Naruto ei saanut enää unta. Tai no, hän ei uskaltanut enää sulkea silmiään. Oikeastaan hän pelkäsi myös pitää silmiään auki. Naruto tiedottomasti tarttui vieressään nukkuvan Sasuken käteen, hakien ilmeisesti jonkinlaista turvaa, saaden tämän heräämään.
   ”Mmhh… Naruto..? Mitä nyt?” Sasuke mumisi availlessaan silmiään. Näky sai hänet värähtämään; Naruto näytti kovin pelästyneeltä, silmät olivat suuret ja näyttivät eksyneiltä. Naruto hyökkäsi lähes heti halaamaan rakkaintaan mutisten jotain, mistä Sasuke ei kunnolla saanut selvää.
   ”Shhh… Minä olen tässä. En anna mitään pahaa tapahtua sinulle.” Sasuke kuiski matalalla äänellä rauhoittavasti. Ja Naruto rentoutui selvästi toisen silitellessä tämän selkää hellästi. Mitä ihmettä hän tekisi ilman Sasukea? Hän olisi varmasti jo hullu. Tai ainakin hyvin lähellä sitä.
   Sasuke ymmärsi olla hiljaa ja antaa vaaleahiuksisen pojan olla, eikä siis kysellyt typeriä. He makasivat siinä sylikkäin tovin jos toisenkin, ja sitten Naruto sulki vihdoin silmänsä, kun ei enää jaksanut silmäluomiaan pidellä auki. Sasuke hymyili aavistuksen silittäessään pojan silkkisiä hiuksia.
   ”Älä pelkää…” hän kuiskasi hiljaa sulkiessaan omat silmänsä ja vaipui sitten uneen, pidellen toista poikaa lähellään.
    
Aamu oli ikävä. Ainakin Naruton mielestä. Hän ei millään meinannut saada itseään heräämään, vaikka Sasuke parhaansa mukaan koetti herätellä tätä. Naruto vain oli niin väsynyt. Hän ei onnekseen ollut nähnyt enää painajaisia, mutta yö silti painoi hänen mieltään. Varsinkin tieto siitä, ettei hän tiennyt mitä uni merkitsi, ahdisti nuoren miehen nurkkaan. Hän pelkäsi lähteä kotoa. Hän pelkäsi lähteä pois sängystä. Luomet puristettuina yhteen hän pudisti päätään.
   ’Ei ole mitään hätää. Ei minulle mitään voi tapahtua’, hän ajatteli avatessaan aavistuksen silmiään. Hän nousi istumaan ja kokeili lattiaa isovarpaallaan ja veti sen äkkiä takaisin ilmaan. Lattia oli kylmä.
   ”Kuule, se ei ole vettä, eikä edes mitään vaarallista.” Naruto kuuli Sasuken huvittuneen äänen huoneen ovelta. Hän näytti kieltään tummahiuksiselle pojalle ja laski sitten jalkansa kylmyyteen nousten seisomaan. Sasuke hymyili pienesti ja asteli toisen vierelle.
   ”Mitä tahtoisit tehdä tänään..?” hän kysyi lempeästi vieden käsiään Naruton lanteille. Naruto katsoi tummia silmiä ja mietti. Hän ei halunnut todellakaan lähteä kotoa minnekään.
   ”Jos voisimme vain olla kotona?” hän siis ehdotti kallistaen päätään aavistuksen ja tarkkaili toisen pojan reaktiota. Sasuke nyökkäsi hymyillen ja painoi pienen pusun toisen huulille. Hän oli huolissaan Narutosta. Ei, hän ei ollut unohtanut eilistä päivää, eikä varsinkaan yötä.

