Oli pimeä syysilta. Sasuke istui metsän laidalla suuren, kellastuneita lehtiä kantavan puunjuurella. Hän katseli suurta tuntematonta yläpuolellaan. Hänen päänsä valahti alas.
”Miten minä tämänkin lopussa selitän?” Hän puhui itsekseen. Tuuli hyväili hänen kasvojaan, heilutellen samalla hänen tummia hiuksia vaimeasti.
”Vielä vähän aikaa, ehkä sitten uskallan.” Hän nousi ylös ja aloitti matkan kotiin.


Naruto oli mennyt takaisin nukkumaan. Hän ei aavistanut että joku tarkkaili häntä ikkunan takana. Poika käänsi unissaan kylkeä ja tunkeilija lähti pakoon, pelästyneenä luulleen että hänet oli havaittu.


Aamulla blondi heräsi, söi ja juoksi joka päiväiselle tapaamispaikalle. Sakura ja Sasuke olivat jo paikalla.
”Sakura-chaan! Sasuke.” poika tervehti iloisesti, saaden vain laimean käden heilautuksen vastakaiuksi. Sasuke katsahti poikaan joka juoksi heitä kohti, mutta käänsi katseensa nopeasti toiseen suuntaan.


Kakashi ilmestyi ja kuittasi nopeasti ettei tänään olisi mitään tehtävää ja lähti saman tien.
”Outoa…” Naruto ajatteli ääneen.
”Sasuke-kun, mitä…” Sakura aloitti kysymyksensä.
”Ei.” kuului tyly vastaus jo ennen varsinaista kysymystä. Sakura pettyi mutta toivotti hyvät jatkot pojille ja lähti kotiin. Sasuke lähti kävelemään kotiinsa päin. Aikaisesta aamusta huolimatta Naruto päätti mennä syömään ramenia.


Sasuke käveli kohti taloa, Naruton taloa. Blondi oli todennäköisesti mennyt syömään, joten hän voisi poiketa sen kautta. Hän käveli kadulla, huomasi tutun talon ja kääntyi sen pihalle. Hän kokeili ovea.
”Ei lukossa, arvasin.” poika totesi. Hän käveli sisälle eteiseen. Tummahiuksinen tutkaili ympärilleen ja meni tottuneesti olohuoneeseen. Hän katseli ympärilleen ja etsi hyvää paikkaa. Hän siirtyi makuuhuoneeneen puolelle. Poika katsoi petaamatonta sänkyä ja naurahti. Hän jätti asiansa tyynylle.
”Huomaat viimeistään illalla.” Hän lähti huoneesta hymyillen. Sasuke käveli ulos ja suuntasi kadulle. Tummahiuksinen käveli kotiin päin. Hän huomasi tutun hahmon edessään.
”Yo.” Kakashi tervehti poikaa. ”Olitko sinä Narutolla?”
”En, mistä sinä niin päättelit?” hän vastasi.
”Mitä sinä täällä sitten teet?” Sensei kysyi.
”Menen kotiin.” Sasuke vastasi viileästi ja jatkoi matkaansa. Kakashi katsoi oppilastaan, joka lähti matkaan. Hän kohautti hartioitaan ja lähti itsekin omille teilleen, miettien mitä poika teki tuolla.


Iruka oli saapunut kotiin töistään. Hän istui keittiössä ja joi teetä. Mies oli vaipunut ajatuksiinsa. Hän havahtui todellisuuteen jonkun koputellessa oveen. Iruka käveli eteiseen ja avasi oven.
”Naruto? Mitä sinä täällä teet?” Hän kysyi kummissaan.
”Hehehee, ajattelin tulla käymään, kun ei olla nähty vähään aikaan.” poika sanoi ja asteli sisälle.
”Haluaisitko syötävää? Minulla taitaa olla purkkiramenia.” Mies kysyi.
”Joo! Aina ramen kelpaa.” Naruto puhui innoissaan. Blondi söi ruokansa ja puhui samalla Irukan kanssa tapahtuneista asioista. Hän kiitti toista ruuasta ja lähti kotiinsa. Kului muutama minuutti kun joku koputti uudelleen oveen.
’Unohtiko Naruto jotain?’ Iruka kummasteli ja meni avaamaan oven.
”Kakashi?” Iruka huudahti ja punastui omalle reaktiolleen.
”Tule.” toinen sanoi.
”Mitä? Minne?” Iruka hämmästyi.
”Tule nyt vaan.” hopeahiuksinen sanoin ja lähti pimenevään ulkoilmaan.


