Auringon nousu hermostutti hyvin tuttua pinkkihiuksista tyttöä, sillä hän arveli, että tästä päivästä oli tulossa samanlainen tylsä ja rankka päivä, kuin eilinenkin. Hän tiesi ettei Lee päästäisi häntä vähemmällä kuin eilen. Tai ainakin hän luuli tietävänsä. Sakura nousi sängystä ja meni pukemaan punaisen mekkonsa päälleen ja syömään aamupalaa. Tyttö oli valmis puolessa tunnissa ja niin ollen paikalla isolla harjoituskentällä varttia ennen sovittua tapaamista. Sakura meni makuulle kesälle tuoksuvalle nurmikolle ja nukahti. Hetken päästä tuli huolestunut Gai joka Kakashista poiketen tuli yleensä liian aikaisin harjoituspaikalle. Miehen nähdessä nukkuvan tytön huokaisu pääsi hänen huuliltaan. Tytön kaksi viikkoa tulisivat olemaan erilaiset, kuin Kakashi tai Sakura olivat suunnitelleet.
– Hei Sakura. Sinun pitää herätä. Sakura kuuli Gai-sensein huolestuneet sanat. Hänen avatessaan silmänsä tyttö tajusi, että jotain oli tosiaan pielessä. Gai ei hymyillyt!! Tyttö oli salamana pystyssä.
– Mikä hätänä? Onko Sasuke tappanut Naruton vai… Sakura ei pystynyt kysymään mitään Leestä. Jos sensein vastaus olisi ollut myöntävä, Sakura olisi luhistunut kokonaan. Valitettavasti tuo yleensä hymyilevä ja ärsyttävä sensei halusi luhistaa Sakuran pienen ja sievän maailman.
– Asia koskee Leetä. Hän nukahti sinun harjoitustesi loppumisen jälkeen kentälle ja yöllä pari hiekkakylästä tulevaa henkilöä oli hyökännyt Leen kimppuun. Sinun harjoituksesi pitää varmaan perua. Gai sanoi hyvin suruissaan. Olihan Lee ollut hänelle aina rakas oppilas, kuten jokainen Konohalainen tiesi hyvin jos oli joskus päänsä ulos ikkunasta pistänyt.
– Missä hän on?? Sakura tiukkasi. Oli hänen harjoituksensa peruttu tai ei, hän halusi nähdä Leen hinnalla millä hyvänsä.

Eräässä toisessa talossa kylän toisella puolella oli meneillään tiukka ja erään vaaleahiuksisen pojan mielestä hyvin hermostuttava keskustelu. Sasuke oli tietenkin aamulla huomannut, että Naruto oli elämänsä kunnossa, vaikka hän itse oli kyllä pitänyt huolen siitä, että Naruton ei pitäisi pystyä kävelemään ainakaan pariin viikkoon. Toisaalta oli hyvä, että Naruto oli kunnossa, sillä näköetäisyyden pitäminen ja puolikuolleen hoivaaminen eivät olisi tehneet Sasuken ja Naruton yhdessä vietetystä ajasta yhtään mielenkiintoisempaa.
– Miten on mahdollista, että eilen et pystynyt kävelemään, mutta nyt näytät siltä, että voisit juosta maratonin. Sasuke kysyi yrittäen nyhtää vastaukset vastapäätä istuvalta pojalta joka näytti olevan todella kiinnostunut edessään olevasta ramen- kupista.
– Minä sanoin sinulle eilen, että pystyn kävelemään. Ei ole minun ongelmani jos sinä et uskonut. Naruto huokaisi ja toivoi, ettei Sasuke huomaisi, että hän ei oikeastaan ollut vastannut pojan kysymykseen. Sasuke tajusi varsin hyvin, että poika vältteli sitä kysymystä ja antoi tälle hetken aikaa istua hiljaa
” piinapenkissä”.
Naruton hermoillessa Sasuke huvitteli miettimällä tätä aamua. Sakura olisi hämmästynyt suuresti jos tietäisi miten hyvin se oli sujunut. Aamusuihku ja vaatteidenvaihto olivat sujuneet Iruka-sensein joululahjaksi antaman kirkkaanoranssin huivin avulla. Tosin kun Sasuke oli riisunut huivin, hän tajusi, että ei ollut ikinä nähnyt mitään niin punaista kuin Naruton naama. Tällä hetkellä he olivat normaaleissa vaatteissa. Tosin Sasuke ei ollut ehtinyt käydä kotonaan joten hänen piti käyttää Naruton Irukalta ja Kakashilta saamia vaatteita jotka olivat liian typeriä, että edes Naruto suostuisi käyttämään niitä. Toisin sanoen hänellä oli päällään liian pieni, tai Narutolle sopiva, valkoinen paita jossa luki MINÄ RAKASTAN TEDDYKARHUJA!! Kyllä vain, se luki oikein tikkukirjaimilla eivätkä huutomerkitkään olleet Sasuken mielikuvitusta koska pojalla yksinkertaisesti oli liian huono mielikuvitus. Tuskin kukaan pystyy kuvittelemaan kirkkaan punaisia tikkukirjaimia saatikaan pitkiä ruudullisia housuja joissa jokainen ruutu tuntui olevan toinen toistaan kirkkaampi. Sasuke muisti hyökkäyksensä Naruton vaatekaapille jossa poika sanoi olevan vain nämä vaatteet puhtaana ja oli ollut valitettavasti oikeassa. Mustahiuksinen poika huokaisi ja päätti jatkaa edessään kiemurtelevan pojan hiillostamista.