   ”Tulehan, olen tehnyt sinulle aamiaista.” Sasuke tarttui Naruton kädestä ohjaten tämän sitten keittiöön ja istutti pojan pöydän ääreen. Naruto katsoi silmät suurina edessään olevaa näkyä. Pöydällä oli höyryävää teetä, herkullisen näköisiä leipiä ja pannukakkuja. Mistä lähtien Sasuke oli alkanut tehdä pannukakkuja aamiaiseksi?
   ”Sa-Sasuke..? Mi-”
   ”Tsst. Tein sinulle aamiaista.” Sasuke naurahti istuen toisen vierelle. Naruto katsoi pitkään sinisillä silmillään toista. Sasuke vain virnuili itsekseen.
   ”Minun siis täytyy syöttää sinua?” hän sanahti kysyvään sävyyn, saamatta Narutolta sen kummempaa reaktiota. Ei se mitään, Sasukella oli suunnitelma. Hän otti palan pannukakkua ja laittoi sen suuhunsa, sitten hän vei toisen kätensä Naruton niskalle ja veti pojan suudelmaan. Naruton silmät laajenivat hämmästyksestä, tuo ei ollut ihan sitä mitä hän odotti. Eikä varsinkaan se, kun hän tunsi Sasuken siirtävän kielellään pannukakun palasen hänen suuhunsa. Hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin syödä se.
   ”Joko syöt?” Sasuke hymyili lempeästi irrottauduttuaan suudelmasta.
Naruto punastui pienesti ja nyökkäsi.
    
Päivä kului melko hitaasti. Sasuke ja Naruto istuivat nyt sohvallaan sylikkäin ja olivat hiljaa. Sasuke silitteli hennosti toisen pojan vaaleita hiuksia ja mietti samalla asioita. Hän yritti keksiä, mistä johtui Naruton näyt ja unet. Mitä ne tarkoittivat? Oliko jokin oikeasti jahtaamassa Narutoa? Hän katsahti toiseen ja huomasi, että tämä nukkui.
   ’Hyvä näin’, hän ajatteli. Sasuke ei oikein uskonut, että Naruto oli nukkunut kunnolla viime yönä. Poika oli niin väsyneen näköinen, ettei hän jaksanut edes kävellä sohvalle. Sasuke hymyili pienesti katsoessaan toisen tuhinaa. Miten jokin olento voikin olla niin suloinen? Hän kyllä huomasi, ettei Naruton uni näyttänyt tälläkään kerralla niin levolliselta; pojan kasvot olivat hieman ahdistuneen näköiset, vaikkakin sitä ei helposti huomannut. Mutta Sasuke kuitenkin tunsi Naruton sen verran hyvin, että tiesi miltä toinen näytti nukkuessaan.
Kyllä, hän katseli usein toisen nukkumista.

Naruto avasi silmänsä ja hätkähti; hän oli jälleen sillä käytävällä. Hän yritti välittömästi löytää tietä ulos. Juostessaan hän kuuli epäselvää naurua. Ääni oli tuttu, ja se sai niskavillat nousemaan pystyyn. Naruto katsoi taakseen juosten samalla, eikä onnekseen nähnyt mitään epäilyttävää.
Kääntäessään katseensa takaisin hän näki aivan kasvojensa edessä ne samat elottomat silmät, jotka oli luullut nähneensä aiemminkin. Huuto kaikui käytävällä.
   ”Oletko valmistautunut?” hahmo kysyi virnistäen leveästi, paljastaen näin kellertävät ja terävät hampaat. Naruto otti askeleita taaksepäin, mutta tunsi selässään kosketuksen. Vilkaistessaan takaisin hän huomasi mustat kädet, jotka jälleen kurottivat häntä kohden. Kylmä käsi ilmestyi hänen leualleen ja siirsi Naruton katseen takaisin eteensä.
   ”Nyt sinä tulet katumaan olemassaoloasi… Et voi paeta minulta.” ääni kähähti ja silmät lähenivät Naruton kasvoja uhkaavasti. Naruto yritti perääntyä, mutta vahvat kädet estivät hänen liikkumisen. Ja silloin hän tunsi mustan hahmon kylmät huulet vasten omiaan.

------------

Pahoittelen todella paljon tämän osan myöhäistä tulemista, olen vain niin kiireinen koulun takia. Inspiraatiotkin ovat kadonneet kuuseen. No, yllätin myös itseni tätä kirjoittaessa, tuli asioita joita en ollut suunnitellut.
Huonolaatuinenhan tämä vähän on, kun olen sen pätkissä kirjoittanut, koettanut pakottaa itsestäni jotain ulos.
Seuraavaankin osaan tulee pitkä odotus. Koeviikko tulee pian.