"Sinun vuoksesi" - BaittiKyuubi
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
3
Katsottu 1854 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 3905 sanaa, 23265 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2006-08-06 13:14:12
umm. ne on n. 16 v tässä.. ai niin ja spoileri vaara!!!
tää on sitten shounen aita
tää on sitten shounen aita
Arvostelu
3
Katsottu 1854 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(nykyiset hahmot ovat n. 16–17 vuotiaita tässä tarinassa^^)
Aamu paistoi kauniina Shinon kävellessä metsässä etsien hyönteisiä. Hymy käväisi Shinon kasvoilla, tämän huomatessa erityisen kauniin siivekkään puunoksalla. Shino ojensi kätensä ottaakseen hyönteisen kiinni. Yllättäen Shino tunsi jonkin terävän painautuvan selkäänsä vasten. Hän jähmettyi paikalleen ja tunsi lämpimän hengityksen niskassaan. Virnistys käväisi Shinon kasvoilla.
”Jos viitsisit lopettaa tuon pelottelun. Etenkin kun olen keräilemässä.”
Terävä asia ei enää painanut ja Shino näki tutun henkilön kasvot vierellään.
”En ymmärrä mitä näet noissa ötököissä. Minusta ne ovat ällöttäviä.”
Kankuro sanoi virnistäen Shinolle, joka hymyili takkinsa suojissa.
”Jotkut osaavat arvostaa niitä. Ne sattumisin ovat hyvin hyödyllisiä välillä.”
Kankuro astui askeleen lähemmäs Shinoa ärsyttävä hymy kasvoillaan.
”Jospa ei nyt puhuta niistä pirun ötököistä.”
Kankuro tarttui Shinon vasempaan käteen ja painoi sen lähintä puuta vasten. Ilkeä virnistys käväisi Kankuron kasvoilla tämän lähestyessä Shinoa, joka laittoi toisen kätensä heidän välilleen.
”Älä unohda, että sinulla on nuo värit kasvoillasi.”
Shino katsoi kuinka Kankuro mietti hetken ja kohautti sitten olkapäitään.
”Onko sillä nyt niin väliä.?”
Kankuro painoi Shinon puuta vasten ja suuteli tämän lämpimiä huulia. Shino laittoi vapaan kätensä Kankuron niskalle ja häntä häiritsi suuresti kankaan pala, joka erotti hänen kätensä ja Kankuron hiukset. Shino tunsi kuinka Kankuro hymyili, kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa.
”Häiritseekö sinua jokin muruseni?” ~ <3
Shino tunsi poskiansa kuumottavan ja käänsi katseensa pois.
”Ei häiritse ja tiedät kyllä, että inhoan sitä kun kutsut minua muruseksi.”
Kankuro naurahti pienesti, ja vapaalla kädellään otti Shinon aurinkolasit pois.
”Olet paljon kauniinpa ilman näitä.”
Kankuro heitti lasit jonnekin ja painoi kätensä sitten Shinon kaulalle.
”Kaulasi on kaunis myös ja silti peittelet sitä. Annas kun autan sinua.”
Shino ei tehnyt mitään estääkseen Kankuroa joka avasi hänen takkinsa kauluksen ja suuteli hänen kaulaansa, kutittaen samalla. Shino naurahti pienesti ja tärisi hieman.
”Kutitat liikaa Kankuro.”
Shino sanoi ja työnsi Kankuroa kauemmas itsestään. Hieman harmistuneen näköisenä Kankuro perääntyi Shinosta.
”Saattaa olla, että niin tein. Isäsi etsii sinua. Minun piti se jo aikaisemmin kertoa, mutta unohdin.”
Shino pyöräytti silmiään.
”Ala tulla sitten tai hän vielä suuttuu pahemman kerran.”
Kankuro sanoi silmää iskien. Shino käveli hänen vierelleen. Kankuro kietoi kätensä Shinon lantion ympärille ja puraisi pienesti Shinon korvaa.
”Lopeta sitten jo tai saat katua.”
Shino sanoi naurahtaen ja tönäisi Kankuroa pienesti.
”Et sanonut mikä minun täytyy lopettaa.”
Kankuro sanoi ilkeästi virnistäen ja puraisi Shinoa uudelleen.
”Tuota saat katua.”
Shino sanoi nauraen ja lähti juoksemaan karkuun lähteneen Kankuron perään. He juoksivat kunnes saapuivat Shinon talolle, jossa he pysähtyivät hengästyneinä, mutta nauravina. Shino avasi oven, sanoen.
”Naiset aina ensin.”
Kankuro naurahti ja työnsi Shinon sisälle.
”Eli siis sinä. Sinähän se tyttö olet tässä suhteessa.”
Shino punastui hieman huomatessaan isänsä, joka seisoi eteisessä ja luultavasti, ainakin ilmeestä päätellen, oli kuullut kaiken. Kankuro kääntyi Shinon isään päin, hymy oli kadonnut hänen kasvoiltaan. Hiljaisuus valtasi huoneen täysin, kunnes Shino rikkoi sen.
”Mitä sinulla oli asiaa?”
Kankuro katsoi vuoroin Shinoa vuoroin hänen isäänsä, joka käänsi päänsä pois Shinosta.
”Sota on syttynyt Konohan ja hiekan kylän välille. Kazekage haluaa vallata Konohan. Kaikki yli 15 -vuotiaat pojat tai miehet on määrätty sotimaan kaupungin puolesta, mutta huomaan, ettei täällä ole yhtään miestä minun lisäkseni vaikka luulin niin.”
Tämä mursi Shinon täysin. Kankuron pelästykseksi kyyneleet kohosivat Shinon silmiin. Shino lähti nopein askelin kävelemään kohti huonettaan, kun hänen isänsä tarttui Shinon olkapäästä kiinni, sanoen.
”Olen hyvin pettynyt sinuun Shino.”
Shino riuhtaisi itsensä irti ja juoksi huoneeseensa paiskaten oven perässään kuuluvasti kiinni. Kankuro huokaisi hiljaa ja kohotti katseensa Shinon isään.
”En yhtään ihmettele miksi Shino viihtyy enemmän ulkona kuin kotona! Minäkin viihtyisin jos minulla olisin tuollainen isä!”
Shino kuuli terävän läpsäisy äänen ja kuuli kuinka Kankuro mumisi jotain astellessaan kohti hänen huonettaan. Ovi avattiin ja Kankuro tuli huoneeseen pidellen poskeaan.
”Mitä hän teki sinulle.?”
Shino kysyi, mennessään Kankuron luokse ja laskiessaan kätensä Kankuron poskelle. Kankuro hymyili pienesti.
”Vain pieni lyönti. Ei se ketään tapa.”
Shino halasi Kankuroa, tämän silittäessä Shinon hiuksia.
”Mitä aiot tehdä?”
Kankuro kysyi hiljaa, surullisesti kuiskaten. Shino pudisti päätään.
”En tiedä.”
Ulko-ovi avautui ja paiskautui kiinni.
