemmas Sakurasta ja käänsi sitten punaisena katseensa kuun valoa heijastavaan veteen. Mutta jostain syystä hänen katseensa hakeutui tytön väreilevään kuvaan veden pinnassa.
”Sinä taidat tosissasi rakastaa Narutoa?”, Sakura kysyi Hinatalta hiljaa.”Kyllä”, Hinata sanoi ja nosti uhmakkaasti katseensa. Hän jatkoi: ”Ja niin taidat sinäkin.”
    Hinatan äänen sävy ja katse saivat Sakuran nauramaan. Hinata katsoi kummissaan häntä.
”Ei, en minä rakasta Narutoa! Hän on vain hyvä ystävä!”, Sakura sanoi yhä huvittuneisuutta äänessään.
Hinata katsoi epäilevästi Sakuraa ja kysyi: ”Mistä te sitten puhuitte tänään päivällä täällä?”
    Sakura kertoi Sasukesta Hinatalle, joka täysin ymmärsi mitä Sakura joutui käymään läpi. Olihan Hinatakin joutunut saamaan Naruton huomaamaan itsensä.


     Sillä välin Narutokaan ei ollut nukkumassa. Hän oli levoton Hinatan vuoksi, sillä tämä oli aamulla luvannut tulla hänen kotiinsa yöksi. Naruto oli olettanut Hinatan tulevan jo ennen kymmentä, mutta nyt kello oli jo yhden seutua. Naruto pyöri vielä hetken sängyllään, mutta luovutti sitten ja huokaisi. Hän lähtisi etsimään Hinataa.
Hän puki vaatteensa päälleen ja etsi hetken toista sukkaansa, jonka löysi sänkynsä patjan alta. Hän katsoi ankarasti sukkaansa, jota hän roikotti kädessään ja mutisi: ”Nyt ei ole piilosten aika!” Hän laittoi sukan jalkaansa ja puki oven vieressä olevat kenkänsä. Sitten hän astui ulos kuutamoon ja lähti etsimään Hinataa.

    Kylmä tunne jäyti Naruton sisintä hänen kuvitellessaan mitä oli ehkä voinut tapahtua. Hänen askeleensa kiihtyivät juoksuksi ja kylmä hiki valui pikin Naruton ohimoa. Yhtäkkiä hän pysähtyi. Helpotus turrutti hänen lihaksensa ja hän lysähti maahan. Hän oli löytänyt Hinatan.                                      Tyttö istui Sakuran vierellä sillan laidalla. Ääni oli säikäyttänyt kummatkin tytöt. He kauhistuivat näkemästään. Naruto oli valkoinen ja hän oli luhistunut maahan. Hinata ponnahti ylös ja kiiruhti pojan luokse. Hän laski Naruton makuulle nähdäkseen oliko tämä satuttanut itsensä. Sitten Naruto nousi väristen istualleen ja suuteli kaipaavasti Hinataa.                                                              
                   Sakura hymyili ja jätti heidät kahdestaan kuun valoon, aikoen mennä kotiin ja toimia heti huomenna Hinatan neuvojen mukaan.
  
    Hinata ja Naruto suutelivat vielä kerran ja vannoivat pysyvänsä aina yhdessä.
----------------------
He menivät Naruton kotiin, kuten Hinata oli luvannutkin ja...Ei! Tarina ei ole vielä loppunut, joten komerot saavat odotella! *heiluttelee etusormeaan*