Hätkähtäen Naruto räväytti silmänsä auki. Hän pudisti päätään kuin ravistaakseen ajatuksen pois mielestään. Nyt häntä jo pelotti jos ei aiemmin näin ollut tapahtunut. Hän nousi varovaisesti istumaan ja talsi pois huoneesta, jättäen Sasuken tuhisemaan yksin peiton alle. Naruto suuntasi askeleensa kohti kylpyhuonetta ja pian tämä olikin jo sytyttänyt valot pimeään huoneeseen. Tuijottaessaan sitten kasvojaan peilistä hän tunsi muljauksen vatsanpohjassaan.

Näky ei ollut mitenkään mukava.

Naruto kosketti varovaisesti kasvojaan nähdessään omien sinisten silmiensä paikalla olevan ne tyhjät ja elottomat silmät, jotka häntä unissa niin paljon vainosivat. Kädet tärisivät. Kasvot kalpenivat huomattavasti. Hänen suunsa aukesi aavistuksen sormien vaellellessa poskia pitkin. Huutoa.

Sasuke heräsi kuullessaan karmivan huudon. Hän tunsi äänen, tietenkin se kuului hänen Narutolleen. Pelko virtasi hänen suoniinsa. Välittömästi Sasuke nousi ylös sängystä ja juoksi ulos huoneesta. Hän pinkaisi keittiöön, etsien vaaleahiuksista poikaa hätäisenä.
   ”Naruto?” Sasuke huusi ja avasi sitten kylpyhuoneen oven. Tummat silmät laajenivat näyn seurauksena. Mitä? Naruto seisoi peilin edessä ja koetti saada silmiään irti. Verta.

Tämän oli pakko olla unta.

   ”Naruto!” Sasuke kiirehti toisen vierelle ja kietoi kätensä tämän ympärille jättäen pojan kädet loukkuun, ettei tämä pystyisi koskemaan enää kasvoihinsa.
   ”Mitä tämä on? Miksi sinä näin teit?” Sasuke kysyi melkein huutaen, mutta tajusi sitten kuinka rajusti Naruto tärisi. Jokin oli nyt todellakin pahasti pielessä. Tietenkin, luoja, hänhän repi silmiään päästään! Totta kai jokin oli vialla. Naruto huusi. Hän itki. Hänen kasvonsa olivat vääntäytyneet irveeseen. Kipua.

   ”Minun täytyy päästä pakoon!” Naruto karjui ja rimpuili Sasuken otteessa, mutta ei päässyt karkuun. Sasuke oli liian vahva.
   ”Naruto, rauhoitu.” Sasuke koetti rauhoitella toista ja suukotti rakkaansa kaulaa. Tämä onneksi auttoi hieman, sillä Naruto ei enää rimpuillut niin pahasti. Hiljainen nyyhkytys kaikui kylpyhuoneen seinistä.
   ”Shh…” Sasuke mumisi helliä, mutta ei mitään tarkoittavia sanoja, ihan vain että toinen voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Tämä todella säikäytti Sasuken pahasti. Mikä ihme sai toisen repimään silmiään irti? Sasuke tarkisti varovaisesti toisen silmät; ei pahempaa jälkeä. Onneksi. Narutolle saattaisi kyllä jäädä jonkinlaiset arvet silmien lähettyville, mutta silmä ei ainakaan näyttänyt olevan vahingoittunut. Ne olivat aivan yhtä kauniin siniset kuin ennenkin.

Sasuke huokaisi syvään nostaen toisen käsivarsillensa ja kantoi tämän takaisin makuuhuoneeseen. Naruto oli nukahtanut vihdoin.
      Sasuke katsoi hiljaa sylissään nukkuvaa Narutoa. Hänen olisi pakko huomenna mennä puhumaan Tsunadelle. Hän ei aikoisi riskeerata Naruton terveyttä. Huomaamattaan Sasuken ote tiukentui Naruton ympärillä, aivan kuin Naruto katoaisi jos hän päästäisi irti. Ja hänhän ei päästä irti. Ei koskaan.

Tsunade kallisti päätään hieman katsoessaan edessään seisovaa poikaa. Tummat silmät katsoivat häntä tiukasti ja vaativasti.
   ”Sanoit mitä..?” Tsunade kysyi vielä tarkistaakseen kuulleensa oikein. Sasuke huokaisi syvään.
   ”Jokin on vialla. Voisitko millään tutkia hänet… Tai jotain..?” hän puhui selkeästi, vaikka mielensä olikin kuin pyörremyrsky. Liikaa ajatuksia.
   ”Toki.” Tsunade sanahti sitten ja sulki silmänsä. Perin kummallista, perin kummallista. Hän katseli mietteliäänä kuinka Sasuke poistui huoneesta ja tämän tilalle tuli vaaleahiuksinen, hyvin kalpea poika.

   ”Hei Naruto.”


----------------

Olen hyvin pahoillani tämän osan viivästyksestä. Lukio vain vie niin tolkuttomasti aikaa ja inspiraatiot ovat kadonneet kokonaan. Toivon että ette tapa minua. En osaa enää kirjoittaa. ^^;; Tästä tuli niin hirvittävän lyhytkin. Mutta en halunnut jatkaa tätä sen enempää. Tahdon aloittaa uudessa osassa sen seuraavan kohtauksen.