”Arvelisin, että isäsi lähti sotapaikalle. et kai.. Et kai sinä aio mennä.?”
Shino sulki silmänsä ja antoi ajan kulua hiljaisuuden vallitessa, kunnes kysyi.
”Entä sinä? Kuulut hiekan kylään. Aiotko taistella siellä, täällä.. vai olla taistelematta lainkaan?”
Kankuro puri huultaan. Hän ei halunnut pettää kyläänsä, muttei myöskään halunnut taistella rakastaan vastaan ja vähiten hän halusi olla pelkuri ja jättää taistelematta. Ulkona hälinä kasvoi ja Naisten itku kuului hyvin selvänä, kun he joutuivat sanomaan miehilleen ja pojilleen hyvästit. Kankuro käänsi katseensa ikkunaan, josta hän selvästi näki monet tuttunsa kulkevan ohi. Naruto, Sasuke, Kiba Akamarun kanssa, Shikamaru ja jopa Chouji olivat vastanneet määräykseen ja kulkivat vanhempiensa (Naruto Sakuran) hyvästellessä heidät.
”Tiedän mitä teen.”
Kankuro sanoi hiljaa kuiskaten ja astui askeleen kauemmas Shinosta, joka tärisi siitä pelosta, että Kankuro jättäisi hänet yksin.
”Tulen taistelemaan vierelläsi.”
Leveä hymy kohosi Shinon kasvoille kun tämä syöksyi halaamaan Kankuroa. He seisoivat hiljaa hetken, kunnes työntyivät kauemmas toisistaan ja nyökkäsivät vaitonaisina.
Suurin osa miehistä oli jo lähtenyt Shinon ja Kankuron lähtiessä kohti paikkaa johon oli tarkoitus kokoontua. Vakavina he kulkivat koko matkan ja viimein tutut kasvot näkyivät heidän edessään. Kaikki olivat hiljaa, hyvin vakavan näköisinä. Akamarukin oli hiljaa, mutta alkoi murista kun haistoi Kankuron lähestyvän. Monet päät kääntyivät Shinoon ja Kankuroon ja pian jokainen kuiski jotain toiselle. Pojat kävelivät suoraan ilmoittautumis tiskin luokse.
”Aburame Shino ilmoittautuu sotimaan kylänsä puolesta.”
Shino sanoi ja teki sitten tietä Kankurolle.
”Kankuro, hiekan kylästä, ilmoittautuu taistelemaan Konohan kylän rinnalla rakkaittensa puolesta.”
Tiskin takana istuva mies katsoi Kankuroa pitkään ja arvioivasti.
”Voiko häneen luottaa?”
Shino nyökkäsi vaitonaisena. Mies nyökkäsi ja kirjoitti heidän nimensä ylös.
”Kuunnelkaa!”
Kova ääni huusi ja vaiensi kaikki.
”Vastustajat ovat valmiina hyökkäämään ja saattavat tehdä sen milloin tahansa. Meidän täytyy olla valmiina. Lennosta hyökkääjät nousevat ilmaan ja kertovat milloin he ovat lähistö alueilla.”
Mies lopetti puheensa ja muutama mies kohosi kotkan selässä ilmaan.
”Ärsyttävää ettemme vielä voi tehdä mitään.”
Kankuro sanoi kuiskaten Shinolle, jonka kasvoille syttyi leveä virnistys.
”Ehkä voimmekin. Tule!”
Nopein askelin Shino käveli lähimmän metsän luokse ja kuiskasi jotain suurelle hyönteiselle, joka paistatteli päivää puun rungolla. Hetki kului, kunnes hyönteinen levitti siipensä ja lähti metsän siimekseen.
”Ja nyt odotamme hetken aikaa.”
Vain hetki kului, kun ryminä alkoi ja pian metsästä astui esiin monta ihmistäkin suurempaa siivekästä hyönteistä. Hymy kohosi Shinon kasvoille.
”Huomenta. Anteeksi jos herätin teidät unestanne.”
Hyönteiset mumisivat jotain mistä Kankuro ei saanut mitään selvää.
”Ymmärrän täysin ja lupaan, että vaivanne palkitaan ruhtinaallisesti. Rukoilen apuanne.”
Kankuro näki sivusilmällä kuinka Shino laskeutui polvilleen maahan ja kuinka suurin hyönteisistä asteli Shinon luokse, sanoen jotain.
”Kiitän teitä.”
Shino nousi ylös ja hymyili Kankurolle.
”Nyt voimme olla avuksi. Tulkaa!”
Shino heilautti kättään ja johdatti siivekkäät toisten luokse.
”Ne jotka haluavat olla avuksi, eivätkä vain istua paikallaan, tulkoon tänne!”
Shino huusi pitäen kättään suurimman hyönteisen siipien päällä. Suurin osa ihmisistä katseli hyönteisiä epäluuloisesti, mutta muutamat tulivat Shinon luokse ja nousivat pian ilmaan hyönteisin selässä.
”Se oli viimeinen mahdollinen. Mennään Kankuro.”
Shino nousi siivekkään selkään, joka rääkäisi kimeän ”sotahuudon”. Shino huomasi isänsä kävelevän heitä kohti ja kohosi ilmaan välittämättä isänsä huudoista. Kankuro kohosi pian hänen vierelleen.
”Kuunnelkaa!”
Shino huusi kaikille siivekkäiden selässä oleville.
”Pysykää mahdollisimman kaukana kotkista ja varokaa alhaalta tulevaa tykitystä. Minä ja Kankuro menemme kulkemaan edellä, sillä johtosirkat ovat meillä.”
Shino lähti eteenpäin, Kankuron seuratessa häntä. Minuutit tuntuivat tunneilta heidän kulkiessa kohti hiekan kylää. Shino pysähtyi hetken kuluttua ja osoitti maahan. Kankuro katsoi kauhuissaan Gaaraa ja Temaria, jotka johdattivat suurta joukkoa sotilaita metsän läpi kohti Konohan sotilaita. Shino viittosi kädellään, että heidän olisi käännyttävä takaisin, mutta Kankuro ei saanut silmiään irti sisaruksistaan.
”Ala tulla!”
Shino kuiskasi hiljaa ja nykäisi Kankuroa kädestä. Kankuro ravisti päätään ja käänsi siivekkään Konohaan päin. Yllättäen he kuulivat metsän puiden joukosta huudon.
”KONOHAN VAKOOJIA! AMPUKAA NE ALAS!”
Kunaita lensi ja Shino tunsi Temarin viiltävän tuulen kulkevan ohitseen. Kankuro kuuli Shinon sanovan jotain siivekkäälleen, joka kiljaisi kimeästi ja alkoi sitten pudota kohti maata. Samoin teki Kankuron siivekäs. Maahan laskeutuessaan siivekkäät heittivät Shinon ja Kankuron selästään ja ravistellen itseään lähtivät kulkemaan kohti hiekan sotilaita.
”Ne eivät saa tappaa sisaruksiani!”
