Naruto tuijotti opettajaansa. Opettaja tuijotti takaisin.


"Naruto, viimeisen kerran." opettaja aloitti mutta liian myöhään. Naruto oli jo kadunnut luokan ovesta. Opettaja huokaisi ja kääntyi muiden opettajien puoleen. "Aina vaan tuollainen. Ei voi edes kunnioittaa kuolleen opettajansa pyyntöä." kaikki nyökkäsivät.

Vain yksi ymmärsi Naruton tunteita.
Kakashi.
Hän oli rakastanut Irukaa koko sydämmestään. Ja nyt se sydän oli särkynyt. Kiitos Itachin ja Kizamen. Nuo kaksi hyypiötä olivat hyökänneet keskellä yötä Naruton asuntoon ja vieneet pojan mukanaan. Koska Iruka asui naapurissa hän oli kuullut kaiken ja lähtenyt perään.

Oli kohtalon ivaa, että juuri silloin Kakashi ja muut ANBUt olivat tehtävillään, kaukana Konohasta. Iruka oli lähtenyt perään. Hän oli kuitenkin käynyt hakemassa Sasuken avukseen, koska pojalla oli Sharingan. He olivat löytäneet kaksikon, ja saaneet Naruton pois heidän luotaan ennen kuin Itachi ja Kizame olivat tajunneet tapahtuneen.

Sasuke oli saanut tapettua Itachin ja Kizamen, mutta se vaati veronsa. Iruka oli kuollut suojellessaan Narutoa Itachin katanalta. Katana oli lävistänyt hänet ja Naruto ei voinut muuta kuin istua kauhusta jäykkänä Irukan takana. Iruka oli suonut hänelle viimeisen hymynsä, ennen kuin kaatui maahan kuolleena. Vasta kun Itachi ja Kizame olivat kuolleet Kakashi, Sakura ja Tsunade tulivat. Sasuke oli kertonut tapahtuneen, koska Naruto ei pystynyt. Hän tuijotti sylissään lepäävää opettajansa kasvoja. Kakashi kyykistyi Naruton viereen ja tuijotti Irukaa. Niin kaunis, niin kiltti, niin, hellä ja ennen kaikkea rakastavainen tuo Iruka oli ollut. Kakashi laski kätensä Naruton olkapäälle ja antoi kynelten valua. Iruka oli ollut heille rakas. Erittäin rakas.

Tsunade katseli kahta surun valtaamaa miestä; miehen alkua ja miestä, jotka itkivät sydäntä särkevästi.



Naruto oli joutunut surun valtaan, eikä näyttänyt selviävän siitä.
Hän ei syönyt mitään, hän kävi ulkona vain, kun häntä pyydettiin. Yöisin hän makasi sängyssään tuijottaen kuvaa hänestä ja Iruka-senseistä. Hän ja Kakashi tapasivat usein ja viettivät aikansa vain tuijottaen Irukan hautaa tai kuvaa.



Kakashi istui sängyllään Irukan essu käsissään. Hän haisteli sitä, halasi ja kuvitteli Irukan eteensä essu päällään.

Sasuke ja Sakura olivat huolissaan senseistään ja ennen kaikkea Narutosta. Naruto näytti riutuneelta eikä tahtonut syödä. Ei Irukan kuoleman jälkeen. Aina kun hänen eteensä laitettiin Ra-menia tai tarjottiin, poika purskahti itkuun. Kakashi ei poistunut talosta muulloin kuin tavatakseen Naruton tai mennäkseen Irukan haudalle tai kotiin. Siellä hän etsi muistoja, tuoksuja ja hän etsi Irukaa.


Joka aamu Narutosta tuntui että kaikki oli ollut vain pelkkää unta. Painajaista. Mutta ei, sitä se ei ollut.


Kerran Sakura oli saanut houkuteltua Naruton ulos. Hän yritti viihdyttää poikaa, mutta Naruto ei ollut sillä tuulella. He kaarttoivat paikkoja joissa Naruto oli ollut Irukan kanssa. Ja se oli lähes mahdotonta. Naruto oli ollut Irukan kanssa kaikkialla.  He kohtasivat Sasuken sillalla jossa heillä oli tapana kohdata.

Jos Sasuke olisi viitsinyt hän olisi alkanut virnuilemaan Naruton asustukselle, kasvoille ja voinnille. Mutta ei, ei hän halunnut olla sellainen paskiainen joka käyttäisi hyväkseen toisen heikkoutta.

Sakura joutui lähtemään. Sasukelle hän kuitenkin kuiskasi, että antaisi Naruton olla, eikä kiusaisi poikaa.


Kakashi oli löytänyt Irukan kotoa Irukan päiväkirjan.  
Hän luki sitä ja hymyili muistessaan ne ajat jolloin heillä oli ollut oikein hauskaa. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä lukiessaan seuraavan lauseen. "- ja siksi, rakas päiväkirja. Toivon, että mitä ikinä minulle sattuisikaan, toivoisin, että Kakashi ja Naruto voisivat elää täyttä elämää. Kun heillä kerran on se." Kakashi hymyili. Jos se kerran oli Irukan viimeinen toive niin hän noudattaisi sitä.

"Naruto, tiedäthän, että olet minulle... tuota noin.." Naruto nosti tyhjän ja surullisen katseensa Sasukeen. "Rakas." Sasuke takelteli viimeisen sanan. "Ja Irukan menettäminen oli minulle yhtä suuri isku kuin sinullekkin. Tai, ei yhtä suuri. Hänhän oli sinulle kuin isä." Sasuke huomasi kyyneleen vierähtävän pojan itkuisille kasvoille. "Mutta sinun tulisi tietää, että Iruka-sensei varmaan toivoisi sinun elää täyttä elämää. Niin hän minulle ainakin sanoi." Naruton kasvoille nousi kysyväilme. "Matkalla pelastamaan sinua, hän pyysi minua katsomaan perääsi. Ja niin aion tehdä."

Sasuke henkäisi kun tunsi Naruton halaavn häntä. "Kiitos."

Samaan aikaan Kakashi sulloi päiväkirjan hyvään säilöön. Hän lukisi sitä joka ikinen hetki, kun hän kaipaisi Irukaa. Hänen Irukaansa.

Kakashi ja Naruto noudattivat tarkoin Irukan pyyntöä. He elivät täyttä elämää. Narutosta tuli samanlainen hymypoika, virnuileva kettupoika ja Sasuken poikaystävä.
Kakashista taas sama myöhästelevä sensei, joka hihitteli kirjansa takana.

Viimeistä toivetta täytyy noudattaa, oli se mikä tahansa..