Seison yksin leikkipuistossa, varjot seuranani.
Luulin hänen välittävän, vaan ei. Ei hän välitä. Ainoastaan vain kostosta hän välittää. Niin, kosto. Sana lipsahtaa huuliltani yön varjoihin.

Taas yksi lisää.

Eikö niitä jo ole tarpeeksi? kysyn itseltäni. Ei, vastaan. Niitä ei ole ikinä liikaa. Haluaisin päästä jo pois haavemaailmastani. Jossa hän minua rakastaa. Jossa voin elää rauhassa, ilman uhkauksia ja toivomuksia kuolemasta.

Astun eteenpäin, lähelle puuta jonka oksassa roikkuu keinu. Minu keinuni. Siinä ei kukaan ollut istunut minun jälkeeni. Pelkäävät kai kirousta tai jotain.

Kuulen kuinka puiston portit narahtavat. En välitä. Jatkan muisteluani.

--

Kuun sirppi nousee taivaalle samaan aikaan, kun pääsen laiturille. Tuijotan kauas merelle, katse täynnä toivoa huokaan, uutta huomista josko se toisi mukanaan. Varjot ovat seuranneet minua.

Ne leikkivät ympärilläni. Ja nuolevat ruumistani. Parahdan hiljaa.

Jalkani siihen koskee. Lasken katseeni maahan, terävä kivi on naarmuttanut jalkani verille. Virnistän, haavat paranevat.

Kuulen jonkun astuvan laiturille. Tunnen jonkun koskettavan olkapäätäni. Käännyn.

Siinä sinä seisot, tummat silmäsi loistavat kuun hennossa valossa. Tummat hiuksesi hulmuavat, varjot kaikkoavat ympäriltäni. Ne pelkäävät sinua.

Kuulen sinun kuiskaavan jotain, jotain mitä en kuule. Käännän katseeni sinusta, mutta sinä tartut leukaani ja nostat kasvojani.

"Naruto, vuodat verta etkö huomannut?" Nyt vasta huomaan, että haava ei parantunutkaan, kohta jossa seison on verinen. Pudistan päätäni ja vastaan hiljaa."En."

Hymähdät ja tartut  käteeni. Sanot, että olen sinulle tärkeä etkä haluaisi, että minulle käy kuinkaan. Katson sinua arasti. Hymyilet ja suutelet minua.

Suljen silmäni ja vastaan suudelmaasi.  

---

Istumme laiturilla, olet sitonut jalkani haavan. Pidämme toisiamme käsistä. Nojaan sinuun ja sinä silittelet hiuksiani. Hymyilemme ja ihastelemme taivaanrantaa.

Varjot ovat kaikonneet yltäni, kokonaan. En näe niitä enää. Näen vain sinut, kuinka hymyilet minulle ja kerrot rakastavasi minua.

Varjoja ei ole, varjo, olin minä itse.
Pelkäsin elämää, ja sitä ettet pitäisi minusta. Mutta olin väärässä, sinä pidät ja sellaisena kuin olen. Kiitos siitä, sinulle.

Sasuke, rakastan sinua ennemmän kuin elämääni.

------------------------------------------------------------
*nyyhkyttää* aloin ihan itkeen tätä tehdessä, niin surullista.
Toivotaan että piditte. ^^