Kankuro sanoi nopeasti ja oli jo lähtemässä samaan suuntaan siivekkäiden kanssa, kunnes Shino tarttui tämän olkapäästä kiinni.
”Eivät he tapa heitä. Annoin heille sellaisen käskyn.”
Kauempaa alkoi kuulua huutoja ja siivekkäiden kiljuntaa.
”Mene muitten luokse. Olet paljon nopeampi juoksija kuin minä. Jään tänne ja vahdin etteivät he pääse läpi.”
Shino astui askeleen eteenpäin, varman näköisenä.
”Mutta Shino -”
Shino nosti kätensä ja osoitti suuntaa jossa Konohalaiset olivat.
”Ala mennä.”
Kankuro puri huultaan, mutta lähti sitten nopeasti juoksemaan poispäin hiekan kyläläisistä. Shino seisoi yksin, peläten kuolevansa metsään, mutta ylpeys sai Shinon pysymään siinä missä hän oli. Hetken kuluttua hiljaisuus vallitsi metsässä. Shino vihelsi kimeästi, mutta siivekkäiltä ei tullut vastausta.
”Teen sinusta ylpeän isä.”
Shino sanoi hiljaa lähtien samalla kulkemaan kohti veristä taistelu areenaa. Shino katsoi puiden takaa kuinka eloonjääneet ihmiset sitoivat vuotavia haavojaan ja auttoivat ystäviään ylös. Gaara ja Temari istuivat vaitonaisina puun juurella ja söivät jotain. Siivekkäitä raahattiin metsän keskelle ja kuivaa ruohoa heitettiin niiden päälle. Shino kuuli kuinka joku sanoi hiljaa toverilleen.
”Aburamen suku käyttää hyönteisiä aseenaan taistelussa. Arvelisin jonkun heistä olevan täällä lähistöllä.”
Gaara nousi ylös ja puhui vakaalla äänellä.
”Aburamen suvussa on enää kaksi jäsentä, Shino sekä hänen isänsä. Nämä hyönteiset ovat luultavasti Shinon lähettämiä, koska ne eivät hyökänneet minun tai Temarin kimppuun.”
Sotilaat supattelivat keskenään, kunnes joku heistä käänsi katseensa metsään, katsoen suoraan Shinoa päin.
”Tuolla se on!”
Sotilas sanoi nopeasti, osoittaen Shinoon. Joukot olivat valmiina ja ryntäsivät metsään, Shinon perääntyessä puuhun.
”Minne se meni?”
Jotkut kysyivät katsellen ympärilleen, tajuamatta katsoa puihin. Shino tunsi tuijotuksen ja käänsi katseensa Temariin, joka hymyili ilkeästi.
”Muistettava sääntö numero yksi!”
Temari sanoi kuuluvasti ja heilautti viuhkaansa saaden aikaan viiltävän tuulen.
”Katsokaa aina myös puihin.”
Oksat katkeilivat tuulen johdosta ja Shino tippui maahan, ollen heti sotilaiden ympäröimä. Shino nostettiin kovakouraisesti seisomaan.
”Missä hän on?”
Gaara kysyi astellen Shinon luokse varmoin askelin.
”On kuka.?”
Shino kysyi, saaden terävän lyönnin mahaansa.
”Missä on veljeni?!”
Shino yski hetken ja nosti sitten katseensa Gaaraan, jonka kasvoilla oli ilme jota hän ei ollut koskaan nähnyt.
”Kankuroko? Siitäkö tämä koko tyhmä sota johtuu?”
Uusi lyönti vei jalat Shinon alta ja tämä vajosi polvilleen maahan yskien kuuluvasti.
”Aivan niin. Missä hän on?”
Gaara sanoi tiukasti, tökkien jalallaan Shinoa. Shino huitaisi Gaaran jalan pois ja nousi seisomaan huolimatta kivusta ja pahan olon tunteesta, jotka velloivat hänen sisällään.
”Hän asuu nykyään Konohan kylässä kanssani.”
Shino sanoi mahdollisimman kuuluvasti. Gaara läimäisi Shinoa kasvoille, saaden Shinon kaatumaan maahan.
”Haen hänet pois ettet enää kiduttaisi häntä!”
Gaara huusi vihoissaan. Shino käänsi ihmettelevän katseensa Gaaraan, kuullen samalla huudon takaansa.
”Hyökätkää!”
Konohan kylän sotilaat olivat saapuneet paikalle ja lähtivät nopeaan hyökkäykseen. Shino avasi suunsa huutaakseen heitä lopettamaan, mutta ääntä ei tullut. Metalli kalahti metalliin sotilaiden hyökätessä toistensa kimppuun. Viiltävä tuuli ohitti heidät, muuttaen maan verenpunaan. Kankuro kumartui Shinon ylle ja nosti tämän seisomaan varovasti.
”Oletko kunnossa?”
Kankuro kysyi hiljaa. Shino nyökkäsi.
”Sinä voit lopettaa tämän sodan. Mene veljesi luokse. Pärjään kyllä yksinkin.”
Kankuro laski Shinon läheisen puun juurelle lepäämään. Shino katsoi verilöylyä purren huultaan.
”Ei näin. Ei ikinä näin!”
Shino sanoi hiljaa sulkien silmänsä. Tällä välin Kankuro kulki sotilaiden joukossa etsien Gaaraa. Viimein Kankuro huomasi hänet. Viha paloi Gaaran silmissä tämän hyökätessä kohti Kibaa ja Akamarua.
”Veli!”
Kankuro huusi lujaa. Gaara pysähtyi paikoilleen ja käänsi hämmentyneen katseensa Kankuroon. Suurin osa muistakin hiekan sotilaista oli pysähtynyt kuullessaan Kankuron huudon.
”Lopeta tämä tyhmä sota!”
Kankuro huusi Gaaralle, joka asteli Kankuron luokse.
”Mutta sinähän käskit minua aloittamaan tämän sodan. Kerroit, että sinua kidutetaan Konohassa ja pyysi minua hakemaan sinut.”
Hiljaisuus laskeutui taistelu tantereelle, kunnes ilmoitustiskillä istunut mies huusi.
”Olin oikeassa! Hän on todellakin hiekan vakooja! Meidän on jatkettava hyökkäystä!”
Suurin osa Konohalaisista oli samaa mieltä.
”LOPETTAKAA!!”
Shino huusi puun juurelta ja nousi täristen seisomaan, kaatuen melkein uudestaan istumaan.
”Kankuro ei ole kirjoittanut sellaista kirjettä kellekään. Minä olen varma asiasta.!”
Shino käveli Gaaran sekä Kankuron luokse.
”Vai oletko muka?”
Kankuro pudisti päätään yhtä hämmentyneenä kuin kaikki muutkin. Shino hymyili ja otti Kankurosta tukea, laskien päänsä tämän olkapäälle.
”Kuka sitten lähetti sen kirjeen?”
Kiba kysyi kuuluvalla äänellä, pidellen Akamarua sylissään. Jossain taaempana alkoi kuulua tytön kikatusta, joka aluksi kuului hiljaisena ja sitten kovempana.
