Aurinko rupesi painumaan taivaanrannan taakse, samalla kun Sasuken onnistui sytyttää nuotio. Hän oli jo valmistanut itselleen oksista vuoteen ja rupesi valmistamaan vaatimatonta ateriaa sienistä ja marjoista, joita oli löytänyt. Narutolla ei mennyt niin hyvin. Hänen nuotionsa ei suostunut syttymään, vaikka hän kuinka yritti suojata sitä tuulelta. Lopulta hän rojahti makaamaan selälleen lentikasaansa ja nukahti melkein samantien. Mustahiuksinen poika tuijotti taivaalle, koittaen arvioida matkaa Konohaan. Hän hengitti syvään raikasta yö ilmaa ja kuunteli metsän ääniä. täällä on ihanan rauhallista ilman Sakuraa, Sasuke havaitsi. Hänen katseensa laskeutui Narutoon, joka tuhisi nukkuessaan. Naruto oli päivällä ruvennut laulamaan heidän marssiessaan kohti Konohaa. Laulu oli kieltä, jota vain Uchihat ymmärsivät, joten Naruto ei tiennyt mitä lauloi. Ensin Sasuke oli yrittänyt tukkia korvansa ja sitten Naruton suun, mutta edes todella suuri kourallinen mutaa ei ollut pystynyt estämään Narutoa laulamasta. Naruto lauloi tietämättään vanhaa laulua, joka kertoi neidosta ja miehestä, jotka olivat paenneet metsään, harhailleet siellä vain toisensa turvanaan ja lopulta rakastuneet.
"Mekin harhailemme metsässä, niin kuin siinä laulussa ja meitä on kaksi..." Sasuke sanoi mietteissään. Äkkiä hänen lävitseen kulki kylmiä väreitä.
"Mitä minä oikein ajattelen, pois se minusta." Hän melkein huusi. Hän ei ollut enää nälkäinen, joten hän jätti loput ruuasta Naruton ns. tyynyn viereen,sillä pitihän blondinkin syödä jotain, ettei olisi huomenna taakka, jota pitäisi raahata mukana. Sasuken ajatukset kulkivat levottomina ympyrää ja kesti kauan ennen kuin hän vaipui uneen, joka toi hetkellisen lievityksen vasemmasta kädestä säteilevään kipuun.

*seuraavana päivänä*
Naruto kulki innokkaasti vihellellen Sasuken perässä. Hän oli herännyt ennen Sasukea (mikä oli melko outoa) ja syönyt tämän jättämän ruuan. Naruton piti myöntää, että sienet olivat maistuneet erikoisen hyviltä, mitälie Sasuke niille tehnyt. Sasuke on mainio kokki, Naruto ajatteli. Hänen mieleensä nousi kuvas Sasukesta, joka odottaisi Narutoa keittiössä aamiaisen kera, päällään esiliina ja kasvoillaan onnellinen hymy...
"Mitä hit...!?! Minä taidan tulla hulluksi tästä hiljaisesta vaelluksesta, eihän nyt noin sovi ajatella, ei ainakaan Sasukesta." Naruto kauhisteli.
Naruto kulki niin ajatuksissaan, että ei huomannut Sasuken pysähtyneen, vaan törmäsi tätä päin. Naruto horjahti taakse päin. Naruto horjahti hieman ja tarrasi äkisti Sasukea lantiolta, jolloin Sasuken pää kallistui taakse päin. Naruto haistoi Sasuken tuoksun, hän katsoi Sasuken kaunista kaulaa. Minun on pakko saada suudella häntä kaulalle, Naruton päänsisäinen ääni kiljui. Sasuken hengitys oli käynyt raskaaksi ja samalla kiihtynyt nopea tempoiseksi, vaikka kosketus oli kestänyt vain muutaman sekunnin. Sasuke tunsi edelleen lämmön kohdissa, joissa Naruton kädet olivat olleet. Hän saattoi edellaan aistia Naruton kiihkeän hengityksen kaulallaan. Ei, minä vain kuvittelen hengityksen olleen kiihkeä, vai olisiko se sittenkin mahdollista, Sasuke ajatteli. Onneksi hän oli selin Narutoon, sillä hänen poskensa olivat punehtuneet.
"Miksi pysähdyit?" Uteli Naruto, samalla kun laski toisen kätensä Sasuken olkapäälle, kääntääkseen tämän ympäri. Sasukesta tuntui kuin hän olisi tulessa, hän halusi mielettömästi blondin kosketusta ja janosi kiihkeää suudelmaa. Hän sai kerättyä itsehillintänsä ja kaikella tahdon voimallansa riuhtaisi itsensä irti Naruton otteesta.
"Tuli vain mieleen, että mitähän Kakashi ja Sakura tekevät tällä hetkellä." Sasuke murahti. Naruto arveli, että Sasuke oli pysähtynyt jostain muusta syystä, mutta ei udellut enempää.
"Sakura varmaan kirjoittaa sinulle rakkauskirjeitä." Naruto huokaisi, omasta mielestään hieman liiankin surullisesti. Naruto siis on rakastunut Sakuraan, Sasuke ajatteli, tukahduttaessaan pienen mustasukkaisuuden aallon. Sasuken ajatukset olivat kuin puuroa, häntä rupesi pyörryttämään. Mitä tämä nyt on? Olenko saanut auringon pistoksen? Sasuke ihmetteli. Äkkiä hänen jalkansa pettivät ja hän kaatui maahan. Hän ei tuntenut kipua, sillä hän oli vajonnut tiedottomuuteen.
"Sasuke!?!" Naruto huudahti, samalla kun Sasuke pyörtyi. Hän käänsi Sasuken selälleen ja painoi kätensä tämän otsalle, se oli tulikuuma. Kuinka en huomannut hänen olevan kipeä? Jos olisin tiennyt, en olisi antanut hänen jatkaa matkaa, Naruto sätti itseään mielessään. Naruto huomasi läheisen puron luona olevan kallionkielekkeen, joka muodosti jonkinlaisen suojan aurinkoa vastaan. Naruto raahasi Sasuken kielekkeen alle ja lähti etsimään yrttejä, jotka alensivat kuumetta, hänen palatessaan Sasuke houraili jotain mistä ei saanut selvää. Hän valmisti yrteistä juoman, jonka juotti Sasukelle. Sasuken hourailu lakkasi ja Naruto tunsi olonsa helpottuneeksi. Koottuaan Sasukelle eränlaisen makuupaikan, hän siirsi pojan siihen. Silloin Sasuken hiha nousi ylöspäin ja Naruto huomasi haavan hänen vasemmassa kädessään. Haava oli ruvennut tulehtumaan ja se oli myös varmaan nostanut kuumeen.  Naruto otti loput yrteistä, valmisti niistä salvaa, jota sitten laittoi Sasuken haavaan. Blondi valvoi koko yön mustahiuksisen kuumetta tarkkaillen. Aamulla kume oli jo laskussa, mutta Sasuke oli edelleen tajuton. Naruto rupesi jo hätääntymään. Hän kumartui Sasuken puoleen, jo ties monettako kertaa ja silitti tämän poskea. Sasuke avasi silmänsä, mutta hänen katseensa oli samea.
"Oletko sinä minun suojelusenkelini, sinisilmä?" Kysyi heikko pojan ääni, ennen kuin hän taas sulki silmänsä.
"Kyllä minä olen, joten älä pelkää, olen kanssasi." Naruto sanoi Sasukelle, vaikka ei ollut varma kuuliko poika häntä.
"Kyllä, minä olen sinun." Hän kuiskasi.

