Talvi oli saapunut Konohaan. Puita verhosi paksu valkea peite, kadut olivat lumen peitossa, sillä viime yönä oli satanut rankasti lunta.
Lee oli treenaamassa Gain kanssa treenialueella

"Yosh! Lee! vielä 1997 punnerrusta! Gai kannusti Leetä.

" 1998, 1999 ja 2000!" Lee karjaisi ja mätkähti lumiseen maahan hengästyneenä.

"Hyvinhän se meni", Gai tokaisi ja näytti peukkua hänelle

"Ai niin muuten, Gai-sensei, voinko mennä, sillä minulla on tärkeä tapaaminen? Lee kysyi.

"No mikäs siinä...mikä se tapaaminen oikein o..." Gai ei kerinnyt sanoa lausettaan loppuun kun Lee oli jo ampaissut matkaan.

Lee juoksi syvässä lumessa kohti Konohan portteja.
Kaukaa näkyi tumma hahmo joka lähestyi häntä.

"Gaara!" Lee huusi innoissaan ja oli aikeissa syöksyä tämän kaulaan, mutta pysähtyi.

"Öö… Gaara… miten sä näytät vähän kummalta..?” Lee kysyi pidätellen nauruaan.

Sillä Gaaralla oli hyvin paksu takki, kolme kaulahuivia ja kahdet lapaset sekä karvaiset kengät. Ei ihme jos hän näytti hupaisalta niissä vetimissä.

"No kun, tuota… Temari vähän innostui liikaa…" Gaara sopersi ja näytti kovin vaivautuneelta.

Gaara oli tullut Konohaan kylään, koska oli jouluaatto ja mikä sen mukavampaa kuin viettää sitä Leen kanssa. Gaara oli jopa tuonut hänelle lahjan.

He lähtivät kävelemään kohti Leen kämppää, joka oli toisella puolella Konohaa.
Kävellessä Lee otti Gaaraa kädestä kiinni ja hymyili.
Viimein he saapuivat talolle, jossa Lee asusteli ja he astuivat sisään.
Paikka ei ollut kovin siisti, lattialla lojui ympäriinsä jos jonkin laista tavaraa.

"En oo oikeen kerenny siivota", Lee naurahti Gaaralle joka vilkuili ympärillensä.

Ulkovaatteet riisuttuaan hän ohjasi Gaaran huoneeseen, jossa oli komea joulukuusi upeilla koristeilla.

"Kuusesta puuttuu latvatähti", Gaara ilmoitti.

"Oho! Niinpäs puuttuukin, unohdin kai laittaa sen sinne", Lee sanoi ja alkoi kaivaa laatikosta latvatähteä.

Sen löydettyään hän yritti kurkottaa latvaa, joka hipoi melkein kattoa, mutta ei saanut sitä paikalleen.

"Hmm... Autas vähän, laita sä tähti paikalleen kun mä nostan sua", hän sanoi, antoi tähden Gaaralle ja nosti tämän syliinsä ja lopulta olkapäilleen.

Gaara horjui aika pahasti ja meinasi kaatua, mutta sai kun saikin tähden paikoilleen ja Lee laski hänet alas.
Siinä he tuijottivat kaunista kuusta tällä kertaa tähti latvassa.

Päivä oli kääntymässä kohti iltaa ja aika olikin kulunut mukavasti rupatellessa,
silloin Gaara haki tavaroidensa joukosta lahjan, jonka oli tuonut Leelle.

"Tuota noin... toin sulle lahjan", hän sanoi ujona ja tyrkytti sitä Leelle.

"Vautsi, kiitti!" Lee rupesi innoissaan avaamaan pakettia joka oli aika kehnosti paketoitu.

Hänen avattuaan paketin, paljastui sen sisältä villapaita jonka Temari oli oikeasti tehnyt Gaaralle, mutta se olikin ollut sitten liian iso hänelle,
joten Gaara päätti antaa sen lahjaksi Leelle.

"Sehän on hieno", Lee hymyili ja halasi Gaaraa.

"Mullakin on sulle lahja, mutta se ei ole täällä sisällä", hän sanoi ja Gaaran ilme muuttui uteliaaksi.

