Tuulen puhallellessa kahden pojan välillä vallitsi vielä pitkän ajan hiljaisuus. Naruto ei voinut käsittää, miten Sasuke ei inhonnut häntä vaikka karmea salaisuus olikin päässyt karkaamaan hänen huuliltaan. Ei kai kukaan voinut ottaa niin rauhallisesti kuullessaan, että parhaan ystävän sisällä oleskeli demoni. Tosin Sasuke pinkomassa pakoon kirkuen oli jotain mikä ei yksinkertaisesti sopinut Sasukelle.
Ainakin yhden asian Naruto voisi korvata tummalle pojalle siitä hyvästä, että tämä sai hänet tuntemaan itsensä ihmiseksi. Ei olennoksi, jota piti inhota ja pelätä.
– No lähdetäänkö kotiin?? En usko, että viihdyt noissa vaateissa kovin hyvin. Naruto lausahti mahdollisimman normaalilla äänellä ja astui askeleen taaksepäin sillan vanhasta kaiteesta.
– Miten sinun kotiisi meno vaikuttaa minun vaatetukseeni?? Sasuke tuhahti kysyvästi, kaamean ajatuksen syttyessä hänen päähänsä. Hän oli tutkinut ystävänsä vaatekaapin tarkkaan, mutta tämän huoneen hän oli jättänyt rauhaan. Sasuke kirosi mielessään ystävänsä kekseliäisyyden ja samalla pieni osa hänestä mietti miksi häntä järkytti niin vähän Naruton uutinen. Naruto oli hänen paras ystävänsä. Lopulta Sasuke päätti, että kävisi tämän keskustelun itsensä kanssa joskus myöhemmin.
Naruto pystyi näkemään Sasuken kasvoista milloin tämä tajusi, etteivät nuo tosiaankaan olleet pojan ainoat puhtaat vaatteet.
– Sänkyni alla on pieni kassi, joka ehkä kiinnostaa sinua jonkin verran. Tietenkin voimme myös kävellä kylän toiselle puolelle keskellä päivää hakemaan sinun kodistasi omia vaatteitasi. Omapa on valintasi. Naruto vastasi hymy suunpielessään ja ennen kuin hän ehti tajuta mitään vaaraa, Sasuke oli jo ehtinyt jotenkin hyökätä niin, että poika heilui pää kohti vedenpintaa, Sasuken pitäessä poikaa nilkoista kiinni.
– Sinulla on 10 sekuntia aikaa selittää minulle miksi en saanut tietää siitä kassista aikaisemmin.  Sinun asemassasi, voisin oman turvallisuuteni vuoksi, vielä loppuun lisätä ettei näitä käytännönpiloja tule enempää. Sasuke sanoi kylmän rauhallisesti. Valitettavasti Naruto ei nähnyt tumman pojan kasvoja, joille levisi virnistys, joka vähensi tämän uhkaavuutta monta astetta.
– No kun minä ajattelin, että olisi… Enempää Naruto ei ehtinyt takellella, ennen kuin hän tajusi olevansa läpimärkä.
– Siinä meni yli 10 sekuntia. Sasuke virnisti vihaiselle pojalle joka nimitteli häntä varmasti mielessään hyvin pahasti.