”Temari?”
Gaara kysyi sekä hämmentyneenä että vihoissaan. Temari kikatti kovaäänisesti ja sanoi sitten.
”Se oli kyllä hyvä suunnitelma saada Konohan ja hiekan kylä riitoihin keskenään. En todellakaan uskonut, että Kankuro pettäisi oman kylänsä vain taistellakseen Shinon vierellä.”
Temari hymyili ilkeästi ja heilautti viuhkaansa. Viiltävä tuuli pyyhkäisi heidän ylitseen valtavalla voimalla.
”Mutta se ei estä minua tekemästä mitä olen jo suunnitellut tekeväni.”
Tuuli pyyhkäisi taas heidän ohitseen satuttaen ja viiltäen heidän iholleen syviä haavoja.
”Piiloutukaa kivien taakse!”
Shino huusi kovaan ääneen, saaden sotilaat juoksemaan kivien varjoihin. Sekä hiekan että Konohan kylän miehet jupisivat itsekseen.
”En ymmärrä häntä. Jotain on tehtävä tai hän tappaa meidät kaikki.”
Gaara sanoi hiljaa Shinolle sekä Kankurolle.
”Minä hoidan sen.”
Shino sanoi ja kääntyi lähteäkseen suojasta.
”Älä mene.”
Kankuro sanoi hiljaa kuiskaten Shinolle, joka hymyili tälle hellästi.
”Tulen pian takaisin rakas. Ei kestä kauaa. Lupaan, että palaan luoksesi.”
Shino lähti nopein liikkein pois, saaden heti tuulen peräänsä.
”Vai yrität sinä auttaa heitä. Luulet vain voivasi.”
Shino nousi seisomaan ja mumisi jotain mistä Temari ei saanut selvää. Viuhka heilui, Temari yrittäessä saada Shinon katumaan maahan. Syvät haavat saivat Shinon irvistämään, mutta silti hän puhui.
”Rukoilen apuanne.”
Shino sanoi hiljaa ja laskeutui polvilleen maahan. Läheiset puut kaatuivat jonkun suuren lähestyessä taistelu areenaa. Temari käänsi katseensa metsään, josta sekuntia myöhemmin asteli valtava rukoilijasirkka.
”Kuka on herättänyt minut unestani?”’
Se kysyi kaikuvalla äänellä ja ravisteli tuntosarviaan. Shino nousi seisomaan pidellen kylkeään. Sirkka käänteli päätään. Samalla hetkellä Temari ymmärsi mitä Shino oli yrittämässä ja heilautti viuhkaansa sirkkaa kohti. Mikään sirkassa ei muuttunut, viiltohaavoja ei syntynyt. Sirkka käänsi keltaiset silmänsä Shinoon ja näytti haukottelevan makeasti.
”Tämän rääpäleen takiako minut herätettiin. Mitä haluat hänelle tehtävän?”
Shino nyökkäsi ja puhui hiljaa. Seuraavaksi oli sirkan vuoro nyökätä. Se kumartui Temarin puoleen ja sanoi jotain tälle hiljaisella äänellä. Temari huitaisi kädellään ja kääntyi Shinoa kohti. Sirkka kietoi eturaajansa Temarin ympärille. Temari rimpuili hurjana, mutta sirkka piti otteensa ja lähti palaamaan metsään. Shino hymyili pienesti.
”Saatpahan ainakin kunnon opetuksen.”
Kankuro juoksi Shinon luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”Älä enää ikinä tee noin!”
Kankuro sanoi tönäisten Shinoa hellästi olkapäähän. Shino hymyili kietoen samalla kätensä Kankuron ympärille. Pojat hymyilivät hellästi toisilleen, kunnes Shino näki tutut kasvot jotka tuijottivat häntä väkijoukosta. Shino erkani Kankurosta ja käveli hitaasti isänsä luokse. laskien päänsä samalla.
”Sota on ohi isä. Kaikki voivat palata kaupunkiinsa.”
Hyväksyvä mumina kuului väkijoukosta, kun Gaara nyökkäsi pienesti hymyillen.
”Teit hyvin Shino ja anteeksi kun epäilin sinua. Lähdetään kaikki!”
Gaara sanoi, lähtien sitten johdattamaan joukkojaan takaisin kylää kohti. Shino nosti katseensa isänsä hymyileviin kasvoihin.
”Tiedätkö Shino, olen ylpeä sinusta. Olet sittenkin mies.”
Shino hymyili isälleen ja halasi tätä iloisena, mutta hymy oli vain hetkellistä, kun Shino astui kauemmas isästään.
”Mutta entä se.”
Shino käänsi katseensa Kankuroon, joka käveli hänen vierelleen. Shinon isä huokaisi ja hymyili sitten.
”Tietenkin tämä harmittaa minua, mutta jos kerran rakastat häntä, niin mikä minä olen vastaan sanomaan.”
Onnellisena Shino halasi Kankuroa, joka vastasi samalla mitalla takaisin. Konohan kyläläiset olivat jo alkaneet palaamaan takaisin omaan kyläänsä Shinon ja Kankuron johdattamina, kun Kankuro kuiskasi.
”En voisi koskaan elää ilman sinua. Rakastan sinua liiaksi.”
Shino hymyili.
”Minäkin rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni ja antaisin sen mielelläni pois vuoksesi.”
Kankuro pysähtyi paikalleen ja veti Shinon lähelleen.
”Sitten arvelisin, ettei tämä haittaa sinua.”
Kankuro kietoi kätensä Shinon ympärille ja suuteli tätä pitkään. Shino ei ollut koskaan ollut niin onnellinen kuin oli nyt.
Aamu paistoi kauniina Shinon kävellessä metsässä etsien hyönteisiä. Hymy käväisi Shinon kasvoilla, tämän huomatessa erityisen kauniin siivekkään puunoksalla. Shino ojensi kätensä ottaakseen hyönteisen kiinni. Yllättäen Shino tunsi jonkin terävän painautuvan selkäänsä vasten. Hän jähmettyi paikalleen ja tunsi lämpimän hengityksen niskassaan. Virnistys käväisi Shinon kasvoilla.
”Jos viitsisit lopettaa tuon pelottelun. Etenkin kun olen keräilemässä.”
Terävä asia ei enää painanut ja Shino näki tutun henkilön kasvot vierellään.
”En ymmärrä mitä näet noissa ötököissä. Minusta ne ovat ällöttäviä.”
Kankuro sanoi virnistäen Shinolle, joka hymyili takkinsa suojissa.
”Jotkut osaavat arvostaa niitä. Ne sattumisin ovat hyvin hyödyllisiä välillä.”
Kankuro astui askeleen lähemmäs Shinoa ärsyttävä hymy kasvoillaan.
”Jospa ei nyt puhuta niistä pirun ötököistä.”
Kankuro tarttui Shinon vasempaan käteen ja painoi sen lähintä puuta vasten. Ilkeä virnistys käväisi Kankuron kasvoilla tämän lähestyessä Shinoa, joka laittoi toisen kätensä heidän välilleen.