Iruka seurasi toista kummissaan. Hän tarkkaili edessä kulkevaa miestä ja juoksi tämän vierelle.
”Mihin me menemme?” hän kysyi kummissaan. Toinen ei vastannut, loi vain salaperäisen katseen toiseen. Heidän matkansa suuntautui metsään. Iruka havaitsi hennon loisteen puiden siimeksestä. Hän huomasi pienen mökin. Kakashi käveli mökin sisälle ja toi ulos viltin ja ruokaa. Hän asetteli ne viltille ja pyysi Irukan istumaan.
”Nämä eivät varmasti vedä vertoja sinun ruuillesi, mutta yritin parhaani.” Kakashi sanoi virnistäen.
”Kummallista.” Iruka sanoi hyvin hämmästyneenä


He söivät ruuat ja Iruka korjasi astiat tottuneesti pois. Hän tuli takaisin ulos ja istui viltille. Mies katseli ympärilleen viileän tuulen viheltäessä metsässä. Kakashi tuli toisen vireen istumaan. Iruka siirtyi makaamaan viltille ja laittoi päänsä toisen syliin. He olivat aivan hiljaa ja kuuntelivat luontoa. Kakashi laskeutui suutelemaan toista.. He suutelivat pitkään. Miehet irroittautuivat suudelmasta lyhyen ikuisuuden jälkeen. Irukalle nousi kylmiä väreitä.
”Kylmä? Mennäänkö sisälle?” hopeahiuksinen kysyi. Toinen nyökkäsi ja he siirtyivät sisätiloihin.


Iruka meni olohuoneeseen. Se oli pieni, mutta viihtyisä. Hän asettautui makuulle leveälle sohvalle ja sulki silmänsä. Joku ryömi hänen päälleen ja mies raotti silmiään ja näki Kakashin, joka laskeutui suutelemaan häntä. Suudelmat muuttuivat nautinnollisiksi ja vaativiksi. Kakashi ujutti kätensä Irukan paidan alle ja sai toisen hihittämään. Hän aukaisi toisen paidan ja suuteli tämän paljasta rintaa. Hopeahiuksinen riisui oman paitansa pois Irukan avustuksella. Heidän hengityksensä muuttui hiljalleen raskaaksi huohotukseksi. He vaipuivat uudelleen ja uudelleen pitkiin, syviin suudelmiin. Mökki hiljaisen metsän keskellä, jossa kaksi miestä kokivat sinä yönä nautinnollisia hetkiä.


Sasuke käveli pimeässä, viileässä ulkoilmassa. Hän teki joka ilta saman lenkin. Poika katsahti tuttuun taloon ja näki valon sisällä. Hän epäröi hetken mutta jatkoi matkaa.
”Ei vielä, vielä vähän enemmän rohkeutta.” Hän mumisi ohitettuaan talon ja suuntasi kotiin.


Naruto oli aikeissa mennä nukkumaan. Hän oli tosin löytänyt kirjeen sängystään. Blondi oli lukenut sen uteliaana. Se oli taas tuo sama, salaperäinen henkilö.

---------------------

Minä… Minä…
Tarvitsen vain hieman rohkeutta lisää.

---------------------

Naruto katsoi kirjettä hymyillen
”Minä odotan.”

------------------------------------------------------------------------------
Seuraava osaa tulee jälleen ens viikolla jos aikaa kirjoittaa silloin.