Ilkeä Kaapuvaras

Disclaimeri: En omista Kisamea enkä Itachia, jos omistaisin, Akatsuki olisi täynnä mies-strippareita.

***

Itachi käveli hitaasti parinsa perässä, kietoen Akatsuki-kaapunsa tiukemmin päällensä. Kylmä pakkas-ilma tuntui kuristavan hänen kurkkuaan hänen hengittäessään ilmaa keuhkoihinsa. Kisamea jäätävä ilma ei tuntunut häiritsevän yhtä paljon, mutta hai-miehellä olikin huomattavasti paksumpi nahka.

Itachi puhalsi ulos, tuntien kuinka hänen kaapunsa kauluksessa oleva huurre suli taas ja teki kaavun kankaasta epämukavan kostean ja kylmän, paleltaen hänen leukaansa ja kaulaansa yhä enemmän ja saaden hänet värisemään. Hän oli varma että hänen nenänsä oli punainen. Ajatus sai hänet raivostumaan ja hän tömisteli Kisamen ohi ärtyneesti.

Jos hän kävelisi nopeammin, he olisivat nopeammin perillä ja hän pääsisi nopeammin sisään ja lämpimään.
Kisame katsoi häntä hetken kummissaan mutta seurasi äänettömästi.

Itachin oloa ei parantanut se että hänen jalkansa olivat niin tunnottomat kylmästä että hän varmasti lyyhistyisi pian maahan ja Kisamen pitäisi amputoida kuolioon menneet jäsenet. Tai purra ne poikki.

Hän mulkaisi siniharmaaihoista miestä aivan kuin tämä olisi jo käymässä kiinni hänen jalkaansa. Kisame nosti kulmaansa ihmeissään.
”Mikä sinulla nyt on? Olet ollut koko päivän niin ärtynyt.”
”Ei mikään!” Itachi ärähti takaisin, tarpoen eteenpäin päättäväisesti. Kisame otti hänet helposti kiinni, alkaen kävellä reippaasti hänen rinnallaan. Itachi veti kaapuaan tiukemmin kiinni niin että hänestä näkyi enää punaisena hohtavat silmät.

”Ei mikään? Just joo.” Kisame puhahti, asettaen jättimäisen miekkansa paremmin olalleen ja katsellen taivaalta tippuvia isoja lumihiutaleita.
Itachi mulkaisi häntä taas. ”Ole hiljaa.”
”Miksi, pitääkö sinun keskittyä kävelemiseen niin kovasti että vaadit täyttä hiljaisuutta?” Kisame hirnahti, väistäen Itachin salamannopean potkun. Yht’äkkiä Itachi horjahti ja menetti tasapainonsa, löytäen itsensä maasta istumasta. Hän räpäytti epäuskoisesti silmiään. Oliko joku hyökännyt heidän kimppuunsa?

Kisame tuijotti häntä korkeuksista näyttäen melkein yhtä järkyttyneeltä.
”Oletko sinä oikeasti noin väsynyt? Emmehän me ole kävelleet kuin muutaman tunnin.”
”En minä ole väsynyt!” Itachi kivahti, yrittäen nousta pystyyn. Hänen jalkansa vihloivat ja hän tippui takaisin takamukselleen, päästäen turhautuneen ähkäisyn.
”Täällä on vaan tosi kylmä…” hän kuiskasi niin hiljaa että Kisame tuskin kuuli sanoja.

Lempeä hymy nousi hai-miehen kasvoille. ”Olisit heti sanonut. Ethän sinä ole tottunut tähän ilmastoon.”
Itachi mulkaisi häntä tappavasti mustien hiustensa alta. ”Älä pilkkaa minua!”
”Ei se ollut pilkkaa.” Kisame vastasi, ojentaen kätensä Itachille. Itachi tarttui käteen, tuijottaen häntä yhä tappavasti.

Kisame veti hänet napakasti ylös ja suoraan syliinsä. Itachi ärähti ja tönäisi hänet pois nopeasti, vain huomatakseen että Kisame piti hänen kaavustaan niin kovaa kiinni että se repesi auki ja yht’äkkiä hän oli verkkopaidassaan jäätävässä ilmassa.
Shokki kylmästä oli niin kova, ettei hän osannut kuin tuijottaa eteensä ja älähtää kun Kisame virnisti hänelle, näyttäen sinistä kieltään, juosten karkuun niin kovaa kuin jaloistaan pääsi.

Itachi tuijotti hai-miehen perään kun tämä katosi rinteen taakse hänen kaapunsa kanssa.
’Minä kuolen tänne kylmään ja myöhemmin ihmiset muistelevat vain että ’Itachi oli se ninja joka jäätyi kuoliaaksi koska hänen idiootti parinsa varasti hänen kaapunsa!’’
Itachi puri hampaansa yhteen ja kiersi kätensä tiukasti ympärilleen. Se ei auttanut yhtään.

Hän alkoi todella raivostua. Hän oli niin jäässä että tunto alkoi kadota hänen jäsenistään ja jäätävä tuuli puhalsi suoraan luihin ja ytimiin. Joka ikinen liike sai ilman tuntumaan kuin jäiseltä vedeltä kun se valeli hänen paljasta ihoaan.

”MITÄ SINÄ OIKEEN TEET!?” Hän karjahti raivosta sekaisin kun hän näki Kisamen hahmon ravaavan kaukana lumisessa laaksossa. Kisame kääntyi ympäri ja kohotti kätensä muodostaen sormillaan ’Loser ’merkin. Itachin raivo kiehahti yli ja hän ryntäsi mielipuolisesti muristen Kisamen perään välittämättä jäätävästä viimasta joka piiskasi hänen kasvojaan ja paljasta ylävartaloaan.

Hän juoksi seuraten Kisamen selkeitä jalanjälkiä lumessa, tavoittaen miestä hitaasti. Vähitellen hän huomasi jalkojensa tunnon palaavan ja käsiensä saavan hiukan lämpöä takaisin. Kun hän tuli niin lähelle Kisamea että hän saattoi kuulla tämän kiherryksen, hänellä oli jo melkein lämmin ja hän puhisi hengästyneenä, posket punaisina ja lämpiminä.

Äkkiä Kisame pysähtyi, kääntyi ympäri ja sieppasi Itachin kaavun sisään kun tämä juoksi lähemmäs ehtimättä pysähtymään tarpeeksi nopeasti, vielä hiukan kankeilla jaloillaan.
”Umpf!” kalpea ninja älähti kun hänet oli äkkiä paketoitu tiukasti lämpimään, paksuun kaapuun. Kisame alkoi hieroa hänen käsivarsiaan raivokkaasti ja virnisteli kuin idiootti. Itachi oli sanaton shokista.

”Mitä sinä teet?” Itachi haukkoi hengästyneenä kun vihdoin taas pystyi puhumaan. Kisame halasi häntä tiukasti, kietoen kaavun paremmin hänen päälleen ja haudaten kasvonsa vasten hänen kylmää niskaansa.
”Onko lämpimämpi olo?” Hän mumisi hymyillen pehmeästi, puhaltaen lämmintä ilmaa vasten hänen kylmää ihoaan.

Itachin silmät olivat valtavat ja hänen suunsa oli tippunut auki.
”O-on…” Hän tunsi punastuvansa lievästi mutta painautui vähitellen tiukemmin Kisamea vasten antaen tämän halata häntä rauhassa kunnes hän oli täysin lämmin… ja vielä vähän sen jälkeenkin.