Näin kului kaksi päivää, lopulta kuume hellitti kokonaan ja Sasuke pystyi taas jatkamaan matkaa.

He olivat välillä jutelleet niitänäitä, mutta suurin osa matkasta taittui hiljaisuuden vallassa. Naruto yritti keksiä puhuttavaa ja lopulta avasi suunsa:"Sakura-chan on varmaan huolissaan sinusta."
Sasuke katsahti häntä hieman ihmeissään.
"Etkö sinä tiedä, että loppujen lopuksi hän pitää sinusta minua enemmän." Sasuke huomautti. Naruto katsoi häntä salaperäisesti ja sanoi:"Voin todistaa, että Sakura pitää sinusta."
Sasuke katsoi häntä odottaen. Naruto nielaisi ja alkoi kertoa:"Kerran kun menin istumaan hänen viereensä, hän loisti onnesta..."
Silloin Sasuke naurahti:"Siinäs näet, hän tykkää sinusta."
"...Minä olin muuttunut sinuksi ja..." Naruto jatkoi.
"Mitä helv.....?!" sasuke karjaisi ja tarttui Narutoa tämän paidan kauluksesta, hän nosti Naruton ilmaan. Naruto yritti turhaan rimpuilla irti.
"Odota kun kerron loppuun!" Naruto huudahti, silloin Naruton paita repesi ja Naruto tipahti maahan, paidan jäädessä roikkamaan Sasuken käteen. Sasuke heitti takin pois vihaisena ja polvistui maahan, samalla tarttuen Narutoa kurkusta. Hädissään Naruto yritti jatkaa:"...Ja sitten Sakura teki näin!" Naruto sulki silmänsä ja suipisti suunsa suudelmaan. Sasuke ei enää voinut hillitä itseään, vaan suuteli Narutoa. Silloin Naruto hätkähti hämmästyksestä, mutta heti sen jälkeen hän vastasi kiihkeästi suudelmaan. Naruto tunsi kuinka Sasuken kädet lähtivät vaeltamaan hänen ylävartalollaan, hellästi hyväillen hänen vartaloaan. Naruto upetti kätensä sasuken hiuksiin ja veti hänet tiukasti itseään vasten, hänen unelmastaan oli juuri tullut totta. Hetken kuluttua heidän kuitenkin piti nousta, jotta matka voisi jatkua. Enää he eivät olleet kaukana Konohasta, joten he ottivat toisiaan kädestä ja lähtivät vierekkäin kohti kotia.

*Konohassa*

Heidän saapuessaan Konohaan, olivat Kakashi ja Iruka heitä vastassa. Kakashi aisti, mitä poikien välillä oli tapahtunut ja kuiskasi Irukan korvaan:"Heille taisi käydä ihan niin kuin meillekin." Hän hipaisi hellästi Irukan kaulaa huulillaan ja lähti ilmoittamaan Hokagelle poikien palanneen.