"Missä se sitten on?" Gaara ihmetteli.

"Ulkona! Pue vaattees päälle ja laita side silmilles", Lee neuvoi virnuillen

Niin he pukivat ulkovaatteensa päälle ja Lee sitoi Gaaralle kaulahuivin silmille.
He astuivat ulos pakkaseen. Kuu oli jo alkanut paistamaan täydessä loistossaan, joka valaisi lumikinoksia saaden ne kimaltelemaan.
He kävelivät ja kävelivät. Gaara alkoi käydä kärsimättömäksi.

"Minne me oikeen mennään?" hän kysyi.

"Kohta näet", Lee vastasi innokkaalla äänellään.

Gaara tunsi jaloissaan, että he olivat kiipeämässä joitakin rappusia ylös.
Mitähän se höhläkin on oikeen keksinyt? Jotain benji hyppyä lumikasoihinko? hän mietti itsekseen.

"Noniin perillä. Istu alas", Lee neuvoi ja poisti huivin Gaaran silmiltä.

Gaara avasi silmänsä ja näki edessään mustan yötaivaan tähtineen ja upeine revontulineen, sillä he olivat kiivenneet Konohan kasvoveistoksien päälle.
Sieltä oli upeat näkymät talviselle taivaalle.
Hän ei voinut uskoa silmiään... kuinka kaunista. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään yhtään noin kaunista asiaa.
Gaaran ihmetellessä revontulia, Lee kaappasi tämän syliinsä ja kuiskasi hänen korvaansa hiljaisella, mutta lempeällä äänellä.

"Tämä on mun lahjani sulle, koska olet tärkeä mulle Gaara-kun."

Tärkeä? Sitä sanaa Gaara oli odottanut iät ja ajat kuulevansa.
Gaara sulki silmänsä, painoi päänsä Leen rintaa vasten ja hänen silmistään valui muutama kyynel, sillä viimein hän oli onnellinen.
Lee pyyhkäisi kyyneleet varovasti Gaaran poskilta ja painoi tämän tiiviisti itseään vasten.

"Katso, tähdenlento... voit toivoa jotain." Lee osoitti taivaalle.

Gaara avasi silmänsä ja näki kauniin tähdenlennon Konohan yllä.

"Toivon, että olet kanssani nyt ja aina", Gaara sanoi hiljaisella äänellä ja hymyili varovaisesti.

"Ei huolta mä tuun olemaan", Lee hymyili pehmeästi, otti varovasti Gaaran leuasta kiinni, veti sen lähemmäs huuliaan ja suuteli tätä.

"Lee-kun…" Gaara punastui ja tuijotti Leetä syvälle tämän silmiin.

Lee huomasi, että Gaara hieman tärisi ja ajatteli, että hänellä oli kylmä.
Silloin hän avasi Gaaran takkia hieman ja lattoi kätensä hänen ympärille takin sisään, hieroen hänen kylkiä.

"Noin. Nyt ei pitäisi olla kylmä", Lee hymyili Gaaralle joka oli ihan tulipunainen poskistaan.

Jonkin aikaa he siinä olivat sylikkäin, mutta kylmyys alkoi jo kangistaa kumpaakin.
Kumpikaan ei olisi halunnut liikkua siitä mihinkään sillä olo oli turvallinen, lämmin ja ihana.

"Mentäisiinkö takaisin?" Lee kysyi Gaaralta silittäen tämän pehmeitä hiuksia.

Gaara nyökkäsi vastaukseksi ja he lähtivät käsi kädessä kävelemään takaisin.
Hiljaisuus oli rikkomaton. Kaduilla ei näkynyt ketään heidän kävellessä siellä.
Vain lumihiutaleet leijuivat hiljalleen Konohan yllä.

Heidän tultua sisälle ja riisuttua ulkovaatteet Lee meni keittämään teetä joka voisi hieman lämmittää.
Sillä välin Gaara meni huoneeseen, jonka lattialla oli pehmeä karhuntalja. Ei tosin oikea, sillä eihän Lee halunnut satuttaa eläimiä.
Huoneessa oli myös takka ja hän ajatteli laittaa sen päälle, sillä se lämmittäisi ja toisi mukavan tunnelman.
Lee toi kaksi höyryävää teekuppia puisen tarjottimen päällä ja laski sen lattialle.

