Kolme poikaa seisoi levottomina Tsunaden pöydän edessä. Tsunaden ja Shizunen ilmeet olivat saaneet heidät hermostumaan. Oli täysin hiljaista lukuunottamatta muutaman linnun laulua Tsunaden miettiessä miten sanoisi asiansa. Jopa Naruto oli hiljaa ja liikutteli jalkojaan hermostuneena. Shino ja Shikamaru seisoivat suorina vakavat ilmeet kasvoillaan. Hetken Naruto yritti matkia heitä, mutta luovutti sitten ihmetellen miten he jaksoivat olla niin. Sitten Tsunaden ääni rikkoi painostavan hiljaisuuden: ”Minulla on teille tehtävä.” Pojat seisoivat Tsunaden edessä jännittyneinä, sillä Tsunaden ja Shizunen olo oli tarttunut heihin. Tsunade jatkoi: ”Menkää Vesimaahan ja selvittäkää tämän korun alkuperä.” Hän kohotti korua, jota oli pidellyt käsissään, siten että ryhmä pystyi näkemään sen. Naruton mielestä se näytti ihan tavalliselta korulta; ympyrän muotoinen, metallinen lätyskä, johon oli kaiverrettu tekstiä, jota Naruto ei ymmärtänyt. Hän kysyikin: ”Mitä tuo teksti tarkoittaa?” Shino ja Shikamarukin olivat huomanneet saman ja katsoivatkin nyt Tsunadea, joka näytti mietteliäältä sanoessaan: ”Se ei ole teidän huolenaiheenne. Tämä on käskynne: Ottakaa selville korun omistaja ja palatkaa heti sen jälkeen takaisin! Muistakaa. ...Palatkaa takaisin...” Sen hän sanoi itselleen siten, ettei kukaan kuullut. Shino nyökkäsi ja Shikamarukin näytti mietteliäältä sanoessaan itselleen: ”Sen ei pitäisi olla liian ongelmallista...” ”Shikamaru, sinä olet johtaja”, Tsunade sanoi pojalle ja viittoi tätä hakemaan korun itseltään. Shikamaru sai korun taskuunsa vasta sen älkeen, kun Naruto oli pyöritellyt sitä käsissään ja koettanut selvittää mitä korussa oleva teksti tarkoitti. Uskoessaan saaneensa arvoituksen ratkaistua hän luki sen kumppaneilleen: ”...Syö 20 kulhollista ramenia, niin saat selville tämän korun arvoituksen...” Sen jälkeen Naruto koputti Shikamarua olalle yrittäen saada tämän uskomaan, että sitä koruun kaiverrettu teksti todella tarkoitti. Kukaan ei naruton suruksi uskonut häntä ja Shikamaru päätti ramenin syömisen sijaan, että he pakkaisivat reppunsa ja lähtisivät matkalle Vesimaata kohti.

     ”Onko sinun pakko lähteä?”, Hinata kysyi suruissaan Narutolta. Naruto nyökkäsi hilpeästi ja sanoi: ”Sinähän tiedät miten tärkeää tällaiset pikku-jutut on hoitaa alta!” Hän sanoi niin, vaikka ei ollut ollenkaan vakuuttunut tehtävän helppoudesta. Hänen ilmeensä muuttui vakavaksi, eikä se jäänyt Hinatalta huomaamatta. ”Naruto mitä nyt? Voitko huonosti?”, Hinata kysyi huolissaan. Naruto heitti repun olalleen ja sanoi: ”Voin hyvin.” Hän suuteli Hinataa nopesti ja lähti unohtaen sulkea oven. Hinata rypisti kulmiaan, mutta antoi Naruton mennä. Naruto joutuisi maksamaan myöhemmin...heidän tyylillään! Hinata virnisti ja sulki oven palatakseen takaisin siivouksen pariin.

     Hinatan kävellessä pitkin Konohan katuja Shino, Shikamaru ja Naruto matkasivat edelleen Vesimaata kohti auringon hitaasti alkaessa laskemaan vuorien taakse. Ryhmä päätti pysähtyä nukkumaan. Shino huomasi, että tulisi lämmin yö, sillä ötökät eivät piilotelleet kylmää tuulta pusikoiden ja kivien suojissa lämpöä hakien, vaan ne asettuivat näkyville paikoille kuin seuraamaan ihmisten jokaista liikettä, sillä lämmin tuulenvire ei niitä haitannut. Siksi Shikamaru päätti, että he eivät pystyttäisi telttaa, vaan nukkuisivat nuotion vieressä makuupusseissaan. Niin he säästäisivät aikaa.
Aikaa he tarvitsivatkin, sillä juuri silloin vaarallinen peto oli valmistautumassa jahtaamaan heitä.

     Seuraavana aamuna aurinko nousi liian aikaisin. Ainakin Naruton mielestä, sillä hän olisi voinut nukkua toisen yön yhteen putkeen. Mutta sellaiset ajatukset jäivät vain haaveeksi, kun oli liikenteessä kahden ”jäykkiksen” kanssa. ”Jäykkis” oli sana, jota hän oli epäonnekseen tottunut sanomaan  kuluneen ajan aikana.
Shikamaru oli tottunut Naruton tapoihin. Hän nosti unenpöpperöisen pojan ylös hänen paidankauluksestaan ja pakkasi Naruton makuupussin parissa sekunnissa samalla, kun poika huojui jaloillaan valmiina kaatumaan takaisin makuupussiinsa. Ja hän kaatuikin, mutta ei pehmeään ja lämpymään makuupussiin, vaan kovalle ja kylmälle maalle. Hän nousi yllättyneenä ylös kipeää persustaan hieroen. ”Au...”, Naruto sanoi kivusta irvistäen. Shikamaru hymyili tyytyväisenä samalla, kun Shino saapui metsästä vakavan näköisenä. Sillä hetkellä Shikamaru unohti tyystin Naruton ja kääntyi Shinon puoleen: ”Mitä nyt?” ”Ongelmia.”, Shino vastasi samalla, kun uhka lähestyi heitä.