Sakura juoksi kovaa vauhtia läheiseen sairaalaan jossa oli Rock Leen kuullut olevan. Hänen jalkansa ja kätensä olivat kipeät eilisestä kovasta harjoittelusta ja vaaleanpunaiset hiukset olivat sekaisin ja häiritsivät häntä, mutta hän ei välittänyt. Aina kun mieleen tuli kipu Sakura mietti kuinka paljon Leehen sattui tällä hetkellä. Oliko poika yksin sairaalassa ilman, että kukaan puhelisi hänelle rauhoittavasti, kuten äidit puhuivat sairaalle lapselle?
Sakuran päästessä sairaalalle muutama hoitaja katsoi häntä hieman nokkaansa pitkin. Sakura ei näyttänyt mitenkään upealta. Hänen mekkonsa oli ruohoinen ja hiekkainen, sekä tytön hiukset olivat luonnollisesti hyvin sekaisin.
Hengästynyt Sakura meni kysymään eräältä hoitajalta Leestä. Nainen ei selvästi halunnut vastata, mutta sai lopulta pienen suustaan kaksi pientä sanaa.
– Huone 53. Sen jälkeen nainen lähti kohti jotain toista huonetta ja jätti Sakuran yksin keskelle kiireistä sairaalaa. Tyttö pakotti itsensä kävelemään huoneen 53 eteen ja ennen suure, valkoisen oven avaamista, vetämään syvään henkeä. Kun hän oli rauhoittunut ja uskaltautunut täysin valkoiseen ja pahan hajuiseen huoneeseen oli seuraava haaste kohdattavana. Hänen pitäisi uskaltaa nähdä loukkaantunut Lee. Sakuran vihdoin ja viimein kääntäessään päätään pojan suuntaan ovelta kuului tuttu ääni.
– Sakura. Mitä sinä täällä teet?? Lee katsoi edessään olevaa rähjäistä tyttöä hämmästyneenä.
Sakura kääntyi hitaasti, mutta kun näki todeksi, että Lee oli hänen edessään ja vielä pystyssä, tyttö riemunkiljaisun saattelemana hyppäsi pojan kaulaan. Yllättynyt ja tulipunainen Lee halasi Sakuraa ujosti takaisin.
   – No minä tulin katsomaan sinua, kun Gai-sensei sanoi, että kimppuusi oli hyökätty. Sakura kuiskasi pienesti ja kirosi Gain ja hänen hymyttömän naamansa, joka oli huijannut Sakuraa, suoraan sinne missä pippuri kasvaa ja pirut virnuilevat.
  – No ei minulla ole muuta hätää, kuin pieni haava jalassa. En pysty harjoittelemaan kanssasi. En saa kuulemma tapella pariin viikkoon, edes aloittelijoiden kanssa. Lopun hän lisäsi hymy huulillaan ja antoi Sakuran auttaa hänet takaisin sänkyynsä.

Useimmat kyläläiset katsoivat enemmän kuin hieman hämmästyneenä kahta poikaa, joista toinen oli litimärkä ja hyvin myrtyneen näköinen. Toinen taas oli hieman huvittuneen näköinen, mutta tämän vaatetus oli hyvin outo.
Nämä kaksi kävelivät hiljaa Naruton kodille ja sen jälkeen tuli taas Irukan antamalle huiville käyttöä.
   – Alatko sinä olla valmis Sasuke? Tämä huivi kutittaa!
– Tulet katumaan pahasti, jos nyt riisut sen . Sasuke huudahti. Hän ei pitänyt tilanteesta sen enempää kuin Narutokaan. Pienen tovin kuluttua hän oli saanut päällensä Naruton mustan lyhyt hihaisen paidan ja hiukan kuluneet farkut päälleen. Nyt vain oli odotettava kutisevan huivin takana, että toinen saisi jotain muuta, kuin litimärkää päällensä.
  – Anna huivi tänne. Sasuke murahti.
  – Oli jo aikakin. Sinä hidastelet pukiessa jopa enemmän, kuin suihkussa. Naruto irvisti ja heitti huivin toiselle pojalle. Vasta toinen päivä ja hän tiesi jotain Sasukesta, jota hänen ei pitäisi missään nimessä tietää. Sasuken kietoessa huivia tummien silmiensä eteen Naruto mietti, kuinka hyvin he kaksi tuntisivat toisensa tämän naurettavan ajan jälkeen.  

Tästä osasta ei tullut sen pitempi tai enemmän kuvailua sisältävä kuin muistakaan. (Anteeksi Arbiter) Juoni ei etene paljon minnekään eikä tämä tosiaankaan ole parasta mihin pystyn, mutta tämä on jatkoa. Jatkohan on aina parempi, kuin hiljaisuus vai mitä? No jos tähän halutaan jatkoa niin sinne alas kommenttia ja jos tästä halutaan parempi niin kertoakaa mikä mättää.