”Älä unohda, että sinulla on nuo värit kasvoillasi.”
Shino katsoi kuinka Kankuro mietti hetken ja kohautti sitten olkapäitään.
”Onko sillä nyt niin väliä.?”
Kankuro painoi Shinon puuta vasten ja suuteli tämän lämpimiä huulia. Shino laittoi vapaan kätensä Kankuron niskalle ja häntä häiritsi suuresti kankaan pala, joka erotti hänen kätensä ja Kankuron hiukset. Shino tunsi kuinka Kankuro hymyili, kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa.
”Häiritseekö sinua jokin muruseni?” ~ <3
Shino tunsi poskiansa kuumottavan ja käänsi katseensa pois.
”Ei häiritse ja tiedät kyllä, että inhoan sitä kun kutsut minua muruseksi.”
Kankuro naurahti pienesti, ja vapaalla kädellään otti Shinon aurinkolasit pois.
”Olet paljon kauniinpa ilman näitä.”
Kankuro heitti lasit jonnekin ja painoi kätensä sitten Shinon kaulalle.
”Kaulasi on kaunis myös ja silti peittelet sitä. Annas kun autan sinua.”
Shino ei tehnyt mitään estääkseen Kankuroa joka avasi hänen takkinsa kauluksen ja suuteli hänen kaulaansa, kutittaen samalla. Shino naurahti pienesti ja tärisi hieman.
”Kutitat liikaa Kankuro.”
Shino sanoi ja työnsi Kankuroa kauemmas itsestään. Hieman harmistuneen näköisenä Kankuro perääntyi Shinosta.
”Saattaa olla, että niin tein. Isäsi etsii sinua. Minun piti se jo aikaisemmin kertoa, mutta unohdin.”
Shino pyöräytti silmiään.
”Ala tulla sitten tai hän vielä suuttuu pahemman kerran.”
Kankuro sanoi silmää iskien. Shino käveli hänen vierelleen. Kankuro kietoi kätensä Shinon lantion ympärille ja puraisi pienesti Shinon korvaa.
”Lopeta sitten jo tai saat katua.”
Shino sanoi naurahtaen ja tönäisi Kankuroa pienesti.
”Et sanonut mikä minun täytyy lopettaa.”
Kankuro sanoi ilkeästi virnistäen ja puraisi Shinoa uudelleen.
”Tuota saat katua.”
Shino sanoi nauraen ja lähti juoksemaan karkuun lähteneen Kankuron perään. He juoksivat kunnes saapuivat Shinon talolle, jossa he pysähtyivät hengästyneinä, mutta nauravina. Shino avasi oven, sanoen.
”Naiset aina ensin.”
Kankuro naurahti ja työnsi Shinon sisälle.
”Eli siis sinä. Sinähän se tyttö olet tässä suhteessa.”
Shino punastui hieman huomatessaan isänsä, joka seisoi eteisessä ja luultavasti, ainakin ilmeestä päätellen, oli kuullut kaiken. Kankuro kääntyi Shinon isään päin, hymy oli kadonnut hänen kasvoiltaan. Hiljaisuus valtasi huoneen täysin, kunnes Shino rikkoi sen.
”Mitä sinulla oli asiaa?”
Kankuro katsoi vuoroin Shinoa vuoroin hänen isäänsä, joka käänsi päänsä pois Shinosta.
”Sota on syttynyt Konohan ja hiekan kylän välille. Kazekage haluaa vallata Konohan. Kaikki yli 15 -vuotiaat pojat tai miehet on määrätty sotimaan kaupungin puolesta, mutta huomaan, ettei täällä ole yhtään miestä minun lisäkseni vaikka luulin niin.”
Tämä mursi Shinon täysin. Kankuron pelästykseksi kyyneleet kohosivat Shinon silmiin. Shino lähti nopein askelin kävelemään kohti huonettaan, kun hänen isänsä tarttui Shinon olkapäästä kiinni, sanoen.
”Olen hyvin pettynyt sinuun Shino.”
Shino riuhtaisi itsensä irti ja juoksi huoneeseensa paiskaten oven perässään kuuluvasti kiinni. Kankuro huokaisi hiljaa ja kohotti katseensa Shinon isään.
”En yhtään ihmettele miksi Shino viihtyy enemmän ulkona kuin kotona! Minäkin viihtyisin jos minulla olisin tuollainen isä!”
Shino kuuli terävän läpsäisy äänen ja kuuli kuinka Kankuro mumisi jotain astellessaan kohti hänen huonettaan. Ovi avattiin ja Kankuro tuli huoneeseen pidellen poskeaan.
”Mitä hän teki sinulle.?”
Shino kysyi, mennessään Kankuron luokse ja laskiessaan kätensä Kankuron poskelle. Kankuro hymyili pienesti.
”Vain pieni lyönti. Ei se ketään tapa.”
Shino halasi Kankuroa, tämän silittäessä Shinon hiuksia.
”Mitä aiot tehdä?”
Kankuro kysyi hiljaa, surullisesti kuiskaten. Shino pudisti päätään.
”En tiedä.”
Ulko-ovi avautui ja paiskautui kiinni.
”Arvelisin, että isäsi lähti sotapaikalle. et kai.. Et kai sinä aio mennä.?”
Shino sulki silmänsä ja antoi ajan kulua hiljaisuuden vallitessa, kunnes kysyi.
”Entä sinä? Kuulut hiekan kylään. Aiotko taistella siellä, täällä.. vai olla taistelematta lainkaan?”
Kankuro puri huultaan. Hän ei halunnut pettää kyläänsä, muttei myöskään halunnut taistella rakastaan vastaan ja vähiten hän halusi olla pelkuri ja jättää taistelematta. Ulkona hälinä kasvoi ja Naisten itku kuului hyvin selvänä, kun he joutuivat sanomaan miehilleen ja pojilleen hyvästit. Kankuro käänsi katseensa ikkunaan, josta hän selvästi näki monet tuttunsa kulkevan ohi. Naruto, Sasuke, Kiba Akamarun kanssa, Shikamaru ja jopa Chouji olivat vastanneet määräykseen ja kulkivat vanhempiensa (Naruto Sakuran) hyvästellessä heidät.
”Tiedän mitä teen.”
Kankuro sanoi hiljaa kuiskaten ja astui askeleen kauemmas Shinosta, joka tärisi siitä pelosta, että Kankuro jättäisi hänet yksin.
”Tulen taistelemaan vierelläsi.”
Leveä hymy kohosi Shinon kasvoille kun tämä syöksyi halaamaan Kankuroa. He seisoivat hiljaa hetken, kunnes työntyivät kauemmas toisistaan ja nyökkäsivät vaitonaisina.