"Ole hyvä, ota siitä", Lee kehotti ja otti itse toisen kupeista ja alkoi juoda.

Gaara istuutui hänen viereensä, otti kupin käteensä, mutta ei juonutkaan vaan katseli Leetä sivusilmällä kun tämä hörppi teetänsä.
Silloin hän kurottautui lähemmäs Leetä ja pussasi tätä poskelle.

"Kiitos vielä kerran, että olet siinä." Gaara hymyili.

"En olisikaan muualla kuin sinun kanssasi Gaara-kun... ei sitä voi oikeen sanoin kuvata kuinka paljon toista rakastaa", sanoi Lee silittäen Gaaran poskea.

"Rakkaus... onneksi viimein tajuan mitä se on. Sydämeeni ei enää koske, sillä Yashamaru oli oikeassa sen voi parantaa vain rakkaus…" Gaara totesi.

Lee hymyili ja otti Gaaran syliinsä kasvot hänen kasvojaan vasten ja sanoi...

"Tulen rakastamaan sinua nyt ja aina Gaara-kun, mikään ei tule väliimme. Ei nyt eikä koskaan", ja suuteli tätä.

Siinä aikaa oli kulunut jonkin aikaa rupatellessa hempeitä ja istuen lämmittävän takkatulen ääressä.
Kumpaakin oli jo alkanut väsyttämään.

"Mennäänkö jo nukkumaan?" Gaara kysyi.

"Toki, niin ja muuten kun mulla ei ole varapatjaa missään, niin haluaisitko sä nukkua mun vieressä?" Lee kysyi.

"Sopiihan se", vastasi Gaara.

Silloin Lee nosti Gaaran lattialta, kantoi makuuhuoneeseensa ja laski tämän jaloillensa lattialle.
Lee alkoi riisua pukuaan pois, taitteli sen sievään kasaan ja laittoi lattialle. Hänen päälleen jäivät vain vihreät bokserit.

"Aiotko sä nukkua noilla vaatteilla?" hän ihmetteli, sillä Gaara ei ollut ottanut mitään vielä pois.

Gaara seisoi punastuneen näköisenä Leen edessä.

"En mä voi jos sä katot..." hän ujosteli ja katseli lattiaa.

"Okei, okei mä käännyn", Lee virnisti ja kääntyi selkä Gaaraa vasten.

Lee ei voinut vastustaa kiusausta, vaan käänsi päätään aivan hitusen verran tätä kohti ja näki Gaaran riisumassa paitaansa.
Eikä Gaara voinut huomata Leen tirkistelyä, sillä oli itsekin kääntynyt selkä häntä päin.
Lee jatkoi katselemistaan kun Gaara riisui housunsa ja kenkänsä, silloin hänen sydämensä alkoi hakata lujempaa ja hengitys kiihtyä.
Eihän nyt sopisi ajatella tuollaisia asioita, sillä Gaara oli takuulla väsynyt, Lee mietti itsekseen ja käänsi päänsä pois päin.
Gaara oli saanut päällysvaatteensa pois ja pujahtanut peiton alle, Lee tuli myös peiton alle.
Patjalla oli melko ahdasta, koska se oli tarkoitettu vain yhdelle joten he olivat melkein kiinni toisissaan.

Lee ähki ja puhkui ja yritti löytää sopivaa asentoa kapealla patjalla. Gaara makasi aivan kiinni hänessä, ja poika tuntui jo nukkuvan. Ainakin Lee päätteli niin rauhallisesta hengityksestä.

”Gaara, nukutko sä?” hän kysyi ja katsoi poikaa. Gaara ei vastannut mitään. Hymyillen Lee tuhahti ja kietoi toisen kätensä Gaaran ympärille, saaden näin paremman asennon itselleen.

”Hyvää yötä, ja hyvää joulua!” Hymyillen Lee painoi päänsä Gaaran olkaa vasten ja nukahti pian onnellisempana kuin koskaan.