– No alatko puhua vai pitääkö pakottaa. Sasuke huokaisi.
– No minä en oikeastaan saisi kertoa. En kyllä haluaisikaan vaikka saisin. Naruto mutisi viimeisen lauseen niin, että sen kuuli vain hädin tuskin.
– Mitä sinä et muka voisi kertoa?? Sasuke kysyi rasittuneen kuuloisena. Häntä ärsytti se, että Naruto halusi pitää itsellään jonkin huolen, joka tuntui olevan iso asia. Liian iso yhdelle blondille joka käyttäytyi yleensä kuin idiootti.
– Jotain mikä saisi sinut juoksemaan tästä huoneesta ulos ja inhoamaan minua koko elämäsi ajan. Naruto kuiskasi pienesti, mutta Sasuke huomasi, että tämän puheessa oli se tietty sävy. Kuin Naruto olisi sanonut koko litanian ulkomuistista. Sasuke nousi ylös ja lähti kiertämään pöytää Naruton puolelle, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään Vaalea poika ampaisi ylös ja lähti juoksemaan. Sasuke käytti kokonaisen sekunnin kiroiluun ja lähti sitten perään muistaen hämärästi Kakashin käskyn pysyä näköetäisyydellä. Hän juoksi ympäri Konohaa tyylikkäissä vaateissaan kunnes blondi tajusi sillalla jossa he usein kokoontuivat, että ei saisi Sasukea karistettua ja luultavasti hän muisti Kakashin.
– Miksi helvetissä sinä juoksit tuolla lailla?? Sasuke raivosi hengästyneenä Narutolle ja samalla kiitti luojaa siitä, että paikalla ei ollut ketään. Tuskin kovin moni oli nähnyt hänet Naruton vaatteissa.
– En haluaisi että saisit tietää.  Naruto huokaisi. Kyyneleet olivat tahrineet hänen viiruiset poskensa.
– Joten juokset ongelmia karkuun. Se ei ole minun tuntemani Naruton tapaista. Sasuke sanoi vihaisesti. Häntä ärsytti Naruton pikkumaiset ja samalla epätoivoiset sanat.
– Minun sisälläni on kyûbi. Naruto kuiskasi hiljaa ja mietti miksi kertoi sen. Häntä oli kiekketty eukä hän halunnut Sasuke häipyvän hänen luotaan. Eikä toinen poika häipynytkään vaan käveli rauhallisesti Naruton viereen ja käänsi katseensa veteen joka virtasi  kauniisti hänen ohitseen kohti kaukaisia rantoja. Lopulta hän käänsi päänsä ja virnisti toiselle pojalle hyvin epäsasukemaisesti.
– Me olemme kyllä varsinainen skandaalipari. Sinun sisälläsi on demoni ja minulla on murhaaja isoveli. Nämä olivat sanat jotka kaikuivat Naruton korvissa vielä pitkän aikaa kunnes hänen aivonsa suostuivat rekisteröimään tiedon. ” Sasuke ei inhoa tai pelkää minua.”

Se on vamis. *Hurrausta* ei sitä parasta mihin pystyn mutta sainpas juonta vähän eteenpäin. Tulevaiisuudesta ei tietoakaan.Sakurasta tuli taas kerrottua liian vähän, mutta muuten saisin kerrottua heistä kaiken liian aikaisin. Ei sitten huolta. Sakura ei tosiaankaan ala varjostamaan Sasukea ja Narutoa vaikka Lee onkin sairaalassa.
Olen ajatellut myös aloittaa yhden toisen ficcisarjan. En lopettaisi tätä ficciä jos tätä joku vielä lukee. Alas voi myös laittaa haluaisiko lukea Sasukesta ja Narutosta teinitytön kasvattajina.
Vaadin tuonne alas sitten kommentteja. Miten tästä lopputekstista tulee aina niin pitkä?? *huokaus*