Suurin osa miehistä oli jo lähtenyt Shinon ja Kankuron lähtiessä kohti paikkaa johon oli tarkoitus kokoontua. Vakavina he kulkivat koko matkan ja viimein tutut kasvot näkyivät heidän edessään. Kaikki olivat hiljaa, hyvin vakavan näköisinä. Akamarukin oli hiljaa, mutta alkoi murista kun haistoi Kankuron lähestyvän. Monet päät kääntyivät Shinoon ja Kankuroon ja pian jokainen kuiski jotain toiselle. Pojat kävelivät suoraan ilmoittautumis tiskin luokse.
”Aburame Shino ilmoittautuu sotimaan kylänsä puolesta.”
Shino sanoi ja teki sitten tietä Kankurolle.
”Kankuro, hiekan kylästä, ilmoittautuu taistelemaan Konohan kylän rinnalla rakkaittensa puolesta.”
Tiskin takana istuva mies katsoi Kankuroa pitkään ja arvioivasti.
”Voiko häneen luottaa?”
Shino nyökkäsi vaitonaisena. Mies nyökkäsi ja kirjoitti heidän nimensä ylös.
”Kuunnelkaa!”
Kova ääni huusi ja vaiensi kaikki.
”Vastustajat ovat valmiina hyökkäämään ja saattavat tehdä sen milloin tahansa. Meidän täytyy olla valmiina. Lennosta hyökkääjät nousevat ilmaan ja kertovat milloin he ovat lähistö alueilla.”
Mies lopetti puheensa ja muutama mies kohosi kotkan selässä ilmaan.
”Ärsyttävää ettemme vielä voi tehdä mitään.”
Kankuro sanoi kuiskaten Shinolle, jonka kasvoille syttyi leveä virnistys.
”Ehkä voimmekin. Tule!”
Nopein askelin Shino käveli lähimmän metsän luokse ja kuiskasi jotain suurelle hyönteiselle, joka paistatteli päivää puun rungolla. Hetki kului, kunnes hyönteinen levitti siipensä ja lähti metsän siimekseen.
”Ja nyt odotamme hetken aikaa.”
Vain hetki kului, kun ryminä alkoi ja pian metsästä astui esiin monta ihmistäkin suurempaa siivekästä hyönteistä. Hymy kohosi Shinon kasvoille.
”Huomenta. Anteeksi jos herätin teidät unestanne.”
Hyönteiset mumisivat jotain mistä Kankuro ei saanut mitään selvää.
”Ymmärrän täysin ja lupaan, että vaivanne palkitaan ruhtinaallisesti. Rukoilen apuanne.”
Kankuro näki sivusilmällä kuinka Shino laskeutui polvilleen maahan ja kuinka suurin hyönteisistä asteli Shinon luokse, sanoen jotain.
”Kiitän teitä.”
Shino nousi ylös ja hymyili Kankurolle.
”Nyt voimme olla avuksi. Tulkaa!”
Shino heilautti kättään ja johdatti siivekkäät toisten luokse.
”Ne jotka haluavat olla avuksi, eivätkä vain istua paikallaan, tulkoon tänne!”
Shino huusi pitäen kättään suurimman hyönteisen siipien päällä. Suurin osa ihmisistä katseli hyönteisiä epäluuloisesti, mutta muutamat tulivat Shinon luokse ja nousivat pian ilmaan hyönteisin selässä.
”Se oli viimeinen mahdollinen. Mennään Kankuro.”
Shino nousi siivekkään selkään, joka rääkäisi kimeän ”sotahuudon”. Shino huomasi isänsä kävelevän heitä kohti ja kohosi ilmaan välittämättä isänsä huudoista. Kankuro kohosi pian hänen vierelleen.
”Kuunnelkaa!”
Shino huusi kaikille siivekkäiden selässä oleville.
”Pysykää mahdollisimman kaukana kotkista ja varokaa alhaalta tulevaa tykitystä. Minä ja Kankuro menemme kulkemaan edellä, sillä johtosirkat ovat meillä.”
Shino lähti eteenpäin, Kankuron seuratessa häntä. Minuutit tuntuivat tunneilta heidän kulkiessa kohti hiekan kylää. Shino pysähtyi hetken kuluttua ja osoitti maahan. Kankuro katsoi kauhuissaan Gaaraa ja Temaria, jotka johdattivat suurta joukkoa sotilaita metsän läpi kohti Konohan sotilaita. Shino viittosi kädellään, että heidän olisi käännyttävä takaisin, mutta Kankuro ei saanut silmiään irti sisaruksistaan.
”Ala tulla!”
Shino kuiskasi hiljaa ja nykäisi Kankuroa kädestä. Kankuro ravisti päätään ja käänsi siivekkään Konohaan päin. Yllättäen he kuulivat metsän puiden joukosta huudon.
”KONOHAN VAKOOJIA! AMPUKAA NE ALAS!”
Kunaita lensi ja Shino tunsi Temarin viiltävän tuulen kulkevan ohitseen. Kankuro kuuli Shinon sanovan jotain siivekkäälleen, joka kiljaisi kimeästi ja alkoi sitten pudota kohti maata. Samoin teki Kankuron siivekäs. Maahan laskeutuessaan siivekkäät heittivät Shinon ja Kankuron selästään ja ravistellen itseään lähtivät kulkemaan kohti hiekan sotilaita.
”Ne eivät saa tappaa sisaruksiani!”
Kankuro sanoi nopeasti ja oli jo lähtemässä samaan suuntaan siivekkäiden kanssa, kunnes Shino tarttui tämän olkapäästä kiinni.
”Eivät he tapa heitä. Annoin heille sellaisen käskyn.”
Kauempaa alkoi kuulua huutoja ja siivekkäiden kiljuntaa.
”Mene muitten luokse. Olet paljon nopeampi juoksija kuin minä. Jään tänne ja vahdin etteivät he pääse läpi.”
Shino astui askeleen eteenpäin, varman näköisenä.
”Mutta Shino -”
Shino nosti kätensä ja osoitti suuntaa jossa Konohalaiset olivat.
”Ala mennä.”
Kankuro puri huultaan, mutta lähti sitten nopeasti juoksemaan poispäin hiekan kyläläisistä. Shino seisoi yksin, peläten kuolevansa metsään, mutta ylpeys sai Shinon pysymään siinä missä hän oli. Hetken kuluttua hiljaisuus vallitsi metsässä. Shino vihelsi kimeästi, mutta siivekkäiltä ei tullut vastausta.
”Teen sinusta ylpeän isä.”
Shino sanoi hiljaa lähtien samalla kulkemaan kohti veristä taistelu areenaa. Shino katsoi puiden takaa kuinka eloonjääneet ihmiset sitoivat vuotavia haavojaan ja auttoivat ystäviään ylös. Gaara ja Temari istuivat vaitonaisina puun juurella ja söivät jotain. Siivekkäitä raahattiin metsän keskelle ja kuivaa ruohoa heitettiin niiden päälle. Shino kuuli kuinka joku sanoi hiljaa toverilleen.
”Aburamen suku käyttää hyönteisiä aseenaan taistelussa. Arvelisin jonkun heistä olevan täällä lähistöllä.”
Gaara nousi ylös ja puhui vakaalla äänellä.
”Aburamen suvussa on enää kaksi jäsentä, Shino sekä hänen isänsä. Nämä hyönteiset ovat luultavasti Shinon lähettämiä, koska ne eivät hyökänneet minun tai Temarin kimppuun.”
Sotilaat supattelivat keskenään, kunnes joku heistä käänsi katseensa metsään, katsoen suoraan Shinoa päin.
”Tuolla se on!”
Sotilas sanoi nopeasti, osoittaen Shinoon. Joukot olivat valmiina ja ryntäsivät metsään, Shinon perääntyessä puuhun.
”Minne se meni?”
Jotkut kysyivät katsellen ympärilleen, tajuamatta katsoa puihin. Shino tunsi tuijotuksen ja käänsi katseensa Temariin, joka hymyili ilkeästi.
”Muistettava sääntö numero yksi!”
Temari sanoi kuuluvasti ja heilautti viuhkaansa saaden aikaan viiltävän tuulen.
”Katsokaa aina myös puihin.”
Oksat katkeilivat tuulen johdosta ja Shino tippui maahan, ollen heti sotilaiden ympäröimä. Shino nostettiin kovakouraisesti seisomaan.
”Missä hän on?”
Gaara kysyi astellen Shinon luokse varmoin askelin.
”On kuka.?”
Shino kysyi, saaden terävän lyönnin mahaansa.
”Missä on veljeni?!”
Shino yski hetken ja nosti sitten katseensa Gaaraan, jonka kasvoilla oli ilme jota hän ei ollut koskaan nähnyt.
”Kankuroko? Siitäkö tämä koko tyhmä sota johtuu?”
Uusi lyönti vei jalat Shinon alta ja tämä vajosi polvilleen maahan yskien kuuluvasti.
”Aivan niin. Missä hän on?”
Gaara sanoi tiukasti, tökkien jalallaan Shinoa. Shino huitaisi Gaaran jalan pois ja nousi seisomaan huolimatta kivusta ja pahan olon tunteesta, jotka velloivat hänen sisällään.
”Hän asuu nykyään Konohan kylässä kanssani.”
Shino sanoi mahdollisimman kuuluvasti. Gaara läimäisi Shinoa kasvoille, saaden Shinon kaatumaan maahan.
”Haen hänet pois ettet enää kiduttaisi häntä!”
Gaara huusi vihoissaan. Shino käänsi ihmettelevän katseensa Gaaraan, kuullen samalla huudon takaansa.
”Hyökätkää!”
Konohan kylän sotilaat olivat saapuneet paikalle ja lähtivät nopeaan hyökkäykseen. Shino avasi suunsa huutaakseen heitä lopettamaan, mutta ääntä ei tullut. Metalli kalahti metalliin sotilaiden hyökätessä toistensa kimppuun. Viiltävä tuuli ohitti heidät, muuttaen maan verenpunaan. Kankuro kumartui Shinon ylle ja nosti tämän seisomaan varovasti.
”Oletko kunnossa?”
Kankuro kysyi hiljaa. Shino nyökkäsi.
”Sinä voit lopettaa tämän sodan. Mene veljesi luokse. Pärjään kyllä yksinkin.”
Kankuro laski Shinon läheisen puun juurelle lepäämään. Shino katsoi verilöylyä purren huultaan.
”Ei näin. Ei ikinä näin!”
Shino sanoi hiljaa sulkien silmänsä. Tällä välin Kankuro kulki sotilaiden joukossa etsien Gaaraa. Viimein Kankuro huomasi hänet. Viha paloi Gaaran silmissä tämän hyökätessä kohti Kibaa ja Akamarua.
”Veli!”
Kankuro huusi lujaa. Gaara pysähtyi paikoilleen ja käänsi hämmentyneen katseensa Kankuroon. Suurin osa muistakin hiekan sotilaista oli pysähtynyt kuullessaan Kankuron huudon.
”Lopeta tämä tyhmä sota!”
Kankuro huusi Gaaralle, joka asteli Kankuron luokse.
”Mutta sinähän käskit minua aloittamaan tämän sodan. Kerroit, että sinua kidutetaan Konohassa ja pyysi minua hakemaan sinut.”
Hiljaisuus laskeutui taistelu tantereelle, kunnes ilmoitustiskillä istunut mies huusi.
”Olin oikeassa! Hän on todellakin hiekan vakooja! Meidän on jatkettava hyökkäystä!”
Suurin osa Konohalaisista oli samaa mieltä.
”LOPETTAKAA!!”
Shino huusi puun juurelta ja nousi täristen seisomaan, kaatuen melkein uudestaan istumaan.
”Kankuro ei ole kirjoittanut sellaista kirjettä kellekään. Minä olen varma asiasta.!”
Shino käveli Gaaran sekä Kankuron luokse.
”Vai oletko muka?”
Kankuro pudisti päätään yhtä hämmentyneenä kuin kaikki muutkin. Shino hymyili ja otti Kankurosta tukea, laskien päänsä tämän olkapäälle.
”Kuka sitten lähetti sen kirjeen?”
Kiba kysyi kuuluvalla äänellä, pidellen Akamarua sylissään. Jossain taaempana alkoi kuulua tytön kikatusta, joka aluksi kuului hiljaisena ja sitten kovempana.
”Temari?”
Gaara kysyi sekä hämmentyneenä että vihoissaan. Temari kikatti kovaäänisesti ja sanoi sitten.
”Se oli kyllä hyvä suunnitelma saada Konohan ja hiekan kylä riitoihin keskenään. En todellakaan uskonut, että Kankuro pettäisi oman kylänsä vain taistellakseen Shinon vierellä.”
Temari hymyili ilkeästi ja heilautti viuhkaansa. Viiltävä tuuli pyyhkäisi heidän ylitseen valtavalla voimalla.
”Mutta se ei estä minua tekemästä mitä olen jo suunnitellut tekeväni.”
Tuuli pyyhkäisi taas heidän ohitseen satuttaen ja viiltäen heidän iholleen syviä haavoja.
”Piiloutukaa kivien taakse!”
Shino huusi kovaan ääneen, saaden sotilaat juoksemaan kivien varjoihin. Sekä hiekan että Konohan kylän miehet jupisivat itsekseen.
”En ymmärrä häntä. Jotain on tehtävä tai hän tappaa meidät kaikki.”
Gaara sanoi hiljaa Shinolle sekä Kankurolle.
”Minä hoidan sen.”
Shino sanoi ja kääntyi lähteäkseen suojasta.
”Älä mene.”
Kankuro sanoi hiljaa kuiskaten Shinolle, joka hymyili tälle hellästi.
”Tulen pian takaisin rakas. Ei kestä kauaa. Lupaan, että palaan luoksesi.”
Shino lähti nopein liikkein pois, saaden heti tuulen peräänsä.
”Vai yrität sinä auttaa heitä. Luulet vain voivasi.”
Shino nousi seisomaan ja mumisi jotain mistä Temari ei saanut selvää. Viuhka heilui, Temari yrittäessä saada Shinon katumaan maahan. Syvät haavat saivat Shinon irvistämään, mutta silti hän puhui.
”Rukoilen apuanne.”
Shino sanoi hiljaa ja laskeutui polvilleen maahan. Läheiset puut kaatuivat jonkun suuren lähestyessä taistelu areenaa. Temari käänsi katseensa metsään, josta sekuntia myöhemmin asteli valtava rukoilijasirkka.
”Kuka on herättänyt minut unestani?”’
Se kysyi kaikuvalla äänellä ja ravisteli tuntosarviaan. Shino nousi seisomaan pidellen kylkeään. Sirkka käänteli päätään. Samalla hetkellä Temari ymmärsi mitä Shino oli yrittämässä ja heilautti viuhkaansa sirkkaa kohti. Mikään sirkassa ei muuttunut, viiltohaavoja ei syntynyt. Sirkka käänsi keltaiset silmänsä Shinoon ja näytti haukottelevan makeasti.
”Tämän rääpäleen takiako minut herätettiin. Mitä haluat hänelle tehtävän?”
Shino nyökkäsi ja puhui hiljaa. Seuraavaksi oli sirkan vuoro nyökätä. Se kumartui Temarin puoleen ja sanoi jotain tälle hiljaisella äänellä. Temari huitaisi kädellään ja kääntyi Shinoa kohti. Sirkka kietoi eturaajansa Temarin ympärille. Temari rimpuili hurjana, mutta sirkka piti otteensa ja lähti palaamaan metsään. Shino hymyili pienesti.
”Saatpahan ainakin kunnon opetuksen.”
Kankuro juoksi Shinon luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”Älä enää ikinä tee noin!”
Kankuro sanoi tönäisten Shinoa hellästi olkapäähän. Shino hymyili kietoen samalla kätensä Kankuron ympärille. Pojat hymyilivät hellästi toisilleen, kunnes Shino näki tutut kasvot jotka tuijottivat häntä väkijoukosta. Shino erkani Kankurosta ja käveli hitaasti isänsä luokse. laskien päänsä samalla.
”Sota on ohi isä. Kaikki voivat palata kaupunkiinsa.”
Hyväksyvä mumina kuului väkijoukosta, kun Gaara nyökkäsi pienesti hymyillen.
”Teit hyvin Shino ja anteeksi kun epäilin sinua. Lähdetään kaikki!”
Gaara sanoi, lähtien sitten johdattamaan joukkojaan takaisin kylää kohti. Shino nosti katseensa isänsä hymyileviin kasvoihin.
”Tiedätkö Shino, olen ylpeä sinusta. Olet sittenkin mies.”
Shino hymyili isälleen ja halasi tätä iloisena, mutta hymy oli vain hetkellistä, kun Shino astui kauemmas isästään.
”Mutta entä se.”
Shino käänsi katseensa Kankuroon, joka käveli hänen vierelleen. Shinon isä huokaisi ja hymyili sitten.
”Tietenkin tämä harmittaa minua, mutta jos kerran rakastat häntä, niin mikä minä olen vastaan sanomaan.”
Onnellisena Shino halasi Kankuroa, joka vastasi samalla mitalla takaisin. Konohan kyläläiset olivat jo alkaneet palaamaan takaisin omaan kyläänsä Shinon ja Kankuron johdattamina, kun Kankuro kuiskasi.
”En voisi koskaan elää ilman sinua. Rakastan sinua liiaksi.”
Shino hymyili.
”Minäkin rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni ja antaisin sen mielelläni pois vuoksesi.”
Kankuro pysähtyi paikalleen ja veti Shinon lähelleen.
”Sitten arvelisin, ettei tämä haittaa sinua.”
Kankuro kietoi kätensä Shinon ympärille ja suuteli tätä pitkään. Shino ei ollut koskaan ollut niin onnellinen kuin oli nyt.
Kommentit (Lataa vanhempia)
izumoampkotetsu
- 2006-08-07 11:23:57
mäkin alan tyksimään tästä parituksesta pikkuhilja... *pelottaavaa*
no mut asiaan. Tarina oli mukavan pitkä ja juonikin hyvä.
lopetus onnistui hyvin ja sait tähän kiedottua opettavan asiankin, nostan hattua.
no mut asiaan. Tarina oli mukavan pitkä ja juonikin hyvä.
lopetus onnistui hyvin ja sait tähän kiedottua opettavan asiankin, nostan hattua.
Hideto
- 2006-08-08 08:48:38
Kappalejakoja on miltei liikaa xD Ja käytit ainakin tuossa alussa sanaa "pienesti" aika monta kertaa, mutta muuten osa oli hyvä ja mielenkiintoinen :) Hauska paritus ^^
Jadeile
- 2006-08-30 14:03:50
"Ne sattumisin ovat hyvin hyödyllisiä välillä" pitäisi kai olla 'sattumoisin'.
Eh, en jaksanut alkaa etsimään muita virheitä, koska hyvin nopeasti minua alkoi ärsyttämään tätä tarinasi. Kaikki hahmot, ihan kaikki, olivat niin out of character kuin voi olla! Tai siis, Shino muka näyttäisi tunteinaan noin avoimesti kokoajan? Gaara usuttaisi Sunan Konohan kimppuun? Kankuroun takia? Shino mokailisi noin pahasti vakoillessaan hiekkalaisia? Temari tekisi jotain tuollaista? ... ja lista jatkuu. Ei ei ei, mitä järkeä on kirjoittaa fanitarinoita, jos muuttaa hahmojen luonteet kokonaan tarinassa?
Mutta nojoo, voin silti antaa kolmosen, koska ei sentään ollut kovin hirveästi kirjoitusvirheitä (ja paritus on mukava ja erittäin kivaa kun Shino oli pääroolissa<3).
Eh, en jaksanut alkaa etsimään muita virheitä, koska hyvin nopeasti minua alkoi ärsyttämään tätä tarinasi. Kaikki hahmot, ihan kaikki, olivat niin out of character kuin voi olla! Tai siis, Shino muka näyttäisi tunteinaan noin avoimesti kokoajan? Gaara usuttaisi Sunan Konohan kimppuun? Kankuroun takia? Shino mokailisi noin pahasti vakoillessaan hiekkalaisia? Temari tekisi jotain tuollaista? ... ja lista jatkuu. Ei ei ei, mitä järkeä on kirjoittaa fanitarinoita, jos muuttaa hahmojen luonteet kokonaan tarinassa?
Mutta nojoo, voin silti antaa kolmosen, koska ei sentään ollut kovin hirveästi kirjoitusvirheitä (ja paritus on mukava ja erittäin kivaa kun Shino oli pääroolissa<3).
Raw
- 2010-08-04 18:28:07
Joo. Tää paritus alko muodostuu mun pääs hyväks. Alku oli mahtava, mutta sodassa meni jo vähä randomiks. :''D Sanajärjestystä olisi voitu muutta joissain kohtia, mutta en viitsinyt niitä kaikkia poimia ylös. <3-syrämmet voi jättää pois :D
Neljä.
Neljä.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste